Pieleen meni, mutta hyvä mieli
Tekijänoikeuslaki kuumentaa tunteita eduskunnassa. Viime keskiviikkona laista käytiin yleiskeskustelu, jossa pitämäni puheenvuoro läpäisi uutiskynnyksen eli pääsi YLEn TV1:n pääuutisiin. Sen jälkeen tunnelma onkin ollut lievästi hektinen. Uutinen herätti MB Netin, Tietokone-lehden ja IT-viikon uutisoimaan asiasta WWW-sivuillaan, mistä se päätyi useisiin blogeihin, levisi edelleen sähköpostina ja poiki valtavan tulvan palautetta sekä minulle että muille kansanedustajille. Tähän mennessä yhteydenottoja on tullut arviolta 120, mikä on yli kymmenkertainen määrä mihinkään aiempaan asiaan verrattuna :-) Kollegat ovat tulleet kyselemään, miten ihmeessä olen saanut masinoitua moisen kampanjan liikkeelle.
Sääli vaan, että suuri yleisö havahtui vasta nyt. Jos valtamediat olisivat havahtuneet tilanteeseen asian ollessa vielä valiokunnassa, yleisön valtava palaute olisi saattanut vaikuttaa valiokunnan jäseniin. Nyt tiedotusvälineiden ja kansanedustajien huomio keskittyi virrenveisuun tekijänoikeusmaksuihin, ja digitaalisten sisältöjen tekijänoikeuskysymykset unohtuivat.
Perjantaina äänestettiin siis lakiin tehdyistä muutosesityksistä. Omaa esitystäni, joka olisi poistanut laista tietokoneohjelmien ja tietokantojen tietoverkoissa välittämisen kieltävän 11a-pykälän 2. momentin, ei hyväksytty. Minulle ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin esittää koko lain hylkäämistä lain II eli lopullisessa käsittelyssä.
Menin äänestyksissä kaiken muun lisäksi sen verran sekaisin, että sotkin kaksi vastalausetta keskenään ja äänestin vahingossa kasettimaksun laajentamisen puolesta (esim. muistikortteihin ym.). Neuvoin vielä Oras Tynkkysenkin äänestämään samalla tavalla. Äärimmäisen noloa, onneksi esitys ei mennyt läpi.
Moni on kysynyt, miksen esittänyt 11a-pykälän lisäksi myös 50b-pykälän muuttamista, siis sen pykälän, joka kieltää kopiosuojausten purkamiseen tarvittavat teknologiat, ja joka siis estää esim. musiikin siirron kopiosuojatuilta CD-levyiltä MP3-tidostoihin. Se oli osaltani pelisilmän arviointivirhe. Vastustin sitä kyllä puheessani ja valiokuntaa lobatessa, mutta ilmapiiri kopiosuojausten ympärillä oli niin käsinkosketeltavan nihkeä, että päätin keskittyä vain tuohon 11a-pykälään. Se kun on ihan oikeasti vaarallinen eikä vain huono. Viime päivinä saamani palaute ja kollegojen reaktiot heidän saamaansa sähköpostitulvaan osoittivat kuitenkin, että tekemäni ratkaisu oli väärä.
Moni on myös kysynyt, miksi laista on tullut tällainen, ja miksei hallituksen esitys parantunut eduskunnassa. Laista laati mietinnön eduskunnan sivistysvaliokunta, johon on valikoitunut kulttuurista eri muodoissa kiinnostuneita edustajia. Heille on taiteilijan asia lähellä sydäntä, mutta kuluttajan asia on saattanut jäädä vähemmälle huomiolle. Lisäksi heillä ei ole omakohtaista kokemusta nykyaikaisesta tieto- ja viestintäkulttuurista ja -teknologiasta. mp3 on lyhenne eikä arkipäivää. He eivät tiedä, että Nokian uusi puhelin soittaa myös mp3-tiedostoja. Myös EU:n tekijänoikeusdirektiivi on sitonut käsiä, vaikka se perustuukin yli kymmenen vuotta sitten neuvoteltuun eli täysin vanhentuneeseen WIPO-sopimukseen. Suomi ei ole suinkaan ainoa maa, jossa tämän direktiivin toimeenpano on tuottanut ongelmia.
Kaikesta huolimatta minulla on hyvä mieli, sillä saamani tuki ja palaute on ollut mahtavaa. Ja onpa matkan varrella pari kollegaakin tullut taputtamaan selkään.
|
|
