Valvojia valvomassa

Tiedustelulakiesitysten kipupisteeksi on yllättäen noussut Suojelupoliisin parlamentaarinen valvonta.

Miksi yllättäen? Koska lakiesityksessä tiedustelutoiminnan valvonnasta (HE 199/2017) eduskuntaan perustettavalle tiedusteluvalvontavaliokunnalle (TvV) ollaan antamassa hyvin kattava valvontatehtävä ja laajat tiedonsaantioikeudet _kaikkeen_ tiedustelutoimintaan siitä riippumatta, harjoittaako sitä Pääesikunnan tiedusteluosasto, Suojelupoliisi tai Saappaanheittäjät ry.

Tiedustelun parlamentaarista valvontaa ei ole haluttu rajata tiettyihin viranomaisiin tai tiettyihin tiedustelumenetelmiin, koska se väistämättä heikentäisi TvV:n asemaa. TvV päättää itse, mistä viranomaisista ja tiedustelumenetelmistä se tarvitsee tietoa.

TvV:n toimivaltuudet kattavat kuitenkin vain tiedustelutoiminnan, ja vaikka siviilitiedustelu on jatkossa Suojelupoliisin päätehtävä, ja Suojelupoliisilta poistetaan esitutkintavaltuudet, sille jää edelleen joitakin poliisitehtäviä kuten turvallisuusselvitysten laatiminen. Kiista koskeekin käsittääkseni näiden ”jäännöstehtävien” valvontaa. (‘Käsittääkseni’, koska keskustelu ja sen uutisointi on ollut harvinaisen sekavaa – suosittelen aiheesta kiinnostuneita lukemaan ainakin lakiesityksen pykälät 2, 3 ja 4 perusteluineen.) Laki tiedustelutoiminnan valvonnasta ei kuitenkaan koske Suojelupoliisin muita tehtäviä, eikä niitä voi eduskunnan työjärjestystä muuttamalla lisätä tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtäviin. Eduskunnan työjärjestys ei voi mennä lain edelle!

2 § Tiedustelutoiminnan valvonta ja valvontatoimielimet

Tiedustelutoiminnan valvonnalla tarkoitetaan sekä siviili- että sotilastiedustelun parlamentaarista valvontaa ja laillisuusvalvontaa.

Tiedustelutoiminnan parlamentaarista valvontaa harjoittaa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta, jonka tehtävistä säädetään tarkemmin eduskunnan työjärjestyksessä (40/2000). Tiedustelutoiminnan laillisuusvalvontaa harjoittaa tiedusteluvaltuutettu.

Suojelupoliisille jäävien poliisitehtävien parlamentaarinen valvonta kuuluu eduskunnan hallintovaliokunnalle kuten kaikkien muidenkin poliisiviranomaisten. Hallintovaliokunnalla ei kuitenkaan ole yhtä kattavia tiedonsaantioikeuksia kuin tiedusteluvalvontavaliokunnalla.

3 § Tiedusteluvalvontavaliokunnan tiedonsaantioikeudet

Tiedusteluvalvontavaliokunnalla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta maksutta valvontatehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot.

4 § Tiedusteluvalvontavaliokunnan oikeus saada selvitys

Tiedusteluvalvontavaliokunnalla on oikeus saada tiedusteluvaltuutetulta ja muilta viranomaisilta sekä muilta julkista tehtävää hoitavilta maksutta valvontatehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa selvitykset.

18 § Muut toimenpiteet (2. mom.)

Tiedusteluvaltuutetun tulee saattaa merkittävät valvontahavaintonsa eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunnan käsiteltäväksi.

Oikea tapa lähestyä Suojelupoliisille jäävien poliisitehtävien parlamentaarista valvontaa onkin hallintovaliokunnan tiedonsaannin parantaminen … paitsi Suojelupoliisista myös muista poliisiviranomaisista. Olen itse toiminut hallintovaliokunnan jäsenenä, ja silloin Suojelupoliisin valvonta tarkoitti käytännössä kahvittelua Suojelupoliisin päämajassa PowerPoint-esitystä seuraten.

Eli yhteenvetona, esitys laiksi tiedustelutoiminnan valvonnasta lisää ja syventää merkittävästi Suojelupoliisin (ja muun tiedustelutoiminnan) parlamentaarista valvontaa. Jos Suojelupoliisille jäävien poliisitehtävien parlamentaarista valvontaa halutaan syventää, se on tehtävä eduskunnan hallintovaliokunnan kautta.

Voi tuntua erikoiselta, että opposition edustaja näin innolla puolustaa hallituksen esitystä, mutta tiedustelutoiminnan parlamentaarisessa valvonnassa hallitus on mielestäni oikeassa, enkä pidä irtopisteiden hakua tässä hyvänä toimintatapana. Tiedustelulaeissa riittää ihan asiallistakin pohdittavaa, sitä ei tarvitse keksiä tyhjästä.

Tagged with: , ,

Lobbausrekisteri syksy 2017

Syksyllä lupasin avata tapaamisiani twitterissä #lobbausrekisteri-tunnistella ja koota tapaamiset aina kerran vuodessa yhteen nettisivuilleni. Koska en ollut kysynyt vierailtani (ja kutsujiltani) ennen syyskuuta, voinko julkaista heidän nimensä, tämä yhteenveto alkaa vasta 14.9. Vuoden kuluttua vastaava lista kattaa koko vuoden.

14.9. Globaalin Open Knowledge –järjestön Rufus Pollockin ja Open Knowledge Finland ry:n Teemu Ropposen tapaaminen. Aiheena digitalisaatio ja avoin tieto.

15.9. Tapaaminen DNA:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Anna Anttisen kanssa. Aiheena tiedustelulaki.

26.9. Espoolaisen lukion rehtorin tapaaminen. Aiheena lukiossa toteutettava työelämäprojekti.

26.9. Puhelinpalaveri Ekosysteemifoorumin Jouni Markkasen kanssa. Aiheena 6aika-seminaari ja julkisen sektorin digitalisaatio

28.9. Tapaaminen Päivittäistavarakauppa ry:n Kari Luodon ja N2:n Panu Laturin kanssa. Aiheena alkoholilaki.

5.10. Tapaaminen Suomen Syöpäpotilaat ry:n Mirjami Tran Minhin kanssa. Aiheena Roche Bladder Cancer Patient Group -foorumi

6.10. Liikenne ja viestintävaliokunnan & Tulevaisuusvaliokunnan & Sivistysvaliokunnan yhteinen aamiainen Ficom ry:n kanssa. Aiheena Kasvua viihde- &kulttuurisisällöistä

9-11.10. Matka Barcelonaan Bladder Cancer Patient Group Forumin kokoukseen Suomen syöpäpotilaat ry:n edustajana. Matkan kustansi Roche: https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/sidonnaisuudet/Documents/lahjailmoitus-kasvi-roche-20171009-11.pdf

18.10. Tapaaminen Milttonin Marina Lampisen kanssa, toimeksiantaja Tekes. Aiheena sidosryhmätutkimus innovaatiopolitiikasta

26.10. Tapaaminen Digitan Juha-Pekka Weckströmin ja Arne Wessbergin kanssa. Aiheena siirtyminen HD-tv-lähetyksiin.

8.11. Tapaaminen Ficom ry:n Jussi Mäkisen kanssa Aiheena maksupalvelulaki ja PSD2-direktiivin toimeenpano Suomessa

10.11. Aamiaispalaveri viestintätoimisto Hopiasepät väen kanssa. Aiheena poliittinen päätöksenteko ja kansantaloustiedon hallinta

28.11. Eduskuntaryhmän vierailu Kelaan tapaamaan pääjohtaja Elli Aaltosta. Aiheena Kelan ajankohtaiset hankkeet.

29.11. Tapaaminen Pyöräliiton Matti Koistisen kanssa. Aiheena tieliikennelaki ja pyöräilyinfran rahoitus.

19.12. Tapaaminen Skal ry:n Iiro Lehtosen ja Petri Murron kanssa. Aiheena maanteiden tavaraliikenteeseen ajankohtaiset asiat (mm. vinjetti, ammattidiesel, yritystuet).

Tagged with: ,

Ydinmiilu joka pitäjään

Maailmalla suunnitellaan ydinvoiman uutta sukupolvea, pieniä, yhdyskuntarakenteeseen integroitavia ydinvoimaloita. Keskustelu käy myös Suomessa kiivaana.

Ja tottahan se on, jos energiatuotanto halutaan rakentaa ydinvoiman varaan, fiksuinta on rakentaa teollisena sarjatuotantona useita pieniä standardimallisia voimaloita lähelle asutusta, jotta niiden hukkalämpöä voidaan hyödyntää kaukolämpöverkossa. Samalla energiainfran haavoittuvuus vähenee, kun koko maata ei saa pimeäksi parilla sähköverkon runkolinjat Loviisaan ja Olkiluotoon katkaisevalla reppupommilla.

Miksi olemme siis päätyneet sen sijaan rakentamaan suuria yksittäin suunniteltuja ja rakennettuja ydinvoimaloita kauas käyttäjistä? Yksi syy on poliittinen: On paljon helpompi saada poliittinen päätös yhdestä suuresta kuin parista kymmenestä pienestä ydinvoimalasta, vaikka sitten se yksi suuri olisi uuden reaktorityypin proto, josta ei ole vielä edes piirustuksia, jonka reaktoriytimen konstruktiota ei ole koskaan kokeiltu tuotantokäytössä, ja joka joskus valmistuessaan on maailman suurin ydinreaktori. (Elleivät kiinalaiset ehdi ensin.)

Toinen syy on taloudellinen. Kun voimaloita on vähän, ne pysyvät paremmin suurten sähköyhtiöiden hallinnassa, jolloin sähkö eli raha kulkee niiden kautta. Markkinoita hallitsevien sähköyhtiöiden yksinkertaisesti kannattaa lobata ennemmin isoja kuin pieniä ydinvoimaloita.

Lähiydinreaktori Salmisaaressa tai Suomenojalla olisi joka tapauksessa rehellisempää kuin _täysin_ turvallisen voimalan rakentaminen – turvallisuussyistä – mahdollisimman kauas asutuksesta, pois silmistä ja mielestä.

Vaikka itselläni on varauksia ydinenergian suhteen, pienydinreaktorikonseptia kannattaa tutkia ja keskustella ennen kuin torjuu sen … esimerkiksi vain siksi, että ”ydin”. Pienet standardiydinreaktorit ratkaisisivat monia ydinvoiman ongelmia, mutta eivät kaikkia, ja loisivat ainakin yhden uuden.

Joka tapauksessa myös pieni ydinreaktori tuottaa korkea-aktiivista käytettyä ydinpolttoainetta, joka olisi jäähdytettävä, kuljetettava jälkikäsittelyyn ja käsittelyn jälkeen loppusijoitettava. Kuinka valmiita olisimme hyväksymään sen, että eri puolella Suomea olisi pienreaktoreiden yhteydessä korkea-aktiivisen ydinjätteen välivarastointiin tarkoitettuja vesialtaita, jotka eivät saisi missään tilanteissa vuotaa tai kiehua kuiviksi.

Olisiko mahdollista perustaa valtakunnallinen laitos käytetyn ydinpolttoaineen jäähdyttämistä ja käsittelyä varten ja kuljettaa käytetty polttoaine reaktoreilta laitokselle aina polttoaineen vaihdon yhteydessä? Kuljetuksen ongelmana on se, että käytetty polttoaine on useamman vuoden ajan sekä hyvin kuumaa että hyvin radioaktiivista. Sitä on siis paitsi jäähdytettävä myös suojeltava ympäristöä säteilyltä koko kuljetuksen ajan. Kuljetukset olisivat houkutteleva kohde esimerkiksi terroristeille, vähintään yhtä houkutteleva kuin vesialtaiden jäähdytysvesipumput. 

Itseäni kaiken kokoisissa ydinvoimaloissa mietityttää erityisesti niiden yhteiskunnalta vaatima vakaus. Ydinvoimala edellyttää noin vuosisadan ajan vakaana pysyvää yhteiskuntaa. Ainakin perinteisten ydinvoimaloiden käyttöikä on noin 50 vuotta, minkä jälkeen reaktorin rakenteiden on ”jäähdyttävä” toiset 50 vuotta ennen kuin reaktori voidaan purkaa turvallisesti. Eli jos Suomen itsenäistyessä olisi otettu käyttöön uusi ydinvoimala, sen purkutyöt voitaisiin aloittaa vasta nyt. Miten se olisi selvinnyt sisällissodasta, talvisodasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta?

Toisaalta pienydinreaktorit todennäköisesti paitsi valmistettaisiin sarjatuotantona ja kuljetettaisiin kokonaisina tai moduuleina paikalleen, myös kuljetettaisiin käyttöiän loputtua pois erilliseen purkulaitokseen, jossa reaktori voitaisiin jäähdyttää ja purkaa turvallisemmin kuin paikan päällä.

Uutena kysymyksenä on pohdittava myös sitä, että kun ydinreaktoreita on useita ympäri maata, jossain turvallisuuskulttuuri ennemmin tai myöhemmin pettää. Monet säteilyonnettomuudet ovat olleet seurausta nimenomaan inhimillisistä virheistä ja laiminlyönneistä. Esimerkiksi Tšernobylissä turvajärjestelmät kytkettiin tarkoituksella pois päältä, jotta reaktoria voitiin käyttää tehoalueella, jolla se tiedettiin epävakaaksi.

Ehkä vahvin argumentti pienydinreaktoreiden puolesta on ilmastopäästöjen vähentäminen. Moni on ehdottanut ydinvoiman radikaalia lisärakentamista keinona hillitä ilmastonmuutosta, mutta nykyaikaisten suurten voimaloiden rakentaminen vie yksinkertaisesti liian kauan. Esimerkiksi Olkiluoto 3:n periaatepäätös haettiin vuonna 2000, valmistelun jälkeen. Perinteisen ydinvoimalan rakentamispäätöksestä vie siis ~20 vuotta ennen kuin se tuottaa mitään. (Olkiluoto 3:n rakentaminen ei ole vienyt muihin uusiin suuriin reaktoreihin verrattuna erityisen kauan.) Meillä ei ole enää 20 vuotta aikaa vähentää radikaalisti ilmastopäästöjä. Sen sijaan sarjatyönä valmistettavien pienreaktorien käyttöönotto voisi onnistua nopeammin. Tosin missään ei ole vielä tehdasta, josta Suomi voisi tilata 20 pienreaktoria kahden vuoden toimitusajalla. Voi hyvin olla, että pienydinreaktorit tulevat markkinoille liian myöhään, jotta niistä olisi apua ilmastonmuutoksen hillitsemisen tässä vaiheessa.

Olisiko pienydinreaktoreiden tuottama sähkö ja lämpö hinnaltaan kilpailukykyistä, on toinen kysymys. Ydinvoima ei ole enää erityisen edullista, tulevista vuosista puhumattakaan, jos uusiutuvan energian hinta jatkaa laskuaan. Joidenkin arvioiden mukaan pienreaktoreita pitäisi valmistaa useita kymmeniä, jotta sarjatuotanto alentaisi merkittävästi kustannuksia.

Joka tapauksessa, kaikkia mahdollisuuksia vähentää ilmastopäästöjä kannattaa tarkastella avoimin silmin, ilman ennakkoasenteita, ennen kuin suljemme mitään vaihtoehtoja pois. Jos olisimme aloittaneet ilmastonmuutoksen torjunnan 1960-luvulla, kun ensimmäiset tutkijat alkoivat varoitella ihmiskuntaa ”kasvihuoneilmiöstä”, voisimme pitäytyä vain helppoihin ja mukaviin vaihtoehtoihin.

Puheenvuoro seksuaalisesta häirinnästä

En saanut tämänpäiväisessa ajankohtaiskeskustelussa seksuaalisesta häirinnästä puheenvuoroa. Siksi julkaisen täällä puheenvuoron, jonka olisin pitänyt, jos olisin saanut kahden minuutin vastauspuheenvuoron. Onneksi edustaja Suna Kymäläinen nosti samaa teemaa esiin omassa puheenvuorossaan. Kiitos siitä!

Arvoisa puhemies!

Monen on ollut vaikea hyväksyä, miten laaja ilmiö seksuaalinen häirintä on.

Sellaisia tabut ovat, ne estävät meitä näkemästä asioita, joita emme halua nähdä.

Valitettavasti yhden tabun avaaminen ei tarkoita, ettei meille jäisi muita sokeita pisteitä.

Yksi tällainen sokea piste on poikiin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö.

Monesta seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneesta pojasta on viime päivinä tuntunut, ettei heidän kokemuksillaan ole merkitystä. Ettei heillä ole oikeutta sanoa… ‘me too’… vain koska he ovat poikia

Kyse ei ole marginaalisesta ilmiöstä.

Vaikka tytöt joutuvat poikia useammin seksuaalisen häirinnän uhreiksi, silti 8.-9.-luokkalaisista pojistakin 12 prosenttia on kouluterveyskyselyn (2017) mukaan kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana. Ja kouluissa … henkilökunta häiritsee poikia seksuaalisesti jopa enemmän kuin tyttöjä.

Me emme saa mitätöidä näiden poikien kokemuksia vain siksi, että he ovat poikia.

Kun eduskunnassa 10 vuotta sitten viimeksi keskusteltiin seksuaalisesta häirinnästä, järjestettiin seminaari, jotta ymmärtäisimme ilmiötä paremmin. Kuultu asiantuntija kertoi, miten eräältä pojalta oli hänen hyväksikäyttöään tutkittaessa kysytty, eikö se ollut vaan kivaa, kun täti vähän opetti.

… jos kuulostaa mahdottomalta … ja vastenmieliseltä … ja tekisi mieli kiistää, se on vain luonnollista. Juuri niin tabut toimivat.

Ei pidä ihmetellä, jos pojat eivät sano … me too … saati hae apua.

Siksi meidän aikuisten, meidän on varmistettava, että koulujen oppilashuollossa osataan tunnistaa kaikkien lasten, myös poikien kokema seksuaalinen häirintä.

Ei jätetä seksuaalisen häirinnän uhreja yksin. Ei edes poikia.

Tagged with: ,

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 100-vuotiaalle Suomelle

Arvoisat sotaveteraanit ja lotat

Hyvä juhlaväki,

Me juhlimme tänään Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä. Ja muistamme niitä uhrauksia, joita meitä edeltäneet sukupolvet ovat meidän itsenäisyytemme puolesta joutuneet tekemään.

Ärade krigsveteraner och lottor

Bästa festpublik,

Vi firar idag hundra år av Finlands självständighet. Och vi minns de gångna generationernas uppoffringar för vår självständighet.

Honored veterans of war and lottas

Ladies and gentlemen

Today we celebrate the centennial of independent Finland. And we remember the sacrifices past generations had to make for our independence.

Itsenäisen Suomen tarina, on uskomaton kaari kansallisesta tragediasta kansainväliseen menestykseen.

Sata vuotta sitten Suomen suuriruhtinaskunta oli pieni, syrjäinen kehitysmaa, jonka yhteiskuntaa sortokaudet, poliittiset levottomuudet ja väkivalta murensivat. Kansakunta oli jakautunut.

Kun emämaa Venäjää repi kaksi vallankumousta yhdeksän kuukauden välein, seurasi Suomessa työttömyyttä ja elintarvikepula, jotka ruokkivat entisestään eripuraa.

Suhde venäjään kytkeytyi niin porvariston kuin työläistenkin valtapoliittisiin tavoitteisiin. Silti itsenäistymistä kannatettiin molemmissa ryhmissä.

Itsenäisyys toteutui eduskunnan julistuksella kuudes joulukuuta, ja bolsevikkien hallitseman Venäjän ja muiden maiden tunnistuksilla tammikuussa. Suomi irtautui luhistuvasta suurvallasta itsenäiseksi valtioksi.

Mutta Suomen itsenäistymisen olosuhteet … olivat pohjana … myös itsenäisen Suomen historian suurimmalle tragedialle. Vain kaksi kuukautta itsenäistymisjulistuksensa jälkeen Suomi oli sisällissodassa, josta tuli jälkinäytöksineen Euroopan historian verisin.

Silti, vain runsaat 20 vuotta myöhemmin suomalaiset kykenivät ylittämään erimielisyytensä ja puolustamaan talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa yhdessä Suomen itsenäisyyttä.

Nevertheless, only 20 years after the civil war, Finns could overcome the rift and defend Finland’s independence in the winter war, the continuation war and the Lapland war.

Arvoisa juhlaväki

Itsenäisyyspäivänä on tapana muistaa sotavuosia, kun suurimmat uhrit annettiin. Emme kuitenkaan saa unohtaa rauhan vuosia, jolloin luotiin se perusta, jolla itsenäisyyttä puolustettiin.

På självständighetsdagen brukar vi minnas krigsåren, när uppoffringarna var störst. Vi får dock inte glömma fredsåren, då den grund lades med vilken självständigheten försvarades.

Vaikka sisällissota oli jakanut suomalaiset kahteen vihamieliseen leiriin, sodan loputtua alettiin etsiä kompromisseja, ja kansallinen eheytyminen alkoi. Esimerkiksi, jo 1918-19 säädettiin torpparilaki, joka antoi torppareille, mäkitupalaisille ja lampuodeille oikeuden lunastaa vuokratilansa. Suomen ensimmäinen presidentti Ståhlberg armahti vangittuja punaisia ja palautti kansalaisuuden 40 000 sen menettäneelle. Ja jo vuonna 1926 itsenäinen Suomi sai ensimmäisen sosialidemokraattisen pääministerinsä, Väinö Tannerin.

Kyky yhteistyöhön erimielisyyksistä huolimatta on yksi niistä vahvuuksista, joiden varassa Suomi on selvinnyt vaikeista vuosista… ja menestynyt hyvinä vuosina.

The ability to cooperate despite disagreement is one of the strengths that has helped Finland to survive and succeed through the difficult years as well as the good years.

Vuonna 1940 tammikuun kihlaus toi työmarkkinaosapuolet samaan neuvottelupöytään.

1977 Korpilampi-seminaari loi Suomeen talouspoliittisen konsensuksen.

1990-luvun lama kokosi poliittiset puolueet sateenkaarihallituksiksi.

Meidän kannattaa muistaa näitä edellisten sukupolvien päättäjiä, kun pohdimme, miten vastaamme Suomen tuleviin haasteisiin. Näemmekö vastustajissamme vihollisen, vai erimielisyyksistämme huolimatta, kumppanin?

Jos meillä suomalaisilla on jokin opetus sotien repimälle maailmalle antaa, niin se on tämä. Mikään viha ei ole niin syvä, ettei sen yli voi rakentaa siltaa, kunhan molemmilla rannoilla on siihen tahtoa … ja malttia.

If we Finns have something to teach a world torn apart by war, it is this. No hate is too wide to be bridged, if there only is will on both sides … and patience.

Hyvät kuulijat

Tänään on helppo olla ylpeä suomalaisuudestaan. 100-vuotias Suomi komeilee kansainvälisten tilastojen kärkisijoilla.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei meillä olisi parantamisen varaa. Leipäjonot, lukutaidottomat pojat ja mielenterveyspalveluiden jonot kertovat, että suomalaiseen hyvinvointiin mahtuu myös pahoinvointia.

Eikä historiakaan ole loppunut, päinvastoin.

Tutkijat ennakoivat, että maailma muuttuu seuraavien 20 vuoden kuluessa yhtä paljon, kuin aiempien 200 vuoden aikana yhteensä.

Ilmastonmuutos alkaa pian tuntua koko voimallaan myös Suomessa.

Robotit ja tekoälyt muuttavat työelämää yhtä paljon kuin höyry ja sähkö aikoinaan.

Teollisuusmaiden suuret ikäluokat harmaantuvat ja kehittyvien maiden suuret ikäluokat aikuistuvat.

Meillä suomalaisilla on näissä murroksissa etulyöntiasema, sillä suomalaiset ovat keskimäärin hyvin koulutettuja, ja koulutus antaa parhaat eväät menestyä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Osaaminen – on meidän tärkein kansallinen voimavaramme. Siksi koulutuksen saatavuus ja laatu esiopetuksesta tohtorikoulutukseen on niin tärkeää. Olkoon se meidän sukupolvemme lahja 100-vuotiaalle Suomelle.

Våra kunskaper är vår viktigaste nationella resurs. Därför är tillgången till utbildning av hög kvalitet så viktig. Låt denna vara vår generations gåva till det självständiga Finland.

Our knowledge is our most important national resource. That is why access and quality of education are so important. Let this be our generation’s gift to Finland.

Hyvä juhlaväki

Tämä on ainutlaatuinen päivä Suomen historiassa. Itsenäisyyspäivä, johon tulevia itsenäisyyspäiviä verrataan. Juhlikaamme siis paitsi Suomen 100-vuotiasta historiaa, myös Suomen tulevaisuutta.

Det här är en unik dag i Finlands historia. Låt oss alltså inte endast fira det självständiga Finlands historia, utan även dess framtid.

This is a unique day in Finland’s history. Let us together praise past generations, those who have built and defended independence for us. Let us put our faith in future generations. May they also find mutual trust when they really need it.

Kiittäkäämme menneitä sukupolvia, jotka ovat itsenäisyyden meille rakentaneet ja sitä puolustaneet. Luottakaamme tuleviin sukupolviin, että myös he löytävät keskinäisen luottamuksen, kun sitä eniten tarvitaan.

Happy Independence Day!

Trevlig självständighetsdag!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tagged with: , ,