Minulla on ollut pitkään tapana lukea hallitusohjelmat ja etsiä niistä kirjauksia, jotka ohjaavat Suomen tietoyhteiskuntakehitystä ja julkishallinnon digitalisaatiota. Rinteen hallituksen ohjelma teetti aiempia enemmän töitä. Se on tunnetusti pitkä, ja siitä löytyy 57 digitalisaatioon viittaavaa mainintaa, 17 kyberiä, kahdeksan tekoälyä ja yksi ICT.

Valitettavasti digitalisaation strategista ohjausta on hallitusohjelmassa vähemmän. Digitalisaation viitataan hallitusohjelmassa lähinnä talouteen ja yhteiskuntaan vaikuttavana haasteena, mutta miten tähän haasteeseen vastataan, jää auki.


Hallitusohjelmaneuvottelijat hikoilivat Säätytalossa lähes neljä viikkoa, ennen kuin ohjelmasta päästiin sopuun.

Olen sinänsä varsin kyyninen hallitusohjelmakirjausten suhteen. Kyynisyyteni perustuu monen hallituskauden kokemukseen, että digiitalisaatiokirjauksilla on paha tapa unohtua, kun hallituksen arkityö alkaa. Digitalisaatio ei ole yhdenkään ministerin ensisijaisella vastuualueella.

Ei ihme, että entinen edelläkävijä Suomi on jäänyt viime vuosina pahasti Viron, Etelä-Korean ja Tanskan kaltaisten maiden jalkoihin.Toivottavasti Rinteen hallitus yllättää minut tässä suhteessa positiivisesti.

Jotain kertoo se, että jostain syystä kaikista hallitusohjelman hankkeista vain ja ainoastaan kansallisen AuroraAI-tekoälyohjelman jatko on sidottu menokehykseen.

Viime aikoina EU:n digitalisaatiopolitikka onkin alkanut vaikuttaa paljon Suomea mielenkiintoisemmalta. Onneksi Suomi edistää edes sitä:

“Suomi edistää EU:n digitalisaatiopolitiikkaa, joka sääntelee kestävästi ylikansallisia alustapalveluja, vahvistaa EU:n digitaalisia sisämarkkinoita ja kilpailukykyä sekä edistää kansalaisten ja yritysten tietosuojaa ja digitaalisia toimintaedellytyksiä. Suomi edistää eettisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän datapolitiikan ja tekoälypoliittisen sääntelykehikon laatimista.”

Sivulle 19 asti hallitusohjelmassa ei puhuta teknologiasta ja digitalisaatiosta mitään, kunnes verotuksen pohjana toimivassa talouden tilannekuvassa teknologian muutos nostetaan ilmastonmuutoksen rinnalle toiseksi Suomen ja maailman talouteen vaikuttavaksi muutosvoimaksi. Mutta miten tämän teknologian muutokseen mahdollisuudet hyödynnetään, sitä ei kerrota. Ainoa huoli näyttää olevan se, miten saadaan verotettua myös digitaalisia palveluita, etenkin alustataloutta.

Sivulla 105 päästään lopulta asiaan, Elinvoimainen Suomi -luvun 3. tavoitteena on Suomi tunnetaan teknologisen kehityksen, innovatiivisten hankintojen ja kokeilukulttuurin edelläkävijänä.

Tavoitteen alta löytyy monta mielenkiintoista irrallista kirjausta, esimerkiksi avoimesta datasta, sähköisistä laskuista, tunnistamisesta ja mydatasta,

“Rakennetaan digitalisaation edistämisen ohjelma, jonka myötä julkiset palvelut on oltava kansalaisten ja yritysten digitaalisesti saatavilla vuoteen 2023 mennessä.“

“Laaditaan julkisen sektorin datan avaamisen ja hyödynnettävyyden strategia toimenpidesuunnitelmineen…”

“Edistetään reaaliaikataloutta rakenteisten sähköisten laskujen ja kuittien laajalla käyttöönotolla.”

“Edistetään toimivien tunnistusratkaisujen kehittymistä, jotka mahdollistavat erilaisten välineiden käytön.”

“Turvataan yksilölle mahdollisuudet hallita omia julkisissa palveluissa olevia tietojaan omadata-periaatteen mukaisesti.”

Mitään radikaaleja uudistuksia nämä eivät ole, pikemmin on kyse käynnissä olevan kehityksen jatkamisesta. Esimerkiksi tunnistusratkaisut ovat teettäneet lainvalmistelijoilla töitä jo parinkymmenen vuoden ajan

Toki ohjelmasta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista myös muiden otsikoiden alta, kun vaan jaksaa lukea. Itse asiassa kaikkein radikaalein kirjaus löytyy luvusta 3.6.2 Sosiaaliturvan uudistaminen, tavoitteesta 3 Eriarvoisuuden vähentäminen, alaotsikon Selkeytetään sosiaaliturvaa alta:

“Tehdään tarvittavat lainmuutokset, joilla edistetään digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämistä sosiaaliturvaetuuksien hakemisessa, käsittelyssä ja päätöksissä.“

Tämä on iso juttu, joka muuttaa radikaalisti paitsi kaikkien asumistuen, opintotuen, toimeentulotuen ym. saajien elämää myös sosiaalialan työntekijöiden toimenkuvaa. Esimerkiksi Kelassa työ muuttuu tukibyrokraatista tekoälykuiskaajaksi, enkä jättäisi TE-keskuksen tai sosiaalitoimiston työntekijänäkään yhtäkään tekoälykurssia väliin.

Ei mikään ihme, että tekoälyjen eettisyyteen kiinnitetään ohjelmassa huomiota ainakin kolmessa eri yhteydessä.

“Suomeen luodaan ohjeistus tekoälyn eettisestä käytöstä.”

Turvallisuuspuolella kyberturvallisuustrategia päivitetään, ja mikä tärkeintä, pannaan toimeen. On selvästi huomattu, miten strategioilla ja ohjelmilla on Suomessa tapana jäädä toteutumatta.

Suomen kybervalmiuden parantamiseen on luvassa rahaakin, peräti neljä miljoonaa euroa. (whee!) Tavoitteena on mm. kyberturvallisuuden 24/7 tilannekuvan luominen.

Erityisen iloinen olen siitä, että kyberturvallisuuden koordinaatiota tiivistetään. Nykyään päätöksenteko voi akuutissa kriisitilanteessa vaatia valtioneuvoston koollekutsumista, vaikka reagointiaikaa olisi vain minuutteja. Onko hallitusohjelmassa nyt esitetty valtioneuvoston kanslia sen parempi koordinaatiotaho, jää nähtäväksi. Ainakin ongelma on tiedostettu.

Ehkä eniten suomalaisten arkeen vaikuttaa kuitenkin kirjaus parantaa sähköisten palveluiden esteettömyyttä ja lisätä selkokielen käyttöä. Jokaisella meistä jossain elämänvaiheessa käsi tärisee tai katse sumenee tai lukutaito heikkenee niin paljon, että tarvitsemme esteettömiä sähköisiä palveluita. Itse asiassa näitä esteettömyyskirjauksia on hallitusohjelmassa kaksi:

“Sähköisten palveluiden esteettömyyttä parannetaan. Erityistä huomioita kiinnitetään viranomaiskieleen. Selkokielen käyttöä lisätään, jotta palvelut olisivat kaikkien saatavilla.”

“Parannetaan sähköisten julkisten palveluiden esteettömyyttä ja turvataan niiden käyttöön riittävät tukipalvelut kansalaisten yhdenvertaisuuden varmistamiseksi.”

Harvaan asutuilla alueilla tervehditään puolestaan ilolla laajakaistayhteyden yleispalvelunopeuden nostoa. Teleoperaattorit ovat velvollisia tarjoamaan kaikkialla Suomessa jokaiseen asuinkäytössä olevaan kiinteistöön vähintään yleispalveluvelvoitteen mukaisen laajakaistaliittymän. Nykyisin velvoitenopeus on vain 2 Mbit/s, mutta nyt sitä on siis tarkoitus nostaa. Myös valokuituverkon kattavuutta parannetaan. Pelkät markkinavoimat kun eivät valtion Laajakaista kaikille 2015 -ohjelman tuillakaan ole kyenneet tuomaan valokuituverkkoa kaikkien ulottuville.

Ulkopolitiikan puolella odotan mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton saa Suomen tavoite kieltää autonomisten aseiden kehittäminen ja tuotanto. Ehkä olemme jo myöhässä, mutta jonkun on nostettava kysymys autonomisten aseiden sääntelystä kansainväliseen keskusteluun.

“Suomi edistää kansainvälisissä neuvotteluissa autonomisten asejärjestelmien globaalia sääntelyä. Tavoitteena on kieltää tekoälyyn perustuvien asejärjestelmien kehittäminen ja tuotanto.“

Kaikkien hallitusohjelman kirjausten koko merkitys ei avaudu yhdellä lukemalla. Esimerkiksi

“Lisätään energiantuotannon päästöohjausta poistamalla teollisuuden energiaveron palautusjärjestelmä ja alentamalla II veroluokan sähkövero kohti EU:n sallimaa minimitasoa. Uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti siirtymäkauden kuluessa. Siirretään sähköveron veroluokkaan II kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavat lämpöpumput ja konesalit. “

Eli käytännössä, jos esimerkiksi konesalin tuottama hukkalämpö käytetään kaukolämmön tuotantoon, konesalin sähkövero siirtyy veroluokkaan II, jota alennetaan kohti EU-minimitasoa. Ei mikään huono kannustin vähentää energian tuhlausta.

Oheisvaikutuksena palvelinkeskusten sijoittelun taloudelliset perusteet muuttuvat. Palvelinkeskukset vaativat paljon tilaa eli tähän asti maan hinta on ollut ratkaiseva sijoitteluperuste. Nyt kun yhteydestä kaukolämpöverkkoon tulee tapa vähentää sähkökuluja, konesaleja aletaan sijoittaa aiempaa enemmän taajamien ympäristöön.

Mitä hallitusohjelmasta sitten puuttuu? Siis sen lisäksi, ettei teknologian murrosta nähdä sellaisena kaiken läpäisevänä strategisena muutosvoimana kuin se on?

Jäin kaipaamaan julkishallinnon digitalisaation ja tietojohtamisen kokonaisvaltaista kehittämistä. Erillisiä hyviä hankkeita on paljon, mutta ne uhkaavat jäädä irrallisiksi. Jotkin kirjaukset yllättävät sillä, miksei näin ole tehty jo vuosia sitten:

“Luodaan rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta, joihin maankäyttöä ja rakentamista koskevat päätökset ja prosessit tukeutuvat. “

Ohjelmassa korostetaan finanssipolitiikan sopeutumiskykyä ja taloustilanteen seuraamista, mutta miten seuraat ja sopeudut, kun ei ole ajantasaista tietoa. Kansantalouden tilastot valmistuvat vasta vuosia sen jälkeen, kun niitä olisi tarvittu finanssipolitiikan perustaksi.

Hallitusohjelmassa kannustetaan yrityksiä automatisoimaan taloushallintoaan esimerkiksi ottamalla käyttöön rakenteisessa muodossa oleva sähköinen kuitti ja lasku.

Taloushallinnon digitalisaatio nähdään ohjelmassa lähinnä verottajan näkökulmasta, mutta Real Time Economy -periaate hyödyttäisi myös finanssipolitiikkaa. Se edellyttäisi kuitenkin sähköistä tiedon keruuta esimerkiksi yritysten tilinpäätöksistä.

Tanskassa ja Iso-Britanniassa yritykset on velvoitettu raportoimaan tilinpäätöksensä vakiomuotoisina sähköisinä dokumentteina, Suomessa tietojen vastaanoton mahdollistava iXBRL-rajapinta on vuosien työn jälkeen vasta valmistumassa, eikä sen käyttö ole pakollista.

Liikennepolitiikassa huomio kiinnittyi siihen, ettei älykkääseen rahtiliikenteeseen ja logistiikkaan kiinnitetä juuri huomiota, vaikka logistiikassa on suuri tehostamis- ja sitä kautta ilmastopotentiaali. Jokainen turha tai vajaa kuljetus on tuhlausta, jokainen paperinen rahtiasiakirja on avoin kutsu harmaalle taloudelle. Älykäs liikenne nähdään edelleen lähinnä henkilöliikenteen kysymyksenä. Onneksi sentään yksi kirjaus osui silmään:

“Hallitus edistää liikenteen ja logistiikan digitalisoitumista ja automatisaatiota kohdentamalla rahoitusta kokeiluille ja vaikuttamalla alan EU- ja kansainväliseen sääntelyyn.”

Sen sijaan kielelliset oikeudet eivät ohjelmasta puutu, eivät myöskään digitalisaatiokirjauksista, siitä on ilmeisesti RKP pitänyt huolen:

“Suuria digitalisointihankkeita tehtäessä on varmistettava, että kielelliset oikeudet toteutuvat myös käytännössä.”

Euroopan Unioni on ainutlaatuinen poliittinen ja taloudellinen rakennelma. Vaikka sen perustukset eivät ole välttämättä ihan suorassa, ja kattokin vuotaa paikoin, kaikkine ongelmineen EU on maailman toiseksi suurin demokratia, jonka parlamentin vaaleissa on 400 miljoonaa äänioikeutettua. Vain Intian parlamentin vaaleissa äänioikeutettuja on enemmän, 900 miljoonaa.

Euroopan Unionia kutsutaan usein historian onnistuneimmaksi rauhanprojektiksi. Euroopan viime vuosikymmeniä leimaa tosiaan nimenomaan rauha, etenkin jos niitä vertaa vuosisatoihin ennen Unionin perustamista. Unionin perusidea, Euroopan maiden talouksien, etenkin terästeollisuuden sitominen yhteen niin, että hyökkäys naapurimaahan vahingoittaa myös omaa maata, on osoittautunut toimivaksi.

Kuvahaun tulos haulle european union parliament
EU parlamentti on monessa suhteessa avoimempi kuin eduskunta. Sillä on lobbarirekisteri, ja valiokuntien kokoukset ovat julkisia.

Samalla Euroopan Unionista irtaantumisesta on tullut hyvin vaikeaa, kuten Iso-Britannian Brexit-kaaos osoittaa. Jo pelkkä eron valmistelu on vahingoittanut Iso-Britannian taloutta dramaattisesti. British Steelin konkurssi on tästä tuorein esimerkki. Iso-Britanniassa toimivat kansainväliset yritykset siirtävät toimintaansa muihin EU-maihin, jotta eivät menettäisi Unionin sisämarkkinoiden etuja.

Rauhan merkityksestä Euroopan Unionin motiivina ei ole viime vuosina juuri keskusteltu. Kun suurten EU-maiden johdossa oli vielä sodan kokenut sukupolvi, omista eduista oltiin valmiita tinkimään yhteisen edun nimissä.

Täysin onnistunut rauhanprojekti EU ei toki ole ollut, mutta Euroopassa on sodittu vain Unionin ulkopuolella. Silti Jugoslavian hajoamissodat ja Itä-Ukrainan sota ovat osoittaneet, millainen alisuorittaja Euroopan Unioni on turvallisuuspolitiikassa. Vaikka EU-maat käyttävät puolustukseen noin 200 miljardia euroa vuodessa, Unionilta on puuttunut sekä poliittinen tahto että sotilaallinen kyky toimia omien rajojensa ulkopuolella edes rauhan turvaamiseksi Euroopassa.  

Euroopan Unioni ei ole valmis, se elää ja muuttuu jatkuvasti.. Siksi EU-parlamentin vaalit ovat niin tärkeät, sillä Parlamentti on se paikka, jossa meidän yhteisen Eurooppamme tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään.

Haluammeko, että Unioni rakentaa entistä tiiviimpää yhteistä turvallisuuspolitiikkaa? Vai ei?

Haluammeko, että EU-maiden on noudatettava liberaalin demokratian periaatteita? Vai ei?

Haluammeko, että Euroopan Unioni on ilmastopolitiikan edelläkävijä? Vai ei?

Haluammeko Euroopan Unionin pärjäävän tekoälykilvassa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa? Vai ei?

Haluammeko Euroopan Unionin tukevan ensisijaisesti maataloutta vai teollisuutta? Vai jotain muuta?

Nämä, ja monta muuta asiaa päätetään suurelta osin nimenomaan Euroopan Unionin Parlementissa.

Näissä vaaleissa päätetään, mihin suuntaan Euroopan Unioni kehittyy. Esimerkiksi, annammeko Puolan ja Unkarin luopua liberaalista demokratiasta ja nauttia silti täysistä Euroopan Unionin eduista?

Miten mikään maa voi ylipäätään kutsua itseään demokratiaksi, jos sen hallitus on ottanut tiedotusvälineet ja oikeuslaitoksen hallintaansa? Seuraavissa vaaleissa puolueet eivät ole enää samalla viivalla.

Sekä Puola että Unkari ovat EU:n suurimpien nettosaajien joukossa. EU:lla olisi siis iso ruuvi, jos se haluaisi käyttää sitä. Tai sitten meidän on hyväksyttävä, ettei EU:n jäsenmaiden tarvitse olla liberaaleja demokratioita. Sekin on monien mielestä harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Silloin Euroopan Unioni ei olisi enää maailman toiseksi suurin demokratia.

Siksi huomenna äänestäminen on niin tärkeää. EU:a on helppo syyttää kaikesta. Paljon vaikeampaa on ottaa äänestäjänä osansa vastuusta EU:n tulevaisuudesta.

Tagged with: , ,

Ladies, gentlemen, creatures of the night, fellow gamers

Hyvät naiset ja herrat, ja muut oudot otukset, pelikaverit

It has been another successful year for the Finnish gaming industry. Not to mention a fun year for us Finnish gamers.

Last year we saw some 100 new Finnish game titles, and the annual revenue of the industry was over two billion euros.

Yli kaksi miljardia euroa, sillä rahalla saisi muuten rakennettua melkein koko Länsimetron valmiiksi Kivenlahteen asti.

… Mutta pelien tekeminen on toki paljon hauskempaa kuin tunnelin poraaminen.

The Finnish gaming industry recruits hundreds of new people every year, and every year more and more of the new talent comes from abroad.

As a politician I can only thank you all, every Finnish game developer company, for importing new, already educated tax payers to Finland. We really, really need them… we need you, you and you.

Valitettavasti, työlupabyrokratia vie Suomessa edelleen aivan liikaa aikaa … ja työnantajan työaikaa.

Ja kun paperityöt ovat lopulta kunnossa, peliprojekti, johon tekijää rekryttiin, voi olla jo purkissa.

Suomalaisten pelifirmojen maailmalta tavoittelemalla talentilla on muitakin ottajia. He eivät odota kuukausikaupalla, että Suomen työvoimaviranomaiset suvaitsevat tehdä päätöksiä.

Kun tulijalla on työpaikka odottamassa, eikä tarveharkintaa tarvita, työlupa pitäisi saada ilmoitusmenettelyllä.

The talents Finnish gaming companies recruit from abroad, they have many takers. They won’t wait forever for the paperwork to clear the Finnish employment services.

They will go somewhere else, instead, with faster authorities … and better weather.

Työlupien nopean käsittelyn lisäksi tarvitsemme myös lisää kansainvälisiä kouluja ulkomailta tulevien työntekijöiden lapsille. Suomalainen koulu on tärkeä vetovoimatekijä, kun houkuttelemme osaajia Suomeen. He haluavat lapsensa maailman parhaaseen kouluun.

Tietysti, kuka ei haluaisi.

Kansainvälisistä kouluista on kuitenkin tullut hyvin suosittuja myös suomalaisten perheiden keskuudessa. Suomeen töihin muuttaneiden lapsille ei välttämättä aina riitä niissä paikkoja.

Dear fellow gamers

The year has been a big one for us Finnish eSports fans as well. Who would have believed that a Finn, Serral, dominates Starcraft 2, while a Finnish team, ENCE, plays for top awards in Counter Strike.

And of course, Finnish Dota 2 players JerAx and Topson made literally millions last year in awards money.

And our Finnish Public Broadcasting Company has been covering some of the top esport tournaments in the world. That… that is value for your tax money.

You know, I am finally starting to understand, why some people watch sports, traditional sports, like, football. But Counter Strike is much more fun, and I understand the rules, contrary to football.

My only regret is that I have not been able to find a video of the Korean broadcast of Serral’s final Starcraft match with South-Korean Stats. As you know, Korean esportscasters are a force of nature. It would have been fun to hear their agony when Serral grabbed Stats’ carriers one by one.

Eikä siitä ole kuin 15 vuotta, kun olimme eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa valiokuntamatkalla Soulissa, ja osuimme sattumalta samaan hotelliin ison peliturnauksen kanssa. Vein kollegat katsomaan, miltä tietokonepelaaminen näyttää suuressa maailmassa.

Nyt, vain 15 vuotta myöhemmin, suomalaiset pelaajat * dominoivat esportsin huipulla.

Hyvä gaalaväki

Nuorena pelitoimittajana yritin usein löytää tutkittua tietoa peleistä ja pelaajista, mutta sitä ei yksinkertaisesti ollut vielä olemassa. Oli pakko kirjoittaa, vaikka en tiennyt, mistä kirjoitin. Nyt sen voin tunnustaa, vaikka Pelit-lehden päätoimittaja on paikalla.

Puhuin myös vanhempainilloissa pelaamisesta, ja vanhempien huoli lastensa pelaamisen vaikutuksista oli käsin kosketeltavissa.

When I was a young games journalist, it was impossible to find research based information about electronic games, game players or gaming culture. Because there was none. Nada, did not exist.

And electronic games were already a bigger global industry than movies. Every kid was playing some game or another. No wonder, parents and journalists and politicians were worried. What was going on. Nobody knew.

Authorities were giving warning statements, even if they had never touched a joystick with their own hands.

At that time, no self respecting adult could admit that he or she was playing video games.

Fortunately, today, you can play as old as you like, and games research is a science on its own right.

Nykyään pelejä ja pelaajia tutkitaan kaikkialla maailmassa. Ei vain pelien ja pelaajien ymmärtämiseksi vaan parempien pelien kehittämiseksi. Tutkimuksesta on tullut osa peliteollisuuden tuotekehitystä.

Siksi haluan kannustaa teitä kaikkia entistäkin tiiviimpään yhteistyöhön suomalaisten pelitutkijoiden kanssa.

If there is one messege I would like you to take home it is this: Please be nice to the young researcher who wants to study your work. Her results may benefit the whole Finnish gaming ecosystem.

But be warned. Research and development may take you too far. Behavior modification and monetisation of free to play games are already worrying many European politicians.

It would be bad for the whole European gaming industry, if EU legislators were to step in and regulate it.

Finally, lopuksi,

Haluan onnitella teitä, I want to congratulate you.

The most boring part of the evening is now done.

Illan tylsin ohjelma on nyt lusittu.

Nyt voi keskittyä bailaamiseen.

Now it is time to parteeee!

Tagged with:

Otaniemen vanhan Sähköosaston Mordor-salissa 11.4.2019 klo 9:30

Hyvä huomenta myös minun puolestani

Tämä Mordorin sali onkin minulle vanha tuttu, täällä tuli torkuttua monet sähkötekniikan aamuluennot. Silloin tämä tosin tunnettiin nimellä S4 tai jotain. Mordor on kyllä osuvampi.

Aivan aluksi minun on pakko tunnustaa, että minun käy nykyopiskelijoita kateeksi. Ketä kaikkia täällä Otaniemen kampuksella nykyään opiskeleekaan. Vaikka meillä oli 80-luvulla paljon anteliaampi opintotuki, teekkarikylässä sai asua kuusi vuotta eikä valmistumisajoista oltu niin tarkkoja, nykyopiskelijat oppivat tuotekehityksestä, kasvuyrittäjyydestä ja monialaisesta tiimityöstä taitoja … joita olen kaivannut työelämässä monen monta kertaa.

Tänään avattava Makerspace-tila on osa tätä kehitystä. Tila, joka mahdollistaa monenlaista toimintaa, mutta ei pakota ketään mihinkään ylhäältä annettuun muottiin. Ihmiset tekevät tilalle sen funktion.

Otaniemestä on muotoutumassa aidosti monialainen kansainvälinen tiedeyhteisö, jossa eri tieteet ja taiteet ruokkivat toisiaan. Vain humanistinen korkeakoulu puuttuu, mutta sekin löytyy seitsemän metropysäkin päästä.

Muistan edelleen hyvin, miten vaikeaa Helsingin yliopiston opiskelijoiden oli taannoin tulla vetämilleni kursseille bussikyydillä. Moni tuli myöhässä tai joutui lähtemään etuajassa ehtiäkseen ajoissa oman laitoksensa kurssille.

Nyt kun metro on purkanut maantieteelliset esteet Espoon ja Helsingin väliltä, myös hallinnolliset ja kulttuuriset esteet opiskelijoiden liikkuvuudelle kannattaa purkaa. Kuten luovuustutkimuksesta olemme oppineet, luovuus kumpuaa monimuotoisuudesta. Kun erilaiset ihmiset eri taustoista kohtaavat, tuloksena on usein jotain uutta. Innovaatiot lymyävät rajapinnoilla.

Humanististen tieteiden merkityksestä teknologialle kertoo paljon maailman kenties tunnetuimman teknillisen yliopiston, M.I.T:n opetus- ja tutkimusohjelma, jossa on yhtä paljon humanistisia ja taideaineita kuin teknillistieteellisiä aineita.

Enää ei riitä, että ymmärrämme tekniikkaa, muotoilua ja bisnesmalleja. Meidän on ymmärrettävä myös ihmisiä – käyttäjiä ja asiakkaita, joiden haluamme käyttävän meidän teknologiateollisuutemme tuotteita.

Aina kun joku manaa huonoa käyttöliittymää tai hankalaa maksuautomaattia, hän itse asiassa manaa tuotesuunnittelijaa, joka ei ole ymmärtänyt käyttäjän tarpeita eikä suorittanut käytettävyyden perusopintojaksoa. Human Computer Interaction kun ei jostain syystä ole tietotekniikan opiskelijoille vieläkään pakollinen opintojakso.

Mitä suuremman osan teknologia ottaa meidän elämässämme, sitä tärkeämpää monitieteinen osaaminen on. Esimerkiksi tekoälytutkimuksen yksi kuumimpia aiheita tällä hetkellä on tekoälyjen etiikka. Mutta ennen kuin voimme koodata tekoälylle etiikan mallin, meidän on ymmärrettävä, mitä etiikka on.

Robottien kehitystyössä joudumme puolestaan pohtimaan robotin ja ihmisen vuorovaikutusta. Sosiaalistummeko me robotteihin, joiden kanssa teemme työtä? Onko meidän kanssamme kommunikoivien tekoälyjen imitoitava empatiaa, jotta pystymme aitoon vuorovaikutukseen niiden kanssa? Mutta miten sosiaalistuminen ja empatia toimivat? Jonkun on se meille insinööreille kerrottava, että osaamme sen koodata. Pelkkä hymynaaman piirtäminen robotin runkoon ei riitä.

Joka tapauksessa olen iloinen myös siitä, miten kansainvälinen kampus Otaniemi nykyään on. Omina opiskeluvuosina sekä opiskelijat, opettajat että tutkijat olivat käytännössä kaikki suomalaisia. Kansainvälisen huippuyliopiston on oltava kansainvälinen, muuten se ei toimi. Uudet ideat eivät kukoista raja-aitojen sisällä, ei maantieteellisten, eikä tiedekohtaisten.

Siksi olenkin seurannut hieman ihmeissäni keskustelusta Aalto yliopiston tutkintokielistä. Meidän suomen ja ruotsin kieltä vaativa yliopistolainsäädäntömme on tältä osin selvästi vanhentunut eikä palvele suomalaisten oppilaitosten kansainvälistymistä.

# # #

Teknologian kehitystä on vaikea hahmottaa, sillä se on eksponentiaalista. Teknologia kasvaa korkoa korolle. Siksi me helposti yliarvioimme teknologian kehityksen lyhyellä aikavälillä ja aliarvioimme sen pitkällä aikavälillä.

Eksponentiaalinen kehitys tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudentutkijoiden mukaan teknologia tulee kehittymään ja muuttamaan yhteiskuntaa seuraavien 20 vuoden aikana yhtä paljon kuin aiempien 200 vuoden aikana yhteensä.

200 vuotta sitten… Andre-Maria Ampere esitti Amperen lain. Sen jälkeen esim sähkötekniikkaa on kehittynyt … ja muuttanut suomalaista yhteiskuntaa tavoilla, joita 1800-luvun alun suomalaisten olisi mahdotonta ymmärtää.

Tämän päivän opiskelijat pääsevät kokemaan saman tulevaisuusshokin jo työuransa puolivälissä. Uran loppupuoli on uskoakseni sitäkin mielenkiintoisempi.

Teknologian kehityksen pelätään tuhoavan lähivuosina kokonaisia ammatteja ja vaativan ainakin miljoonan suomalaisen täydennyskouluttamista. Paljon suurempi merkitys on kuitenkin meidän koko elämäntapamme muutoksella.

Esimerkiksi liikenteen automaatio tekee autojen omistamisesta ja pysäköintipaikoista tarpeettomia. Kaupunkien keskustoista vapautuu valtava määrä kallista pysäköintitilaa, parkkiruutuja ja pysäköintitaloja uuteen käyttöön. Koko kaupunkirakenne muuttuu.

Harva tulee ajatelleeksi, kuinka paljon kalliita helsinkiläiset parkkipaikat ovat. Usein kalliimpia kuin niissä seisovat autot.

Verkkokauppa puolestaan korvaa ostoskeskukset. Olen hämmentyneenä seurannut, miten joku on vielä valmis sijoittamaan pääkaupunkiseudulla ostoskeskuksiin. Yhdysvalloissa on ollut jo vuosia, jolloin ei ole avattu yhtäkään ostoskeskusta, ei yhtäkään. Monia on sen sijaan jo suljettu.

Eniten pelätään automaation korvaavan ihmistyötä. Sama huoli on ollut aina 1800-luvun alun ludiittikapinoista alkaen, kun työnsä menettäneet käsityöläiset tuhosivat tehtaiden koneita kunnes koneen rikkomisesta säädettiin kuolemanrangaistus.

Teollistumisen alkuvaiheessa kesti vuosikymmeniä, ennen kuin työnantajat ja työntekijät ymmärsivät, että uusi teknologia vaatii uudenlaiset työmarkkinat. Henry Ford järkytti 1900-luvun alussa kollegoitaan laskemalla työntekijöidensä työajan 40 tuntiin viikossa entisellä palkalla. Ennen tätä 100 tunnin työviikot olivat olleet teollisuudessa arkipäivää.

Henry Fordin keksimä liukuhihna ja uusi tuotantomalli, fordismi, olivat parantaneet työn tuottavuutta dramaattisesti. Sen seurauksena Fordin autot olivat entistä halvempia, Henry Ford entistä rikkaampi, ja työviikot entistä lyhyempiä.

Kun Ford vielä yli kaksinkertaisti työntekijöidensä palkat, hän oli luonut kuluttajan. Työntekijän, jolla on säännölliset tulot ja vapaata aikaa. … ja varaa ostaa oma auto. Raha liikkui ja talous kasvoi. Työmarkkinoiden nollasummapeli muuttui plussasummapeliksi. Kesti kuitenkin vielä vuosikymmeniä, ennen kuin 40 tunnin työviikosta tuli normi.

Millaiset työmarkkinat toimivat digitaalisessa maailmassa. Lyheneekö työviikko edelleen? Teemmekö entistä enemmän pätkä- ja freelance -töitä? Joka tapauksessa meidän täytyy automatisoida jokainen työ, joka on automatisoitavissa. Ei Uudenkaupungin autotehtaalla olisi yhtäkään työpaikkaa, jos se ei olisi investoinut robotteihin.

Suomi ei menesty romuttamalla lypsyrobotit ja pankkiautomaatit ja jakamalla lypsyjakkaroita ja pankkikirjoja.

# # #

Täällä Otaniemessä ollaan paljon vartijoina. Suomi elää viennistä. Ja mitä me viemme: kemikaaleja, koneita, puujalosteita, elektroniikkaa, … Meidän viennistämme valtaosa on erilaisia teknologiateollisuuden tuotteita, tekniikan ammattilaisten suunnittelemia ja valmistamia tuotteita.

Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu teknologiateollisuuden tuotteiden laadusta ja hinnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa suomalaisten tekniikan ammattilaisten osaamista ja luovuutta.

Tekniikan alan koulutuksen laatu on Suomen kansantaloudelle kriittistä. Kuka investoi Suomeen ja rakentaa tänne tuotantoa, jos tarjolla ei ole riittävästi tekniikan osaajia tuotekehitykseen ja tuotannon kehitykseen.

Siksi olen erityisen huolissani matematiikan osaamisen tilasta Suomessa. Matematiikka on välttämätön työväline tekniikan tutkimuksessa ja kehittämisessä. Valitettavasti lasten ja nuorten kiinnostus matematiikkaa kohtaan on laskenut jo vuosien ajan, mikä on näkynyt pitkän matematiikan kirjoittajien määrässä, mikä on vuorostaan näkynyt teknillisissä yliopistoissa.

Ongelman juuret ovat peruskoulun alaluokilla, joissa aivan liian monelle lapselle, etenkin tytöille syntyy mielikuva, että matematiikka on vaikeaa, vaikeampaa kuin aiempien sukupolvien mielestä.

Ja kun matematiikkaa pidetään jo peruskoulussa vaikeana aineena, yhä harvempi valitsee myöhemmin pitkän matematiikan. Mitä vähemmän pitkän matematiikan lukijoita, sitä vähemmän teknillisiin yliopistoihin on hakijoita.

Onkon koulutuspoliittinen keskustelu viime vuosina keskittynyt matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen kehittämiseen? … Ei, kiivaimmat väittelyt on käyty uskonnon tuntimäärästä, kaunokirjoituksesta, käden taidoista … ja liikunnasta.

Koululaisille on luvattu tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään. Niin tärkeää kuin liikunta onkin, miksei tuntia matematiikkaa päivässä!

Lapset tarvitsevat myös roolimalleja, jotka innostavat opiskelemaan matematiikkaa ja luonnontieteitä. Kuka siis olisi matematiikan Lauri Markkanen tai fysiikan Ellinoora.

Aivan erityisesti kaivataan roolimalleja tytöille, jotta he näkisivät, ettei matematiikassa ja luonnontieteissä ole mitään sellaista, mikä edellyttää y-kromosomia. Nyt me hukkaamme lähes puolet ikäluokista, koska suuri osa tytöistä oppii jostain, että matematiikka ei ole tyttöjen juttu.

… Opiskelemaan hakevien nuorten määrän lisäksi työelämään valmistuvien tekniikan ammattilaisten laatuun vaikuttaa tietenkin opetuksen laatu. Vaikka yliopistoja vertaillaan pääasiassa tutkimuksen laadun perusteella, oppilaitoksista valmistuvien nuorten osaaminen on yhteiskunnalla vähintään yhtä tärkeää.

Jos emme investoi riittävästi opetukseen ja opintojen ohjaukseen kaikilla koulutustasoilla, se heijastuu vääjäämättä tutkintojen laatuun ja sitä kautta paitsi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyyn myös tieteellisen tutkimuksen laatuun. Huippututkijoita ei synny ilman huippuopetusta.

Tämä ymmärrettiin 90-luvun lamassa, jossa kaikkien säästöjen ja leikkausten keskellä investoitiin koulutukseen ja tutkimukseen … tunnetuin tuloksin.

Nyt, talouskasvun huipulla, me olemme vain säästäneet ja leikanneet koulutuksesta ja tutkimuksesta. … tunnetuin tuloksin

# # #

Yliopistojen ja kuntien yhteistyöstä on puhuttu juhlapuheissa jo pitkään, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomaksi. Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut, ainakin Espoon kaupungin ja Espoossa toimivien oppilaitosten suhteen.

Omnian yhteistyössä A Gridin kanssa operoima Makerspace on tästä hyvä esimerkki

Vastaavasti yhteistyö tekoälyn hyödyntämiseksi kaupungin sosiaalipalveluiden kehittämisessä, on jo tuottanut mielenkiintoisia tuloksia, ja lisää on luvassa nyt kun niin kutsuttu toisiolaki saatiin viime hetkellä ulos eduskunnasta. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakastietoja voidaan nyt siis käyttää laillisesti tutkimukseen ja uusien palveluiden kehittämiseen.

Ennen toisiolain voimaantuloa Espoon kaupunki katsoi parhaaksi tuhota lastensuojelun riskitekijöitä etsineen tekoälyn tuottaman aineiston ennen kuin EU:n gdpr-asetus tuli voimaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi, koska kansallista lainsäädäntöä ei vielä ollut.

Olen tästä yhteistyöstä iloinen ja ylpeä molemmilta puolilta pöytää, sekä vanhana tutkijana että Espoon valtuuston puheenjohtajana. Näistä hankkeista ja niiden tuloksista on helppo röyhistellä muiden kaupunkien kollegoille.

Siksi minun on helppo toivottaa sekä omasta että Espoon kaupungin puolesta onnea MakerSpacelle ja menestystä Omnian ja A Gridin yhteistyölle. Tuottakoon se yllättäviä tuloksia.

Tagged with: , ,

Vaaliblogi 11

Otsikko ehkä hieman liioittelee, mutta se iltavirkulle suotakoon. Iltavirkkuna koen olevani jatkuvasti väärällä aikavyöhykkeellä, kesäaikaan kahden aikavyöhykkeen päässä oman sisäisen kelloni rytmistä.

Iltavirkkujen on todettu elävän jatkuvassa sosiaalisessa jet lagissa. Heidän suorituskykynsä on parhaimmillaan vasta 12 tuntia heräämisen jälkeen, siis kun perinteinen työaika on jo ohi. Yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen tahdissa.

Unen laatuun ja määrään vaikuttavat monet tekijät kuten matkapuhelimen käyttö ennen nukkumaanmenoa. Aikavyöhykkeen vaikutuksia arvioitaessa muut tekijät on pystyttävä eliminoimaan aineistosta. Public Domain US DoD.

Seuraavan hallituksen yksi kauaskantoisimmista päätöksistä on Suomen aikavyöhykkeen valitseminen, kun EU luopuu kellojen siirtelystä normaaliajan (Suomessa UTC+2) ja kesäajan (UTC+3) välillä.

Pysyvän aikavyöhykkeen valinta ei ole pikkujuttu, sillä aikavyöhyke vaikuttaa paitsi unen määrään myös sairastavuuteen. Tästä saa hyvän käsityksen kun vertaa aikavyöhykkeiden itä- ja länsireunojen asukkaita. Heillä on yhden aikavyöhykkeen ero siinä, mihin aikaan päivästä aurinko nousee ja laskee. Ero on siis sama kuin normaali- ja kesäajan välillä.

Ihmisten sisäinen kello noudattaa aurinkoa, ei kelloa eikä aikavyöhykettä. Tämä aiheuttaa ongelmia etenkin aikavyöhykeiden länsilaidalla asuville, joiden illat ovat valoisampia ja aamut pimeämpiä kuin aikavyöhykkeiden itälaidalla. Aikavyöhykkeiden länsilaidalla mennään myöhemmin nukkumaan kuin itälaidalla, mutta koska työ- ja koulupäivät alkavat samaan aikaan, länsilaidalla asuvat ehtivät nukkua lyhyemmän ajan.

Riittävä uni on tärkeää paitsi hyvinvoinnille myös terveydelle.

Aikavyöhykkeiden itä- ja länsilaitojen välillä on havaittu eroja sairastavuudessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa useiden syöpien on todettu olevan yleisempiä aikavyöhykkeiden länsilaidalla itälaitaan verrattuna. Riski sairastua rintasyöpään on jopa 12% korkeampi.

Onko kyse liian vähistä yöunista, jatkuvasta sosiaalisesta jet lagista vai sähkövalon käytöstä aamulla, sitä ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa valoisat illat ja pimeät aamut näyttäisivät olevan terveysriski.

Moni kannattaa pysyvää kesäaikaa, esimerkiksi Ilta-Sanomat näyttäisi aloittaneen kampanjan pysyvän kesäajan puolesta. Pysyvää kesäaikaa perustellaan esimerkiksi sillä, että ihmisillä olisi iltaisin enemmän valoisaa aikaa harrastaa liikuntaa. Aamuherätys on kuitenkin monilla niin varhain, että heidän tulisi olla valoisinakin iltoina lenkkeilyn asemesta menossa nukkumaan saadakseen riittävästi unta.

Kuten rivien välistä on ehkä voinut lukea, kannatan normaaliaikaa Suomen pysyväksi aikavyöhykkeeksi. Enää eivät aamuvirkut iltalenkkeilijät estä minun ja muiden iltavirkkujen hyvinvoinnille välttämättömiä aamu-unia.

Tagged with: , , ,