Terveisiä YK:n Internet Governance Forumin neljännestä kokouksesta Egyptin Sharm el Sheikhistä. Internet Governance Forum on ehkä konkreettisin YK:n WSIS-huippukokouksen (World Summit on the Information Society) tuloksista.
Osa kommenteista on kirjoitettu preesensissä, kun olen kirjoittanut suoraan paikalla, osa on kirjoitettu imperfektissä muistikuvien perusteella. Muutenkin tulos on varsin sirpaleinen. Kaikissa esityksissä ei ole ollut kommentoitavaa, toisissa paljonkin, ja monessa asiassa olen yhdistänyt ajatuksia useista eri tilaisuuksista.
IGF on tietoyhteiskunnan hallintoon ja politiikkaan keskittyvä avoin keskustelufoorumi, jolla ei ole rasitteena yksimielisyyden löytäminen ja sopimusten laatiminen. Se on monen mielestä toki myös sen suurin heikkous. IGF on myös sikäli edelläkävijä, että foorumi on viranomaisten ja poliitikkojen lisäksi avoin myös alan yrityksille ja kansalaisjärjestöille. Tällä kertaa mukaan oli kutsuttu erityisesti nuorisoa edustavia järjestöjä.
BTW, tiesittekö, että Suomen valtio on IGF:n suurin yksittäinen rahoittaja. IGF:n toiminta kun on täysin valtioiden ja yritysten lahjoittamien varojen ja henkilötyövuosien varassa. Myös Nokia-Siemens on yksi IGF:n suuremmista rahoittajista.
¤ ¤ ¤
Tässä IGF:n kokouksessa on pyritty ottamaan myös nuoret itse mukaan keskusteluihin – etenkin kun puhutaan lasten ja nuorten oikeuksista, velvollisuuksista ja suojelusta verkossa. Välillä nuorten kommentit ovat hämmentäneet kuulijoita, kuten esimerkiksi: ”ei pornosta ole nuorille haittaa”.
Täällä on tunnustettu, että nimenomaan lapset ja nuoret ovat vastanneet internetin kasvusta ja uusien sovellusten kehityksestä. Nuoret muovaavat sitä tapaa, jolla me kaikki toimimme verkossa ja kommunikoimme toistemme kanssa.
Koskaan aiemmin ihmiset eivät ole kommunikoineet yhtä paljon kuin nyt, ja tätä muutosta vievät eteenpäin nimenomaan lapset ja nuoret.
Aikuisia kutsuttiinkin eräässä sessiossa nimellä ”Digital immigrants”. Aikuiset eivät tunne oloaan mukavaksi ja turvalliseksi tässä vieraassa maailmassa ja ovat huolissaan lapsistaan, jotka ovat nettimaailman kantaväestöä, joiden elämässä netillä on keskeinen luonnollinen rooli.
Johtopäätöksenä oli, että tässä globaalissa murrosvaiheessa meidän (poliitikkojen, viranomaisten, ICT-yritysten) tulee kuulla ja kuunnella nuoria aivan eri vakavuudella kuin koskaan aiemmin.
¤ ¤ ¤
Täällä Egyptissä meitä on noin 1800, Suomesta tämän hetken arvion mukaan 16 kokousedustajaa, joista olen ainoa kansanedustaja. Muut ovat ulkoministeriön, yritysten ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Itse asiassa kokouksen suosio yllätti järjestäjät pahemman kerran, eikä minullekaan riittänyt ohjelmakirjaa ym. kokousrompetta.
Myös hotellipaikat ovat olleet kortilla, ja moni on joutunut vaihtamaan hotellia kesken kokouksen kun huonevaraus ei yllättäen ollutkaan voimassa koko aikaa. Minunkin punkkani on rantalomahotellissa, jossa on lisäkseni vain neljä muuta IGF-kokousedustajaa. Auringonottajat ihmettelevät altaiden reunalla, kun me marssimme puvut ja jakut päällä aamulla minibussiin ja illalla takaisin. En ole ehtinyt edes varpaitani kastelemaan! Vaikka Punainen meri ja hiekkaranta on huoneeni ovelta alle sadan metrin päässä.
Fiksummat ovat tulleet tänne viikon lomamatkalle – suora lento ja halpa lasku työnantajalle. Kaupan päälle on tullut vielä pari vapaapäivää aikaa snorklata Punaisessa Meressä. Itse tulin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ja lähden ensi yönä kello 00:05 paluumatkalle. Yritin upata Kairo-Frankfurt välin minulle vuosien varrella kertyneillä pisteillä businekseen, että olisin voinut nukkua koneessa. Pisteet olisivat kyllä riittäneet, mutta toisin kuin normaaleja economy-lippuja, eduskunta käyttää jotain erikoislippuja, joita ei voi Lufthansalla upata.
Muistiinpanojen kerääminen IGF:n kokoisessa tilaisuudessa on vaikeaa. Parhaimmillaan täällä pyörii kymmenen ohjelmaa yhtä aikaa, ja on todella vaikea valita esimerkiksi seuraavien välillä:
- The Pricacy Implications of Cloud computing vs. Access for Everyone includes Persons with Disabilities
- Towards access – combining intellectual property, competition and human rights vs. Child Online Safety Indicators: Measuring the Un-measurable
- Content regulation, surveillance and sexuality rights – Privacy, Agency & Security vs. Copyrights vs. Free Knowledge
Harmittavasti minulta jäi muun ohjelman vuoksi väliin monta tekijänoikeuskeskustelua, joissa pohdittiin mm. tekijänoikeuksien vaikutuksia kehitysmaissa ja tekijänoikeuksien käyttöä tiedonkulun rajoittamiseen.
Keskusteluissa kiinnittää huomiota se miten puhujat keskittyvät joko internet-utopioihin tai dystopioihin. Toki esimerkiksi parempaa lasten suojelua vaativissa puheenvuoroissa muistetaan aina lopuksi todeta, että onhan se netti lapsille ja nuorille arvokas työväline, mutta ...
Eniten omia kantojani vastasi puheenvuoro, jossa todettiin, että netin ongelmien ratkaisussa tulee keskittyä ihmisten käyttäytymiseen eikä teknologiaan. Netistä ei voi esimerkiksi filteröidä pornoa kuvissa olevan ihon määrän perusteella, koska samalla filteröidään anatomian ja sukupuolivalistuksen oppimateriaalit jne.
¤ ¤ ¤
Todella mielenkiintoinen Balancing between Online Freedom of Expression and Privacy -workshop. Valitettavasti iso osa sisällöstä menee ohi vain siksi, että salissa on vain yksi pieni videotykki, jonka kuvasta ei saa selvää, ja kun kaikki puhuvat kaikuvassa tilassa murrettua englantia, puheen ymmärtäminen on välillä vaikeaa. Jotain hajahavaintoja silti:
Ilmaisun vapaus on oikeutta ilmaista mielipiteensä ... etenkin epäsuosittu mielipiteensä ilman pelkoa rangaituksista. Myös netissä.
Yksityisyys tarkoittaa oikeutta kontrolloida muiden hallussa olevaa itseään koskevaa informaatiota. Digitaalisena aikana yksityisyyden suojan merkitys korostuu, kun meitä koskevaa tietoa on yhä enemmän eri tietokannoissa.
Mutta kuten keskustelussa nousi esiin, vaikka netti on globaali, yksityisyys ja sen määritelmä on vahvasti kulttuurisidonnainen.
Ovatko yksityisyyden suoja ja ilmaisun vapaus netissä toisiaan täydentäviä vai toisensa poissulkevia tavoitteita? Puhujilla oli tästä hyvin vastakkainen käsitys.
Ongelma – onko esimerkiksi blogin kirjoittajalla ilmaisun vapaus kertoa toisen ihmisen yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita. Koreassa toimivan operaattorin kertoma esimerkki kuvaa ongelmaa hyvin: Koreassa synnytyssairaalan hoitajat ottivat kuvia vauvoista ja laittoivat ne nettiin, kun ne ovat niin söpöjä. Vanhemmat eivät tykänneet, tuloksena oli skandaali, ja hoitajat joutuivat eroamaan ja ” nyt heidän täytyy inhota itseään”. Toisessa tapauksessa itsemurhan tehneen tytön äiti julkaisi viestin, jossa syytti poikaystävää... ihmiset suuttuivat ja alkoivat soitella pojan työnantajalle jne.
Koreassa ollaan tekemässä anonyymistä nettikirjoittelusta laitonta eli kirjoittaja on oltava aina tunnistettavissa, vaikka käyttäisikin nimimerkkiä. Toinen puhuja puolestaa oli sitä mieltä, että nimenomaan anonymiteetti tukee sekä ilmaisun vapautta että yksityisyyttä. Yleisökysymys Koreasta nosti esiin sen, että käyttäjien identifiointi tuottaa operaattoreille käyttäjistä paljon tietoa, jota voidaan käyttää myös väärin, esimerkiksi identiteettivarkauksiin.
Sääli, en saanut esitettyä kysymystäni demokratian ja yksityisyyden ja ilmaisun vapauden suhteesta.
Toinen vastaava kysymys on läpinäkyvyyden ja luottamuksellisuuden suhde eli läpinäkyvässä tietoyhteiskunnassa on hyvin vähän luottamuksellista tietoa ... edes yksityisillä henkilöillä.
¤ ¤ ¤
Lasten suojelu ja lapsipornon vastainen taistelu ovat olleet IGF:n ohjelmassa aina esillä, mutta ei koskaan niin laajalla rintamalla kuin täällä. Välillä on tuntunut siltä, että Internetin hallinto on pelkkää lapsipornoa. Valitettavasti lastensuojelujärjestöt ja kansalaisoikeusjärjestöt puhuvat edelleen toistensa ohi.
Ovatko lasten suojelu ja sananvapaus ristiriidassa keskenään? Lastensuojelujärjestöt kokevat itseensä kohdistuneet syytökset totalitaarisen poliisivaltion rakentamisesta ... hämmentävinä ja vastaavasti kansalaisoikeusjärjestöt kokevat lastensuojelujärjestöjen syytökset lasten hyväksikäyttäjien suojelemisesta vähintään yhtä loukkaavina.
Vasta nyt on havahduttu siihen, etteivät lastensuojelujärjestöt ja kansalaisoikeusjärjestöt ole koskaan kunnolla keskustelleet keskenään – Oxfordin yliopistossa järjestettiin tällainen keskustelu ja tulokset ovat olleet rohkaisevia: tavoitteista ollaan yksimielisiä, mutta eri keinojen toimivuudesta ja haitallisuudesta ei. Tärkein tulos toistaiseksi on ollut sen hyväksyminen, että ollaan eri mieltä monesta asiasta, mutta halutaan silti jatkaa keskustelua.
Ja ollaan joistain asioista hyvinkin yhtä mieltä eli sekä kansalaisoikeusjärjestöt että lastensuojelujärjestöt suhtautuvat hyvin kriittisesti lasten paikantamiseen.
Lastensuojelujärjestöjen edustajat täällä vaativat lapsipornon suodatusta käyttöön kaikkialla maailmassa ja kaikkiin käyttöjärjestelmiin tai selaimiin sisäänrakennettua lapsille sopimattoman materiaalin suodatusta, jonka voi sitten halutessaan kytkeä pois päältä.
Osa keskustelusta on ollut ristiriitaista eli jotkut väittävät, että lapsipornon suodatus on vähentänyt lapsipornon katselua netissä, toiset vetoavat hollantilaiseen tutkimukseen, jonka mukaan se ei ole vähentynyt. Aion hankkia kummankin väitteen taustalla olevat materiaalit ja paalaan asiaan.
Kerroin Suomen kokemuksista, kun Suomi mainittiin parissakin alustuksessa edelläkävijämaiden listassa maana, jossa suodatus toimii hyvin. Oli ihan pakko korjata, että Suomessa listalla todettiin olevan paljon muutakin kuin lapsipornoa, että se vain helpotti lapsipornon löytämistä verkosta, eivätkä operaattorit enää käytä koko sulkulistaa.
Norjalaisten esittelemä CIRCAMP eli Cospol Internet Related Child Abusive Material Project on siitä mielenkiintoinen hanke, että se yrittää suodatuksen CSAADF (Child Sexual Abuse Anti Distribution Filter) lisäksi seurata lapsipornotalouden rahavirtoja ja päästä käsiksi lapsipornon myyjiin ja tuottajiin – oikeasti auttaa lapsipornoa tuotettaessa hyväksi käytettyjä lapsia.
Keskusteluissa on noussut esille se, että vanhempia tulee kouluttaa ja valistaa lasten suojelusta, mutta me emme osaa kouluttaa vanhempia. Vanhempien valistamiseen on laitettu paljon rahaa, mutta näiden valistuskampanjoiden vaikuttavuutta ei ole juuri tutkittu.
Rohkaisevan esimerkin tarjosi Puolassa lapsille luotu tukipalvelu, joka auttaa esimerkiksi nettikiusaamisen tai groomauksen kohteeksi joutuneita lapsia. Sillä kuten Suomessakin on todettu, lapset eivät mielellään käänny vanhempiensa puoleen kohdatessaan netissä ongelmia. Puolassa etenkin nettikiusaaminen on suuri ongelma, joka on johtanut jopa itsemurhiin. Suomessakin tilanne kannattaisi varmasti selvittää.
Toinen periaatteessa mielenkiintoinen hanke on Egyptin Net-Aman (Aman tarkoittaa arabiaksi turvallisuutta). Siinä nuoret otetaan itse mukaan päättämään netin hallinnasta. Egyptin väestöstä yli puolet on alle 25-vuotiaita, ja nimenomaan he ovat myös aktiivisimpia ja osaavimpia netin käyttäjä. Mutta kun esityksessä päästiin korulauseista konkretiaan, myös Net-Aman näyttäisi keskittyvän netin sisältöjen suodattamiseen ja lasten netin käytön kontrollointiin.
Esimerkiksi täällä yleisöstä esitetty kysymys siitä, että miten lapset saavat asiallista tietoa esimerkiksi seksuaaliterveydestä, jos heidän netin käyttöään rajoitetaan ja kontrolloidaan jäi jälleen vaille vastausta. Usein kun nimenomaan nettiä suodattavissa maissa myös seksuaalikasvatus on laiminlyöty.
¤ ¤ ¤
Hyvää keskustelua sosiaalisen median hallinnasta. Mm. saavatko tiedostusvälineet käyttää tekijänoikeuksia poistataakseen sosiaalisista medioista uutisointiinsa kriittisesti suhtautuvat kirjoitukset ... kokemuksen mukaan ainakin yrittävät. Jotkut tiedotusvälineet seuraavat jopa automaattisest sosiaalisia medioita löytääkseen lainaukset ja lähettääkseen ylläpidolle poistovaatimuksen.
Hyvä kysymys myös siitä, kenen moraliteettia kansainvälisissä sosiaalisissa medioissa tulisi noudattaa, esimerkiksi toisessa maassa kuva imetyksestä on täysin arkinen ja hyväksyttävä, toisessa täysin sopimaton – uimarannalla otetuista kuvista puhumattakaan. Toisessa maassa täysin normaalina pidetty kuva voidaan toisessa maassa luokitella lapsipornoksi.
Vielä vaikeammaksi kysymys muuttuu kun siirrytään politiikan puolelle, sillä monessa maassa on paljon poliittisia kantoja, joiden esittäminen on joko laitonta tai jopa vaarallista.
¤ ¤ ¤
Toinen IGF:n keskeisiä teemoja on ollut netin saatavuus eri ihmisryhmille. Aiempina vuosina on puhuttu paljon kehittyvien maiden pääsystä nettiin, lukutaidottomuudesta ja puuttuvasta infrastruktuurista. Itseäni on kiinnostanut erityisesti keskustelu nettipalveluiden esteettömyydestä.
Netin esteettömyyden tärkeys korostuu sitä mukaa kun yhä suurempi osa kaupallisista ja julkisista palveluista ja ihmisten sosiaalisesta elämästä siirtyy verkkoon. Silti vain murto-osassa nettisivuista ... myös Suomessa on otettu esteettömyyden vaatimukset huomioon. Varsinaisten esteettömyysstandardien mukaisia sivuista on vielä paljon pienempi osa. Saimme täällä erinomaisen demon siitä, miltä huonosti tehty nettisivu kuulostaa näkövammaisten käyttämällä puheselaimella – täysin käsittämättömältä – etenkin kun sitä vertasi esteettömäksi remontoidun sivun nykyiseen versioon.
Jos emme nopeasti ota esteettömyyttä yhdeksi keskeiseksi nettipalveluiden suunnitteluperusteeksi, me uhkaamme sulkea suuren joukon kansalaisista yhteiskunnan ulkopuolelle. Meidän kannattaa muistaa, että jossain elämämme vaiheessa me kaikki hyödymme esteettömistä sähköisistä palveluista.
¤ ¤ ¤
Käytäväkeskusteluista suurin osa on keskittynyt IGF:n jatkoon, sillä sen alkuperäinen mandaatti kestää vain viisi vuotta, jolloin ensi vuoden Vilnan IGF jäisi viimeiseksi. Kulisseissa onkin väännetty siitä, tulisiko mandaattia jatkaa. Etenkin Kiina vastusti aluksi jatkamista, mutta otti loppupuheenvuorossa pehmeämmän kannan, vaikka esittikin kritiikkiä ja kaipasi enemmän konkretiaa.
IGF:ää vastaavaa eri toimijat, valtiot, yritykset ja kansalaisjärjestöt yhteen globaalisti kokoavaa tietoyhteiskuntapoliittista foorumia ei kuitenkaan ole olemassa. Jos IGF:ää ei olisi, se pitäisi keksiä.
Pidin loppukeskustelussa Suomen puheenvuoron ja kannatin voimakkaasti IGF:n jatkamista vuoteen 2015 asti.
Olemassaolevat kansainväliset järjestöt, etenkin ITU on toki sitä mieltä, että se voisi ottaa internetin hallinnon vastuulleen. ITUn tehtävä on kuitenkin hyvin tekninen, eikä sillä ole kokemusta hallinnosta saati yhteiskuntapolitiikasta.
¤ ¤ ¤
Tämä oli ensimmäinen IGF-kokous, jossa keskusteltiin myös pilvipalveluista, erityisesti yksityisyyden suojasta pilvessä. Peruskysymyksiä yksityisyyden suojaamiseksi pilvessä ovat:
- Missä minua koskevat tiedot ovat?
- Kuka kontrolloi niitä?
- Kenellä on niihin pääsy?
- Mhin niitä käytetään?
- Kenen kanssa ne jaetaan?
- Kuka valvoo minun etujani?
Haasteeksi todettiin, että siinä missä pilvi on lähtökohtaisesti globaali, lait ovat lähtökohtaisesti kansallisia. Edes pilven liiketoimintamalleja ei vielä tunneta tai ymmärretä. Siksi lainsäädäntö ei toimi pilvipalveluiden hallitsemiseksi. Sen sijaan pilvipalveluiden tarjoajien maineen ja asiakkaidne luottamuksen todettiin olevan ratkaisevassa avainasemassa.
Monet pilveen liittyvät ongelmat ovat tuttuja jo nykyisessä internetissä, mutta pilvi moninkertaistaa ne, hallitusten _täytyy_ pystyä sopimaan pilven pelisäännöistä, esimerkiksi yksityisyyden suojasta ja kuluttajien suojelusta. Esimerkiksi miten pilvipalvelun käytön voi lopettaa ja materiaalit poistaa, tai miten esimerkiksi kalenterinsa, kuvansa tai sähköpostinsa saa siirrettyä pilvestä toiseen?
¤ ¤ ¤
Hämmentävä spektaakkeli. IGF:n viimeisen päivän ohjelma meni propelliksi, kun yllättäen tuli tieto, että presidentti Mubarakin puoliso kunnioittaa IGF:ää läsnäolollaan. Kaikki muut tilaisuudet piti siirtää hänen kunniakseen järjestetyn erikoispaneelin alta pois, hotellikuljetukset siirtää tuntia aiemmaksi turvatarkastusten vuoksi jne. Presidentin puolison saapumisen paikkakunnalle huomasi viimeistään siitä, että hotellien ja teiden poliisivartiot olivat tänä aamuna aiempaan verrattuna kaksinkertaiset, ja aseistus vaihtunut käsiaseista rynnäkkökivääreihin.
Presidentin puolison asema on Egyptissä vahva. On vaikea kuvitella, että suomalaiset nousisivat seisomaan ja taputtamaan, kun tohtori Arajärvi saapuisi paikalle.
Turvatoimet olivat tiukkoja, mutta eivät kovin tehokkaita. Esimerkiksi kännykät ja kamerat tuli jättää rakennuksen ulkopuolelle (toivottavasti löydän omani sieltä parintuhannen muun kännykän ja kameran joukosta). Sen sijaan läppärin sai tuoda sisään, vaikka tässä on sekä kamera että puhelin.
Eniten olin huolissani matkalaukustani, sillä olin luovuttanut aamulla hotellihuoneen, koska lennän ensi yönä Koti-Suomeen. Mihin sen voisi jättää? No, tuossa se nyt nököttää pöydän päässä, vaikka rouva Mubarak pitää puhettaan 10 metrin päässä. Joka tapauksessa kiitos Ruotsin delegaatiolle, sillä he olivat tarjoutuneet ottamaan matkatavarani parinsadan metrin päässä sijaitsevassa hotellissa olevaan huoneeseensa. Oma hotellini on tosiaan arviolta 10 kilometrin päässä.
Puhe oli tavanomainen juhlapuhe, jossa kehuttiin Egyptin saavutuksia Internetissä etenkin suhteessa arabiankieliseen sisältöön (Egyptissä perustettiin maailman ensimmäinen arabiankielinen domain-nimi) ja nostettiin esiin tietoyhteiskuntakehityksen mahdollisuuksia mutta myös erityisesti lapsiin ja nuoriin liittyviä uhkakuvia. Puolet Egyptin väestöstä kun on alle 25-vuotiaita.
Puheen päätyttyä havahduin siihen, että vaikka puheessa mainittiin yksityisyys ja oikeus verkkoyhteyteen useamman kerran, ilmaisun vapautta internetissä ei puheessa käsitelty lainkaan. Eikä ihme, sillä Egypti on niitä maailman maita, joissa presidentin harjoittaman politiikan kritisointi voi viedä ja on vienyt blogin kirjoittajan vankilaan.
¤ ¤ ¤
Mielenkiintoinen havainto, Postimerkin keksimisestä kului 34 vuotta kansainvälisen postiliiton, Universal Postal Unionin perustamiseen. Puhelimen keksimisen jälkeen kului 21 vuotta International Telecommunications Unionin perustamiseen. Internetin keksimisestä on kulunut nyt 40 vuotta, eikä meillä ole vielä vastaavaa kansainvälisistä pelisäännöistä sopivaa järjestöä.
¤ ¤ ¤
Minulta on kysytty, miksen osallistunut etänä IGF:ään. Nettiviestintävälineet eivät valitettavasti _vielä_ ole sillä tasolla, että niillä pystyttäisiin korvaamaan kasvokkain verkostoituminen. Tämä tuli hyvin ilmi niissä paneeleissa, joissa joku puhujista osallistui verkon yli. Kaistaa ei yksinkertaisesti ole vielä tarpeeksi. Ja kokemukseni mukaan suuri osa parhaista kontakteista ja keskusteluista tapahtuu virallisen ohjelman ulkopuolella, kahvitaoilla (mielenkiintoinen keskustelu netin sananvapaudesta ja Saksan lainsäädännöstä brittiparlamentaarikkojen kanssa), lounailla (Yhdysvaltain politiikasta internetissä amerikkalaisen lobbarin kanssa), busseissa (lapsipornon blokkaamisen vaikutus lapsipornon kulutukseen) jne.
Nettikokoustamista tutkitaan ja kehitetään kiivaasti, ja tulevaisuudessa se varmasti korvaa kasvokkain kokoustamista yhä enemmän.
Sitten on tietysti se pikku juttu, että eduskunnan palomuuri ei salli minkään neuvottelusoftan käyttöä. Yritetty on, kun on haluttu välttää turhaa matkustamista kotimaassa, jossa yhteydet periaatteessa riittäisivät hyvän kuvan ja äänen välittämiseen.
¤ ¤ ¤
Huvittava yksityiskohta. Juhlapaneelin puheenvuoroissa nostettiin moneen otteeseen esiin kännyköiden ja mobiililaajakaistan nopea leviäminen maailmalla, se miten suurimmalla osalla maailman ihmisistä on jo kännykkä ... kaikkialla muualla paitsi tässä nimenomaisessa salissa, jossa kännykät ovat kiellettyjä.
Huvittava kaksi: Kun rouva Mubarak poistui, ovet lyötiin ”turvallisuussyistä” kiinni, eikä ihmisiä päästetty ulos yli puoleen tuntiin. Niinpä muihin tilaisuuksiin pyrkivä väki kerääntyi ovelle, minkä seurauksena pääsalin seuraavan tilaisuuden puheenjohtaja ei ensin päässyt sisään ja sisään päästyään hiiltyi täysin, koska salissa ei kuullut omaa ääntään. Harvoin näissä ympyröissä näkee vastaavaa räjähdystä.
Huvittava kolme: Onkohan loppukeskustelussa esitetyn IGF-fiilistelyvideon taustamusiikista (Bob Sinclairin Love Generation) maksettu asianmukaiset tekijänoikeusmaksut?
Muita merkintöjä IGF:stä:
Tommi Karttaavi CC: by-nd-nc 
