Viime maanantaisesta Radio Helsingin tekijänoikeusväittelystä kertominen on valitettavasti jäänyt muiden kiireiden kuten aivan liian lyhyiden yöunien jalkoihin. Debatti oli tosiaan juuri niin lämmintä kuin mitä monen ohjelman kuulijan blogeissa on todettu. Sääli, ettei vastaavia keskusteluja järjestetty lain käsittelyn aikana!
Uudelleen kuunneltuna harmittaa monikin kömpelö sanavalinta ja sanomatta jäänyt hyvä pointti. Siinä tilanteessa kun mikki on naaman edessä ja jokaisesta puheenvuorosta taistellaan kiivaasti, ei järki vaan juokse yhtä hyvin kuin pari päivää myöhemmin oman kodin rauhassa.
Avainargumentit pysyivät sentään järjestyksessä, vaikka jouduinkin tuhlaamaan N puheenvuoroa erottaakseni synonyymeinä tarkoituksella kohdellut kotitarvekopioinnin ja vertaisverkkopiratismin yhä uudelleen toisistaan. Välillä tosin eksyin selittämään P2P-verkkojen suosion syitä, mitä oli tietysti helppo väittää piratismin puolusteluksi.
Ohjelman jälkeen aloin pohtia syntyjä syviä. Mistä nämä näkökulmaerot kumpuavat? Kun ihan fiksuna pitämäni ihmiset voivat olla sitä mieltä, että omaan käyttöön omasta teoksesta otettavien kopioiden ottamisen saisi kopiosuojauksella estää?
Muistin Rosan kanssa taannoin käymäni keskustelun, jossa hän yritti rautalankaa säästämättä selittää minulle, että joidenkin mielestä esimerkiksi LP- tai CD tai DVD-levyn tapauksessa tekijänoikeuden suojaama teos on se levy, kuorineen ja kansikuvineen. Oma käsitykseni siitä, että levy on vain väline, joka sisältää teoksen, jonka kuluttaja siis ostaa, oli kuitenkin niin vahva, ettei Rosan ajatus mennyt heti perille.
Radio Helsingin ohjelman jälkeen tajusin, mitä Rosa oli yrittänyt selittää. Toki tekijänoikeuslaissakin puhutaan teoksesta (esim. laulu) ja teoskappaleesta (esim. CD-single). Minä vaan koen ostavani (ja muiden kuluttajien ostavan) oikeuden kuunnella sitä laulua, en oikeutta käyttää sitä CD-singleä.
Pikaisena komementtina, että blogiin kannattaisi varmaan laittaa linkki tuonne Radio Helsingin sivuille, mistä tuo radiokeskustelu näyttäisi edelleen olevan ladattavissa.
Juha Ylitalo (1.12.2005 18.28)
Aivan, laitetaan!
Jyrki J.J. Kasvi (1.12.2005 20.20)
Kun minä menen kauppaan ja ostan tuotteen, pidän ostamaani tuotetta sisältöineen omaisuutenani ja teen sillä mitä minua huvittaa. Jo vihjaus siitä, että omilla rahoillani ostamani tuote ei olisi omaisuuttani kun olen sen ostanut on niin typerä, että se menee käsityskykyni yli.
Olisiko mitään järkeä ostaa talo ja maksaa siitä vielä vuokraa? Tai ostaa auto, josta pitäisi vielä maksaa erikseen ajettujen kilometrien mukaan? Tai ostaa ruohonleikkuri, jolla ei saisi leikata nurmikkoa ellei maksa vielä jokaisesta leikkauskerrasta erikseen valmistajalle?
Kaikkien näiden typerien lakien puolustajien kannattaa miettiä, haluaako elää tulevaisuudessa jossa ei käytännössä omista mitään.
P.S.
Oletko muuten Jyrki vielä lukenut tästä http://www.guardian.co.uk/arts/netmusic/ story/0,13368,1651273,00.html ?
Euroopan musiikkiteollisuuden mielestä EU:n lakiesitys joka on tehty pelkästään terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan pitäisi laajentaa koskemaan myös piratismia. Eli musiikkiteollisuus näköjään haluaa päästä käsiksi ihmisten puhelutietoihin ja sähköposteihin piratismin ehkäisemiseksi.
Järkyttävää luettavaa..
Ari Heikkinen (1.12.2005 20.22)
"Kuluttajalla tulisi olla oikeus hallinnoida sitä ostamaansa teosta niin kauan kuin ei jakele sitä muille" - lopputiivistyksesi oli minusta ihan selkeä. Täytyy näin sivustakuuntelijana toki myöntää, että kyllä kanssakeskustelijoillakin hyviä pointteja ja kunnioitettavia pyrkimyksiä oli.
Sitä kai se politiikka sitten on. Sovittaa yhteen erilaisia intressejä.
Tuija Aalto (1.12.2005 23.34)
Ainakin eurooppalaisen oikeuskäsityksen mukaan Rosa on väärässä ja sinä oikeassa, vai referoikohan Rosa vain joidenkin muiden käsityksiä. Joka tapauksessa USA:ssa äänilevy on teos, mutta Suomessa sävellys on teos, jonka esitys on tallennettu laitteelle (äänilevy). Sinänsä kansikin usein on teos, mutta eri teos.
Ahti Vänttinen (2.12.2005 22.27)
Ari Heikkinen: "Lakien puolustajien kannattaa miettiä, haluaako elää tulevaisuudessa jossa ei käytännössä omista mitään."
Laki ampuu yli, mutta jotain lakia näköjään tarvitaan, koska monet eivät ymmärrä tai halua ymmärtää tekijänoikeuksia.
Musiikkilevyt ovat katoavaa perinnettä: jatkossa kuuntelemme musiikin verkosta ja maksamme kuuntelukertojen mukaan. Käymmehän elokuvateattereissakin ja maksamme näytöksestä.
Talo-, auto- ja ruohonleikkurikysymyksiin: Asumisoikeusasunto "ostetaan", ja siitä maksetaan myös vuokraa. Omasta autostakin maksetaan jatkossa entistä enemmän haittaveroa ajettujen kilometrien mukaan. Yhteisomistusautot saisivat tulla Suomeen! Ostaisin mieluusti halvan ruohonleikkurin ja maksaisin käyttökerroista, koska tarvitsen sitä harvoin.
Omistaminen on yliarvostettua.
EV (3.12.2005 11.30)
Lisää mielenkiintoista luettavaa aiheen tiimoilta, tilanne on mennyt todella huonoksi Ranskan suunnalla näemmä jos tuollaista edes kehdataan ehdottaa.
http://www.fsffrance.org/news /article2005-11-25.en.html
Olisikohan aika viimeinkin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ruveta oikeasti purkamaan tätä tiedon monopolilainsäädäntöä sen sijaan että vain tyydyttäisiin puuhastelemaan muutaman pienen kansalaisia eniten ärsyttävän yksityiskohdan kanssa?
Ihan hyvin Jyrki kyllä pistit yksin kampoihin kahta toivotonta junttia vastaan, mutta olen kyllä sitä mieltä että aivan liian konservatiivisen kannan otit keskusteluun.
EV:
Millä vuosisadalla oikein elät?
Matti (3.12.2005 12.03)
Vaikutti siltä,että ne kaksi muuta henkilöä siellä studiossa ei ole nähnyt tietokoneita kun tv:ssä.
Joten ei heidän perustelunsa
"ihan älyttömiä" olleet; ne olivat "vain hieman älyttömiä".
Ei tässä laissa mistään kopiosuojauksesta ole kyse; se kopiosuojaus lukee siinä verhossa joka heiluu sen DRM:n edessä.
Verhoa heilutetaan,jotta huomio olisi kopiosuojauksissa _ei siinä_ DRM:ssä.
Ja sitä verhoa heiluttaa "tosi-uskovaiset" joille medijätit on vuosikausia opettaneet verhon heiluttamista(DRM:ää kopiosuojauksien nimissä).
Tosi-uskovaisen ei tarvitse kysyä miksi hän sitä verhoa heiluttaa,hänen tehtävänsä on vaan heiluttaa sitä verhoa.
DRM:ssä on kyse vallan siirrosta:
artistin/ohjelmoijan/kirjail ijan/kuluttajan _suurta_valtaa pitää rajoittaa.
Mediajäteillähän sitä valtaa _ei_juuri_ole(eihän).
"Jos kuluttajat tietäisivät, että DRM on olemassa ja tietäisivät mikä se on ja kuinka se toimii me olisimme jo epäonnistuneeet",Peter Lee, an executine at Disney.
"jos sä ostat kaupasta leivän saat sä ottaa siitä monta kopiota ystävillesi".
Tässähän on tän asian ydin;)
"yhteisöraukeaminen ei vaikuta kuluttajan elämään millään tavalla"
Ei niin,kuluttajahan voi aina matkustaa sinne japaniin ja käydä ostamassa sen kirjan tai tilata kirjan verkkokaupasta jossa sitä ei juuri nyt ole tai tilata sen laittomasti akateemisen kirjakaupan kautta. (kätevää eikö totta)
"kaikissa uusissa CD levyissä puhutaan 3-kopion mahdollisuudesta"
Teini tekee siitä mp3-tiedoston ja siitä sata kopiota. Onko hän edelleen ottanut vain yhen kopion alkuperäsestä?
Kopionnin kappale määrä rajoituksella ei ole mitään tekemistä teosto/kopiosto maksun kanssa(eihän).
sillä:
a)jos et voisi kopioda ollenkaan, niin mikä ei olisi perusteltu 5(p)
b)jos voisit kopioda rajoituksetta, niin mihin ei olisi tarvetta 3(p)
No mistä tästä kopio hömpötyksestä on _oikeasti_ kyse:
Jos niitä suojauksia ei ole se naapurin 12-vuotias tytär saattaa olla potentiaalinen piraatti ja sitten 15-vuotiaana jo selkeetä parittajan ainesta.
(joten uskokaa jo nyt kaikki DRM:n vastustajat lasten suojelustahan tässä on kyse)
mjm (3.12.2005 21.05)
Kyllähän tuo tekijänoikeuslaki on muutenkin typeryyden huippu. Eikö kenestäkään tunnu älyttömälle maksaa mm. CD:stä jollekkin "teostolle", jos CD:lle polttaa esim. varmuuskopioita, linux-settejä tai omistamiaan tiedostoja?
Jos jokin laki on mielestänne typerä, älkää äänestäkö lakia puoltaneita henkilöitä. Jos ette pidä asiasta jota nuo lobbaajat ajavat, älkää ostako heidän tuotteitaan. Jokainen pystyy vaikuttamaan äänellään, mutta myös rahoillaan (tuo jälkimmäinen näyttää monilta unohtuneen).
