Kävin iltana muutamana puhumassa lähikoulun vanhempainyhdistykselle tietokonepelien ja tietoverkkojen maailmasta ja niiden ympärille syntyneestä nuorisokulttuurista. Siitä mitä valmiuksia kasvattajalta vaaditaan, kun suuri osa lasten ja nuorten sosiaalisista valmiuksista kehittyy kännyköiden ja internetin välityksellä kommunikoidessa?
Mistä asioista vanhempien kannattaa mielestäni olla oikeasti huolissaan ja mikä on pelosta ja tietämättömyydestä kumpuavaa mediapaniikkia? Mitä tehdä, kun lapselta varastetaan peli-identiteetti tai kun lapsi kertoo jonkun ehdottaneen netissä cyberingiä? Että on yhtä tärkeää kieltää lasta tapaamasta uutta nettituttavuutta yksin kuin olla nousematta vieraan auton kyytiin.
Käsittelin esityksessäni mm. netin suodatusta. Esimerkiksi Espoon kouluissa on otettu käyttöön suodatusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on estää oppilaita pääsemästä järjestelmän myyjän haitallisiksi katsomille sivustoille.
Yritin selittää vanhempainyhdistyksen jäsenille nettisuodatuksen ongelmia, mm. sitä että suodatuslistat ovat suodattimen valmistajan liikesalaisuuksia ja sitä, että suodatus on aina hyvin helppo kiertää. Esityksen varasti kuitenkin paikalle osunut oma poika, 13 v, joka otti puheenvuoron ja selitti käytännössä, miten koululaiset käytännössä kiertävät estot ja menevät netissä minne haluavat. Vasta se tuntui vakuuttavan kuulijat. Perusteellisesti.
Kuinkahan paljon siitäkin suodatusjärjestelmästä on maksettu? Ja kuka päättää, mitä sivuja _yritetään_ suodattaa. Onko esimerkiksi sukupuolivalistus sulkulistalla? Tai Pornaisten kunta?
Pornaisten ohella sulkulistalle voi
joutua vaikka tekijänoikeuslakia ruotiva
keskustelupalsta (oma kokemus
lainakoneella reilu vuosi sitten).
Testailin sitten hiukan ja Pornaisten
sivulle pääsi, mutta Pornainen ei
kelvannut hakusanaksi!
En vieläkään tiedä, mikä siinä laki- ja
kuluttaja-asiainttämisessä oli
"aikuisviihdettä". Tai ehkä se oli sitä
ihan sanamukaisesti.
Jos tuollaisia ohjelmia halutaan
käyttää, niin pitäisi ehdottomasti
vaatia, että asentamassa ja valvomassa
on henkilö, joka tietää ja tajuaa, että
ohjelma toimii usein väärin, osaa
korjata (jos vaikka koirasivut on
blokattu kun niillä puhutaan nartuista),
ja varmistaa jo etukäteen, ettei esim.
lääketieteellistä tietoa ole blokattu -
arkana kehitystään ihmettelevä ja tietoa
etsivä nuori ei uskalla mennä pyytämään
suodatuksen korjaamista siinä
tilanteessa.
Laura Kataja (11.3.2008 08.19)
Ei ole omena kauas kasvista pudonnut ;-)
Asami (11.3.2008 10.42)
Juuri näinhän se on. Kyllä ne
koululaiset osaavat kiertää estot
yleensä opettajia paremmin.
Tämä nyt ei ehkä liity täysin blogin
pääasiaan, mutta siinä mainittuihin
asioihin kyllä...
"Että on yhtä tärkeää kieltää lasta
tapaamasta uutta nettituttavuutta yksin
kuin olla nousematta vieraan auton
kyytiin."
Tuosta olen erittäin vahvasti eri mieltä
tai ainakin tuosta lauseen muotoilusta.
Itseltäni olisi jäänyt yli puolen
tusinaa erittäin upeaa ihmistä - joista
osa tähän päivään asti läheisimpiä
ystäviäni - ehkä tapaamatta täysin ellen
olisi mennyt tapaamaan heitä yksin,
netin kautta tutustuttuani siinä
13-vuotiaana. Vanhempiani en todellakaan
olisi mukaan ottanut ja en tiedä olisiko
heillä ollut kiinnostusta tavata
kavereitakin. Ja jos he olisivat ollet
ilkimyksiä, kaveri olisi ollut ekalla
kerralla mukana ja tokalla he sitten
olisivatkin jotain tehneet. Ei.
Yksin meneminen on usein melkein
välttämättömyys tapaamiselle ja
tapaamiset voivat olla mahtavia. Eikä se
tosiaan auta että ei menisikään yksin
jos he epäilyttäviä ovat.
Ennen kaikkea, jos lapselle sanoo että
älä mene ja he tuntevat toisen netistä
ja kovasti haluavat tavata, luultavasti
monet menevät silti. Kieltojen sijaan
tarvitaankin perusteltuja ohjeita.
Painotus pitäisi minusta pistää niin
että vanhemmat sanoisivat "Jos menet
niin mielelään kaveri mukaan mutta jos
menet yksin, niin kerro vaikka jollekin
kaverillesi mitä olet menossa tekemään
ja jätä heille tiedot joita sinulla on
heistä ja sovi tapaaminen jollekin
julkiselle paikalle josta voit lähteä
pois jos tulet toisiin ajatuksiin."
Esim. ensimmäisellä kerralla kun itse
tapasin nettikamun, olin kertonut
parillekin kaverille meneväni tekemään
sen, tekstannut yhdelle numeron ja MSN
osoitteen joita tiesin ko. tyypin
käyttävän ja tapaaminen sovittiin
helsinkiin rautatientorille.
Onko tuokaan täysin varma ja turvallinen
tapa? Ei, mutta kasvatuksessa on turha
kuvitellakaan voivansa suojata lasta
ihan kaikilta riskeiltä. Parempi on
antaa ohjeet miten hoitaa tilanteet
mahdollisimman hyvin kuin kieltää ja
vain toivoa että lapset tottelevat.
Vertaan näitä siihen kuinka esim.
monessa paikassa jenkeissä ei anneta
seksivalistusta vaan sanotaan vaan
"Älkää tehkö ennen kuin olette
naimisissa." ja kun nuoret tekevät
kuitenkin, eivät he tajua käyttää
kondomia.
Tietysti, jos puhe "lapsista" ei
tarkoittanut 13-vuotiaita (joka vain
satuttiin mainitsemaan esimerkissä) vaan
vaikkapa kymmenvuotiaita tai jotain
nuorempia niin olen vahvasti samaa
mieltä.
Mainio esimerkki totuudesta. Se että
"aikuiset" väittävät etteivät lapset
osaa, on puhdasta p*sk**.
Olen nähnyt kuinka täällä takahikiän
pikkukouluissakin ala-asteella vasta
olevat pojat ja tytöt kiertävät sekä
koulun oman että krp:n listaan
pohjautuvat sensuurin yhdessä
hujauksessa.
Tämän he tekevät vain ja ainoastaan
koska se nyt vaan on kivaa. Samat
E.K.Virtanen (11.3.2008 18.24)
Toisaalta mitä niille vanhemmille enää
puhumaan kun näköjään vastuunottoakin
aletaan tarjoamaan "etänä"
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kotka
ssa+ryhdyt%C3%A4%C3%A4n+valvomaan+leikki
puistoja+nettikameroilla/1135234730158
E.K.Virtanen (11.3.2008 21.02)
Aihe on sikäli masentava, että kuilu
niiden jotka asiasta mitään ymmärtävät
ja niiden, jotka vain hymisevät
viranomaisten silmien sulkemisloitsua on
massiivinen - ja Suomen eduskunta sekä
yhteiskunta on läpeensä kansoitettu
jälkimmäisillä.
Tämäkin aihe palaa siihen mitä ed. Kasvi
on tolkuttanut siitä asti kun
ensimmäinen MikroBitti ilmestyi - ja
joka sinänsä on analoginen netin,
television, pelien sekä elokuvien
aiheuttamalle nk. "vaaralle" kansamme
jälkikasvulle - jotta voi opastaa
lapsiaan oikealla tavalla eri asioissa
täytyy itse ymmärtää mitä on
opettamassa.
Se kuitenkin vaatisi vaivaa ja
viitseliäisyyttä sekä aitoa kiinnostusta
siihen mikä omaa jälkikasvua kiinnostaa
- ja siihenhän ei kenelläkään sentään
ole aikaa.
Positiivisena puolena on se, että
monissa tapauksissa ensipaniikkireaktion
(joista eduskunnassa asian tiimoilta
säädetty lainsäädäntö on loistava
esimerkki) jälkeen asiat hakevat
väistämättä oman mediaaninsa ja
lieveilmiöt poistuvat. Netti jo
itsessään on niin monitahoinen asia
kahlittavaksi, että jonkin niin
naurettavan kuin Suomen eduskunnan
pyristelyt ovat pisara meressä...
Ikävä kyllä pelkäänpä kuitenkin, että
ed. Kasvi teidänkin viittaamassanne
vanhempainillassa ainoa kuvaamanne
pienen ymmärryksen pilkahduksen seuraus
ko. ymmärtämättömyyden meressä on se,
että arvon vanhemmat ottavat yhä
tiukemmin kiinni koulunsa opettajista,
kunnallispoliitikoistaan,
kansanedustajistaan sekä poliisista
jotta *nämä* tekisivät omilla
rajoitustoimillaan sen työn mikä
*heidän* pitäisi itsensä ymmärtää ja
osata tehdä...
Omaan silmääni ko. teksti oli täysin
mitäänsanomatonta, eikä vastannut
kysymykseen.
Mitäs ny?
Pahvipaavo (14.3.2008 10.35)
Samaa mieltä pahvipaavon kanssa.
Taitaapi olla jokunen sataa muutakin
henkilöä samaa mieltä, ellei jopa
tuhansia.
Holmlundin vastaus oli suoraa
copy/pastea jo aiemmin julkaistuista
teksteistä.
Eihän Holmlund edes vastannut
kysymykseen.
E.K.Virtanen (14.3.2008 11.52)
Pahvipaavolle ja muille; tässä on
akuutisti muutakin vireillä kuin
sisäministerin vastaus eli
oikeusministeriössä laaditaan tästä
kokonaisuudesta selvitystä. En usko,
että mitään merkittäviä liikahduksia
tapahtuu suuntaan tai toiseen ennen sen
valmistumista. Haasteena on estää asian
unohtumista julkisesta keskustelusta
sillä aikaa.
