Ympäristöjärjestöt
kurmoottavat yksivuotiasta hallitusta, eikä niitä voi siitä oikein moittiakaan. Sen verran kummia puheenvuoroja eräiden ministerien suista on vuoden mittaan kuultu. Etenkin energiapoliittiset puheenvuorot ovat olleet välillä varsin hämmentäviä.
Haluan kuitenkin rauhoitella ympäristöjärjestöjä, sillä eivät suuret sanat suuta halkaise, edes ministerin suuta. Ympäristöjärjestöt moittivat hallitusta esimerkiksi turpeen ajamisesta uusiutuvaksi biopolttoaineeksi. Tällaisia puheenvuoroja on tosiaan esitetty, mutta kun se asia ei ole Suomen päätettävissä, sanoo muutama suomalainen kyläpoliitikko mitä tahansa. Turpeen statuksen muuttaminen on IPCC:n takana, eikä IPCC:tä kiinnosta kuin tieteellinen näyttö.
Siinä me vihreät olemme kuitenkin epäonnistuneet, että emme ole viitsineet tuhlata energiaa turhanpäiväiseen debattiin turpeen statuksesta. Siksi monelle on voinut tulla käsitys, että asia ei olisi vihreille tärkeä. On se, mutta miksi tapella asiasta, joka on kunnossa, ja josta ei Suomessa edes päätetä.
Myös Vuotoksen ja Kollajan ja koskiensuojelulain osalta ympäristöjärjestöt voivat nukkua yönsä rauhassa tämän hallituskauden loppuun. Hallitusohjelman kirjaus asiassa on yksiselitteinen: Hallitus voi päättää Vuotoksen tai Kollajan rakentamisesta vain yksimielisellä päätöksellä. Vihreät eivät muuten olisi suostuneet lähtemään hallitukseen mukaan! Se, että hallitusohjelmaneuvotteluissa tappiolle jääneet tekojärvien kaivajat purkavat pettymystään tyhjiin puheisiin, kertoo vain heidän henkilökohtaisista turhautumistaan.
Myös tuulivoiman suhteen olisin hieman ympäristöjärjestöjä toiveikkaampi. On totta, ettei tuulivoiman syöttötariffeja saatu mukaan hallitusohjelmaan, mutta viime kuukausien keskusteluissa monet tuulivoiman syöttötariffeihin aiemmin kielteisesti suhtautuneet kollegat ovat alkaneet pehmentää kantojaan. Tämä vaatii kuitenkin vielä paljon työtä sekä ympäristöjärjestöiltä että vihreitä.
Sen sijaan suurpetojen salametsästyksen ja maatalouden ravinnepäästöjen osalta ympäristöjärjestöjen kritiikki on valitettavan perusteltua.
Salametsästyksessä ei valitettavasti ole kyse pelkästä ympäristörikoksesta. Usein salametsästäjät kyllä tiedetään ja tunnetaan paikkakunnalla, mutta heidän toimintaansa ei uskalleta puuttua. Muuten voi esimerkiksi perheen koira löytyä pihalta ammuttuna. Pelottelukeinot ovat samaa luokkaa kuin järjestäytyneessä rikollisuudessa, ja sitä salametsästys usein onkin. Suomessa ja maailmalla on rahakkaat markkinat salakaadetulle riistalle ja täytetyille eläimille. Salametsästykseen tulisikin suhtautua sen ansaitsemalla vakavuudella.
Maatalouden ravinnepäästöjen vähentämisen suhteen niin tämä kuin edelliset hallitukset ovat epäonnistuneet pahasti. Erilaisiin maatalouden ympäristötukiohjelmiin on investoitu suuria, valtavia summia, mutta niiden vaikuttavuus on jäänyt olemattomaksi. Meidän on purettava tehottomiksi osoittautuneet ympäristötuet ja löydettävä niiden tilalle uusia kannustimia, porkkanoita ja keppejä maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Ottaisin mielelläni kunnian suunnan muutoksesta tälle hallitukselle. Meillä on siihen vielä kolme vuotta aikaa.
___
CC - Creative Commons Nimeä & Ei muutoksia & Epäkaupallinen.
