Juhlapuhe Finnish Game Awards -gaalassa 25.4.2019

Ladies, gentlemen, creatures of the night, fellow gamers

Hyvät naiset ja herrat, ja muut oudot otukset, pelikaverit

It has been another successful year for the Finnish gaming industry. Not to mention a fun year for us Finnish gamers.

Last year we saw some 100 new Finnish game titles, and the annual revenue of the industry was over two billion euros.

Yli kaksi miljardia euroa, sillä rahalla saisi muuten rakennettua melkein koko Länsimetron valmiiksi Kivenlahteen asti.

… Mutta pelien tekeminen on toki paljon hauskempaa kuin tunnelin poraaminen.

The Finnish gaming industry recruits hundreds of new people every year, and every year more and more of the new talent comes from abroad.

As a politician I can only thank you all, every Finnish game developer company, for importing new, already educated tax payers to Finland. We really, really need them… we need you, you and you.

Valitettavasti, työlupabyrokratia vie Suomessa edelleen aivan liikaa aikaa … ja työnantajan työaikaa.

Ja kun paperityöt ovat lopulta kunnossa, peliprojekti, johon tekijää rekryttiin, voi olla jo purkissa.

Suomalaisten pelifirmojen maailmalta tavoittelemalla talentilla on muitakin ottajia. He eivät odota kuukausikaupalla, että Suomen työvoimaviranomaiset suvaitsevat tehdä päätöksiä.

Kun tulijalla on työpaikka odottamassa, eikä tarveharkintaa tarvita, työlupa pitäisi saada ilmoitusmenettelyllä.

The talents Finnish gaming companies recruit from abroad, they have many takers. They won’t wait forever for the paperwork to clear the Finnish employment services.

They will go somewhere else, instead, with faster authorities … and better weather.

Työlupien nopean käsittelyn lisäksi tarvitsemme myös lisää kansainvälisiä kouluja ulkomailta tulevien työntekijöiden lapsille. Suomalainen koulu on tärkeä vetovoimatekijä, kun houkuttelemme osaajia Suomeen. He haluavat lapsensa maailman parhaaseen kouluun.

Tietysti, kuka ei haluaisi.

Kansainvälisistä kouluista on kuitenkin tullut hyvin suosittuja myös suomalaisten perheiden keskuudessa. Suomeen töihin muuttaneiden lapsille ei välttämättä aina riitä niissä paikkoja.

Dear fellow gamers

The year has been a big one for us Finnish eSports fans as well. Who would have believed that a Finn, Serral, dominates Starcraft 2, while a Finnish team, ENCE, plays for top awards in Counter Strike.

And of course, Finnish Dota 2 players JerAx and Topson made literally millions last year in awards money.

And our Finnish Public Broadcasting Company has been covering some of the top esport tournaments in the world. That… that is value for your tax money.

You know, I am finally starting to understand, why some people watch sports, traditional sports, like, football. But Counter Strike is much more fun, and I understand the rules, contrary to football.

My only regret is that I have not been able to find a video of the Korean broadcast of Serral’s final Starcraft match with South-Korean Stats. As you know, Korean esportscasters are a force of nature. It would have been fun to hear their agony when Serral grabbed Stats’ carriers one by one.

Eikä siitä ole kuin 15 vuotta, kun olimme eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kanssa valiokuntamatkalla Soulissa, ja osuimme sattumalta samaan hotelliin ison peliturnauksen kanssa. Vein kollegat katsomaan, miltä tietokonepelaaminen näyttää suuressa maailmassa.

Nyt, vain 15 vuotta myöhemmin, suomalaiset pelaajat * dominoivat esportsin huipulla.

Hyvä gaalaväki

Nuorena pelitoimittajana yritin usein löytää tutkittua tietoa peleistä ja pelaajista, mutta sitä ei yksinkertaisesti ollut vielä olemassa. Oli pakko kirjoittaa, vaikka en tiennyt, mistä kirjoitin. Nyt sen voin tunnustaa, vaikka Pelit-lehden päätoimittaja on paikalla.

Puhuin myös vanhempainilloissa pelaamisesta, ja vanhempien huoli lastensa pelaamisen vaikutuksista oli käsin kosketeltavissa.

When I was a young games journalist, it was impossible to find research based information about electronic games, game players or gaming culture. Because there was none. Nada, did not exist.

And electronic games were already a bigger global industry than movies. Every kid was playing some game or another. No wonder, parents and journalists and politicians were worried. What was going on. Nobody knew.

Authorities were giving warning statements, even if they had never touched a joystick with their own hands.

At that time, no self respecting adult could admit that he or she was playing video games.

Fortunately, today, you can play as old as you like, and games research is a science on its own right.

Nykyään pelejä ja pelaajia tutkitaan kaikkialla maailmassa. Ei vain pelien ja pelaajien ymmärtämiseksi vaan parempien pelien kehittämiseksi. Tutkimuksesta on tullut osa peliteollisuuden tuotekehitystä.

Siksi haluan kannustaa teitä kaikkia entistäkin tiiviimpään yhteistyöhön suomalaisten pelitutkijoiden kanssa.

If there is one messege I would like you to take home it is this: Please be nice to the young researcher who wants to study your work. Her results may benefit the whole Finnish gaming ecosystem.

But be warned. Research and development may take you too far. Behavior modification and monetisation of free to play games are already worrying many European politicians.

It would be bad for the whole European gaming industry, if EU legislators were to step in and regulate it.

Finally, lopuksi,

Haluan onnitella teitä, I want to congratulate you.

The most boring part of the evening is now done.

Illan tylsin ohjelma on nyt lusittu.

Nyt voi keskittyä bailaamiseen.

Now it is time to parteeee!

Tagged with:

Makerspacen avaustilaisuuden juhlapuhe

Otaniemen vanhan Sähköosaston Mordor-salissa 11.4.2019 klo 9:30

Hyvä huomenta myös minun puolestani

Tämä Mordorin sali onkin minulle vanha tuttu, täällä tuli torkuttua monet sähkötekniikan aamuluennot. Silloin tämä tosin tunnettiin nimellä S4 tai jotain. Mordor on kyllä osuvampi.

Aivan aluksi minun on pakko tunnustaa, että minun käy nykyopiskelijoita kateeksi. Ketä kaikkia täällä Otaniemen kampuksella nykyään opiskeleekaan. Vaikka meillä oli 80-luvulla paljon anteliaampi opintotuki, teekkarikylässä sai asua kuusi vuotta eikä valmistumisajoista oltu niin tarkkoja, nykyopiskelijat oppivat tuotekehityksestä, kasvuyrittäjyydestä ja monialaisesta tiimityöstä taitoja … joita olen kaivannut työelämässä monen monta kertaa.

Tänään avattava Makerspace-tila on osa tätä kehitystä. Tila, joka mahdollistaa monenlaista toimintaa, mutta ei pakota ketään mihinkään ylhäältä annettuun muottiin. Ihmiset tekevät tilalle sen funktion.

Otaniemestä on muotoutumassa aidosti monialainen kansainvälinen tiedeyhteisö, jossa eri tieteet ja taiteet ruokkivat toisiaan. Vain humanistinen korkeakoulu puuttuu, mutta sekin löytyy seitsemän metropysäkin päästä.

Muistan edelleen hyvin, miten vaikeaa Helsingin yliopiston opiskelijoiden oli taannoin tulla vetämilleni kursseille bussikyydillä. Moni tuli myöhässä tai joutui lähtemään etuajassa ehtiäkseen ajoissa oman laitoksensa kurssille.

Nyt kun metro on purkanut maantieteelliset esteet Espoon ja Helsingin väliltä, myös hallinnolliset ja kulttuuriset esteet opiskelijoiden liikkuvuudelle kannattaa purkaa. Kuten luovuustutkimuksesta olemme oppineet, luovuus kumpuaa monimuotoisuudesta. Kun erilaiset ihmiset eri taustoista kohtaavat, tuloksena on usein jotain uutta. Innovaatiot lymyävät rajapinnoilla.

Humanististen tieteiden merkityksestä teknologialle kertoo paljon maailman kenties tunnetuimman teknillisen yliopiston, M.I.T:n opetus- ja tutkimusohjelma, jossa on yhtä paljon humanistisia ja taideaineita kuin teknillistieteellisiä aineita.

Enää ei riitä, että ymmärrämme tekniikkaa, muotoilua ja bisnesmalleja. Meidän on ymmärrettävä myös ihmisiä – käyttäjiä ja asiakkaita, joiden haluamme käyttävän meidän teknologiateollisuutemme tuotteita.

Aina kun joku manaa huonoa käyttöliittymää tai hankalaa maksuautomaattia, hän itse asiassa manaa tuotesuunnittelijaa, joka ei ole ymmärtänyt käyttäjän tarpeita eikä suorittanut käytettävyyden perusopintojaksoa. Human Computer Interaction kun ei jostain syystä ole tietotekniikan opiskelijoille vieläkään pakollinen opintojakso.

Mitä suuremman osan teknologia ottaa meidän elämässämme, sitä tärkeämpää monitieteinen osaaminen on. Esimerkiksi tekoälytutkimuksen yksi kuumimpia aiheita tällä hetkellä on tekoälyjen etiikka. Mutta ennen kuin voimme koodata tekoälylle etiikan mallin, meidän on ymmärrettävä, mitä etiikka on.

Robottien kehitystyössä joudumme puolestaan pohtimaan robotin ja ihmisen vuorovaikutusta. Sosiaalistummeko me robotteihin, joiden kanssa teemme työtä? Onko meidän kanssamme kommunikoivien tekoälyjen imitoitava empatiaa, jotta pystymme aitoon vuorovaikutukseen niiden kanssa? Mutta miten sosiaalistuminen ja empatia toimivat? Jonkun on se meille insinööreille kerrottava, että osaamme sen koodata. Pelkkä hymynaaman piirtäminen robotin runkoon ei riitä.

Joka tapauksessa olen iloinen myös siitä, miten kansainvälinen kampus Otaniemi nykyään on. Omina opiskeluvuosina sekä opiskelijat, opettajat että tutkijat olivat käytännössä kaikki suomalaisia. Kansainvälisen huippuyliopiston on oltava kansainvälinen, muuten se ei toimi. Uudet ideat eivät kukoista raja-aitojen sisällä, ei maantieteellisten, eikä tiedekohtaisten.

Siksi olenkin seurannut hieman ihmeissäni keskustelusta Aalto yliopiston tutkintokielistä. Meidän suomen ja ruotsin kieltä vaativa yliopistolainsäädäntömme on tältä osin selvästi vanhentunut eikä palvele suomalaisten oppilaitosten kansainvälistymistä.

# # #

Teknologian kehitystä on vaikea hahmottaa, sillä se on eksponentiaalista. Teknologia kasvaa korkoa korolle. Siksi me helposti yliarvioimme teknologian kehityksen lyhyellä aikavälillä ja aliarvioimme sen pitkällä aikavälillä.

Eksponentiaalinen kehitys tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudentutkijoiden mukaan teknologia tulee kehittymään ja muuttamaan yhteiskuntaa seuraavien 20 vuoden aikana yhtä paljon kuin aiempien 200 vuoden aikana yhteensä.

200 vuotta sitten… Andre-Maria Ampere esitti Amperen lain. Sen jälkeen esim sähkötekniikkaa on kehittynyt … ja muuttanut suomalaista yhteiskuntaa tavoilla, joita 1800-luvun alun suomalaisten olisi mahdotonta ymmärtää.

Tämän päivän opiskelijat pääsevät kokemaan saman tulevaisuusshokin jo työuransa puolivälissä. Uran loppupuoli on uskoakseni sitäkin mielenkiintoisempi.

Teknologian kehityksen pelätään tuhoavan lähivuosina kokonaisia ammatteja ja vaativan ainakin miljoonan suomalaisen täydennyskouluttamista. Paljon suurempi merkitys on kuitenkin meidän koko elämäntapamme muutoksella.

Esimerkiksi liikenteen automaatio tekee autojen omistamisesta ja pysäköintipaikoista tarpeettomia. Kaupunkien keskustoista vapautuu valtava määrä kallista pysäköintitilaa, parkkiruutuja ja pysäköintitaloja uuteen käyttöön. Koko kaupunkirakenne muuttuu.

Harva tulee ajatelleeksi, kuinka paljon kalliita helsinkiläiset parkkipaikat ovat. Usein kalliimpia kuin niissä seisovat autot.

Verkkokauppa puolestaan korvaa ostoskeskukset. Olen hämmentyneenä seurannut, miten joku on vielä valmis sijoittamaan pääkaupunkiseudulla ostoskeskuksiin. Yhdysvalloissa on ollut jo vuosia, jolloin ei ole avattu yhtäkään ostoskeskusta, ei yhtäkään. Monia on sen sijaan jo suljettu.

Eniten pelätään automaation korvaavan ihmistyötä. Sama huoli on ollut aina 1800-luvun alun ludiittikapinoista alkaen, kun työnsä menettäneet käsityöläiset tuhosivat tehtaiden koneita kunnes koneen rikkomisesta säädettiin kuolemanrangaistus.

Teollistumisen alkuvaiheessa kesti vuosikymmeniä, ennen kuin työnantajat ja työntekijät ymmärsivät, että uusi teknologia vaatii uudenlaiset työmarkkinat. Henry Ford järkytti 1900-luvun alussa kollegoitaan laskemalla työntekijöidensä työajan 40 tuntiin viikossa entisellä palkalla. Ennen tätä 100 tunnin työviikot olivat olleet teollisuudessa arkipäivää.

Henry Fordin keksimä liukuhihna ja uusi tuotantomalli, fordismi, olivat parantaneet työn tuottavuutta dramaattisesti. Sen seurauksena Fordin autot olivat entistä halvempia, Henry Ford entistä rikkaampi, ja työviikot entistä lyhyempiä.

Kun Ford vielä yli kaksinkertaisti työntekijöidensä palkat, hän oli luonut kuluttajan. Työntekijän, jolla on säännölliset tulot ja vapaata aikaa. … ja varaa ostaa oma auto. Raha liikkui ja talous kasvoi. Työmarkkinoiden nollasummapeli muuttui plussasummapeliksi. Kesti kuitenkin vielä vuosikymmeniä, ennen kuin 40 tunnin työviikosta tuli normi.

Millaiset työmarkkinat toimivat digitaalisessa maailmassa. Lyheneekö työviikko edelleen? Teemmekö entistä enemmän pätkä- ja freelance -töitä? Joka tapauksessa meidän täytyy automatisoida jokainen työ, joka on automatisoitavissa. Ei Uudenkaupungin autotehtaalla olisi yhtäkään työpaikkaa, jos se ei olisi investoinut robotteihin.

Suomi ei menesty romuttamalla lypsyrobotit ja pankkiautomaatit ja jakamalla lypsyjakkaroita ja pankkikirjoja.

# # #

Täällä Otaniemessä ollaan paljon vartijoina. Suomi elää viennistä. Ja mitä me viemme: kemikaaleja, koneita, puujalosteita, elektroniikkaa, … Meidän viennistämme valtaosa on erilaisia teknologiateollisuuden tuotteita, tekniikan ammattilaisten suunnittelemia ja valmistamia tuotteita.

Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu teknologiateollisuuden tuotteiden laadusta ja hinnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa suomalaisten tekniikan ammattilaisten osaamista ja luovuutta.

Tekniikan alan koulutuksen laatu on Suomen kansantaloudelle kriittistä. Kuka investoi Suomeen ja rakentaa tänne tuotantoa, jos tarjolla ei ole riittävästi tekniikan osaajia tuotekehitykseen ja tuotannon kehitykseen.

Siksi olen erityisen huolissani matematiikan osaamisen tilasta Suomessa. Matematiikka on välttämätön työväline tekniikan tutkimuksessa ja kehittämisessä. Valitettavasti lasten ja nuorten kiinnostus matematiikkaa kohtaan on laskenut jo vuosien ajan, mikä on näkynyt pitkän matematiikan kirjoittajien määrässä, mikä on vuorostaan näkynyt teknillisissä yliopistoissa.

Ongelman juuret ovat peruskoulun alaluokilla, joissa aivan liian monelle lapselle, etenkin tytöille syntyy mielikuva, että matematiikka on vaikeaa, vaikeampaa kuin aiempien sukupolvien mielestä.

Ja kun matematiikkaa pidetään jo peruskoulussa vaikeana aineena, yhä harvempi valitsee myöhemmin pitkän matematiikan. Mitä vähemmän pitkän matematiikan lukijoita, sitä vähemmän teknillisiin yliopistoihin on hakijoita.

Onkon koulutuspoliittinen keskustelu viime vuosina keskittynyt matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen kehittämiseen? … Ei, kiivaimmat väittelyt on käyty uskonnon tuntimäärästä, kaunokirjoituksesta, käden taidoista … ja liikunnasta.

Koululaisille on luvattu tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään. Niin tärkeää kuin liikunta onkin, miksei tuntia matematiikkaa päivässä!

Lapset tarvitsevat myös roolimalleja, jotka innostavat opiskelemaan matematiikkaa ja luonnontieteitä. Kuka siis olisi matematiikan Lauri Markkanen tai fysiikan Ellinoora.

Aivan erityisesti kaivataan roolimalleja tytöille, jotta he näkisivät, ettei matematiikassa ja luonnontieteissä ole mitään sellaista, mikä edellyttää y-kromosomia. Nyt me hukkaamme lähes puolet ikäluokista, koska suuri osa tytöistä oppii jostain, että matematiikka ei ole tyttöjen juttu.

… Opiskelemaan hakevien nuorten määrän lisäksi työelämään valmistuvien tekniikan ammattilaisten laatuun vaikuttaa tietenkin opetuksen laatu. Vaikka yliopistoja vertaillaan pääasiassa tutkimuksen laadun perusteella, oppilaitoksista valmistuvien nuorten osaaminen on yhteiskunnalla vähintään yhtä tärkeää.

Jos emme investoi riittävästi opetukseen ja opintojen ohjaukseen kaikilla koulutustasoilla, se heijastuu vääjäämättä tutkintojen laatuun ja sitä kautta paitsi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyyn myös tieteellisen tutkimuksen laatuun. Huippututkijoita ei synny ilman huippuopetusta.

Tämä ymmärrettiin 90-luvun lamassa, jossa kaikkien säästöjen ja leikkausten keskellä investoitiin koulutukseen ja tutkimukseen … tunnetuin tuloksin.

Nyt, talouskasvun huipulla, me olemme vain säästäneet ja leikanneet koulutuksesta ja tutkimuksesta. … tunnetuin tuloksin

# # #

Yliopistojen ja kuntien yhteistyöstä on puhuttu juhlapuheissa jo pitkään, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomaksi. Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut, ainakin Espoon kaupungin ja Espoossa toimivien oppilaitosten suhteen.

Omnian yhteistyössä A Gridin kanssa operoima Makerspace on tästä hyvä esimerkki

Vastaavasti yhteistyö tekoälyn hyödyntämiseksi kaupungin sosiaalipalveluiden kehittämisessä, on jo tuottanut mielenkiintoisia tuloksia, ja lisää on luvassa nyt kun niin kutsuttu toisiolaki saatiin viime hetkellä ulos eduskunnasta. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakastietoja voidaan nyt siis käyttää laillisesti tutkimukseen ja uusien palveluiden kehittämiseen.

Ennen toisiolain voimaantuloa Espoon kaupunki katsoi parhaaksi tuhota lastensuojelun riskitekijöitä etsineen tekoälyn tuottaman aineiston ennen kuin EU:n gdpr-asetus tuli voimaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi, koska kansallista lainsäädäntöä ei vielä ollut.

Olen tästä yhteistyöstä iloinen ja ylpeä molemmilta puolilta pöytää, sekä vanhana tutkijana että Espoon valtuuston puheenjohtajana. Näistä hankkeista ja niiden tuloksista on helppo röyhistellä muiden kaupunkien kollegoille.

Siksi minun on helppo toivottaa sekä omasta että Espoon kaupungin puolesta onnea MakerSpacelle ja menestystä Omnian ja A Gridin yhteistyölle. Tuottakoon se yllättäviä tuloksia.

Tagged with: , ,

Kesäaika vaarantaa terveytesi

Vaaliblogi 11

Otsikko ehkä hieman liioittelee, mutta se iltavirkulle suotakoon. Iltavirkkuna koen olevani jatkuvasti väärällä aikavyöhykkeellä, kesäaikaan kahden aikavyöhykkeen päässä oman sisäisen kelloni rytmistä.

Iltavirkkujen on todettu elävän jatkuvassa sosiaalisessa jet lagissa. Heidän suorituskykynsä on parhaimmillaan vasta 12 tuntia heräämisen jälkeen, siis kun perinteinen työaika on jo ohi. Yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen tahdissa.

Unen laatuun ja määrään vaikuttavat monet tekijät kuten matkapuhelimen käyttö ennen nukkumaanmenoa. Aikavyöhykkeen vaikutuksia arvioitaessa muut tekijät on pystyttävä eliminoimaan aineistosta. Public Domain US DoD.

Seuraavan hallituksen yksi kauaskantoisimmista päätöksistä on Suomen aikavyöhykkeen valitseminen, kun EU luopuu kellojen siirtelystä normaaliajan (Suomessa UTC+2) ja kesäajan (UTC+3) välillä.

Pysyvän aikavyöhykkeen valinta ei ole pikkujuttu, sillä aikavyöhyke vaikuttaa paitsi unen määrään myös sairastavuuteen. Tästä saa hyvän käsityksen kun vertaa aikavyöhykkeiden itä- ja länsireunojen asukkaita. Heillä on yhden aikavyöhykkeen ero siinä, mihin aikaan päivästä aurinko nousee ja laskee. Ero on siis sama kuin normaali- ja kesäajan välillä.

Ihmisten sisäinen kello noudattaa aurinkoa, ei kelloa eikä aikavyöhykettä. Tämä aiheuttaa ongelmia etenkin aikavyöhykeiden länsilaidalla asuville, joiden illat ovat valoisampia ja aamut pimeämpiä kuin aikavyöhykkeiden itälaidalla. Aikavyöhykkeiden länsilaidalla mennään myöhemmin nukkumaan kuin itälaidalla, mutta koska työ- ja koulupäivät alkavat samaan aikaan, länsilaidalla asuvat ehtivät nukkua lyhyemmän ajan.

Riittävä uni on tärkeää paitsi hyvinvoinnille myös terveydelle.

Aikavyöhykkeiden itä- ja länsilaitojen välillä on havaittu eroja sairastavuudessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa useiden syöpien on todettu olevan yleisempiä aikavyöhykkeiden länsilaidalla itälaitaan verrattuna. Riski sairastua rintasyöpään on jopa 12% korkeampi.

Onko kyse liian vähistä yöunista, jatkuvasta sosiaalisesta jet lagista vai sähkövalon käytöstä aamulla, sitä ei vielä tiedetä. Joka tapauksessa valoisat illat ja pimeät aamut näyttäisivät olevan terveysriski.

Moni kannattaa pysyvää kesäaikaa, esimerkiksi Ilta-Sanomat näyttäisi aloittaneen kampanjan pysyvän kesäajan puolesta. Pysyvää kesäaikaa perustellaan esimerkiksi sillä, että ihmisillä olisi iltaisin enemmän valoisaa aikaa harrastaa liikuntaa. Aamuherätys on kuitenkin monilla niin varhain, että heidän tulisi olla valoisinakin iltoina lenkkeilyn asemesta menossa nukkumaan saadakseen riittävästi unta.

Kuten rivien välistä on ehkä voinut lukea, kannatan normaaliaikaa Suomen pysyväksi aikavyöhykkeeksi. Enää eivät aamuvirkut iltalenkkeilijät estä minun ja muiden iltavirkkujen hyvinvoinnille välttämättömiä aamu-unia.

Tagged with: , , ,

Unohdetut vaalitenttikysymykset

Vaaliblogi 10

Saska Saarikosken kolumni sai minut miettimään, mistä aiheista näissä vaaleissa pitäisi puhua. Vaalitentit ja -debatit kun tuntuvat keskittyvän yksiin ja samoihin aiheisiin, joista kaikki eivät ole olleet kovin tärkeitä Suomen tulevaisuudelle. Moni tärkeä kysymys on jäänyt kokonaan kysymättä.

Koska media ei näitä ehdokkailta kysy, ehdokkaan on pakko paikata .

Ilmastonmuutosta ja 6. sukupuuttoaaltoa on käsitelty vaalitenteissä ihan kiitettävästi, ja puolueiden väliset erot ovat tulleet hyvin esiin. Hyvä niin, sillä ilmastonmuutoksessa on kyse meidän sivilisaatiomme olemassaolon vaarantavasta kriisistä. Jos emme saa ilmastopäästöjämme kuriin, meistä jää jäljelle lähinnä tulevaisuuden arkeologeja kiinnostavia raunioita.

“Onko Suomen metsien ensisijainen tehtävä tuottaa raaka-ainetta puunjalostusteollisuudelle vai toimia suomalaisten ilmastopäästöjä sitovana hiilinieluna?”

“Tulisiko valtion pakkolunastaa ojitetut suometsät ja -pellot ja palauttaa ne soiksi tukkimalla ojat?”

Sen sijaan maailman painopisteen palaaminen Aasiaan on sivuutettu kokonaan. Parinsadan vuoden ajan länsimaat ovat hallinneet maailman taloutta ja kulttuuria, mutta nyt edelläkävijän rooli on palaamassa Aasiaan: Kiinaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Kiinan on jo pitkään ennakoitu nousevan tulevina vuosikymmeninä Yhdysvaltojen rinnalle ja ohi, mutta Trumpin politiikka ja Euroopan hajaannus ovat nopeuttaneet kehitystä.

Miten Suomi (ja EU-parlamentin vaaleissa Eurooppa) sopeutuu ja menestyy aasialaisessa maailmassa, jossa suhteet Kiinaan korvaavat trans-atlanttiset suhteet?

“Tulisiko englanti korvata kiinalla koulujen opetusohjelmissa?”

“Tulisiko Suomen tuomita Kiinan ihmisoikeusloukkaukset, vaikka se vaarantaisi Suomen ja Kiinan taloussuhteet?”

Suomalaisten ikääntyminen ja Suomen kaupungistuminen on sentään mainittu pariin otteeseen, silloinkin lähinnä soten yhteydessä. Suomalaiset elävät pidempään ja synnyttävät vähemmän kuin ennen, minkä lisäksi koulutetut suomalaiset muuttavat maasta, eikä tilalle muuta läheskään yhtä paljon koulutettuja ulkomaalaisia.

Suomen eläkejärjestelmä ja vanhustenhoito ovat molemmat matkalla kohti kriisiä. Vaikka rahat saataisiin riittämään, hoitavat kädet loppuvat. Meidän on luotava nuorille perheille ympäristö, jossa uskaltaa tehdä lapsia. Suomalaiset haluaisivat tehdä nykyistä enemmän lapsia, mutta nyky-Suomessa se ei ole yksinkertaisesti mahdollista.

Samalla on aktiivisesti houkuteltava työikäisiä maahanmuuttajia Suomeen opiskelemaan ja työskentelemään ja jäämään Suomeen. Työperäisen maahanmuuton byrokratiaa on purettava eli tarveharkinnasta on luovuttava ja työluvan on oltava ilmoitusasia, kun tulijalla on työpaikka tai opiskelupaikka. Maahanmuuttajien lapsille on oltava kansainvälisiä kouluja, ja esimerkiksi ylioppilastutkinto on voitava suorittaa englanniksi.

“Miten turvaisitte nuorille perheille toimeentulon, jolla pystyy elättämään perheen ja maksamaan perheasunnon?”

“Tulisiko myös töihin Suomeen muuttavan henkilön puolison saada automaattisesti työlupa?”

Suomessa ei ole suurkaupunkeja, joihin kaupunginstumisella yleensä viitataan. Jopa Helsinki on kansainvälisessa mittakaavassa lähinnä pikkukaupunki. Chongqing, Kiina. CC 3.0 BY Jonipoon.

Suomalaisten ikääntymiseen liittyy kaupungistuminen. Suomalaiset ovat muuttamassa kasvukeskuksiin ja maaseutu on autioitumassa. Puheenjohtajatenteissä ei ole kysytty, miten puolueet aikovat vastata tähän kehitykseen? Haluavatko he kiihdyttää vai jarruttaa sitä? Miten? Miksi?

“Miten turvaatte hoivapalveluiden saatavuuden myös autioituvien kuntien vanhuksille?”

“Joudutaanko vanhuksia siirtämään kasvukeskuksiin, joista on helpompi saada ammattitaitoista henkilökuntaa?”

Puhun itse niin usein digitalisaatiosta, että en aina muista, miten vähän muut poliitikot siitä puhuvat. Yhteiskunnan digitalisaatio ja työn murros muuttavat kuitenkin meidän yhteiskuntaamme ja elämäntapaamme vähintää yhtä paljon kuin ilmastonmuutos. Esimerkiksi autonkuljettaja on Yhdysvaltojen yleisin ammatti. Mitä autonkuljettajille tapahtuu kun itseään ajavat autot yleistyvät? Miten arvioimme algoritmien ja tekoälyjen tekemien viranomaispäätösten oikeellisuutta?

“Miten viranomaisten meistä keräämiä tietoja saa hyödyntää uusien sähköisten palveluiden tuotannossa?”

“Tulisiko julkinen palvelu tuottaa roboteilla ja tekoälyillä aina kun se on halvempaa kuin ihmistyö?”

Miten robottien ja tekoälyjen tuottamaa lisäarvoa tulisi verottaa?

Tasavallan presidenttikin on ihmetellyt, miten vähän näissä vaaleissa on keskusteltu turvallisuuspolitiikasta. Venäjä on käyttäytynyt viime vuosina arvaamattomasti ja modernisoi armeijaansa isolla rahalla. Venäjän joukkoja on useiden sen naapurimaiden alueella, ja Itä-Ukrainassa Venäjä osallistuu täysimittaiseen sotaan. Supervalta-aseman menettäminen ei ole selvästikään ollut Venäjälle helppoa.

“Millä Venäjän rajalla seuraavaksi on kriisi, kun Putinin kannatus jälleen kaipaa isänmaallista nostatusta?”

“Voiko Suomi ostaa esimerkiksi tykistötutkia Israelista, vaikka Suomi samaan aikaan tuomitsee Israelin voimatoimet palestiinalaisalueilla.”

Lopuksi olisi hyvä keskustella myös ihmisten muutosahdistuksesta, joka ilmenee esimerkiksi entistä, yksinkertaisempaa Suomea haikailevana populismina. Muutosten tahti on nopea, eikä kyse ole vain teknologioista, vaan myös yhteiskunnan arvoista ja ihmisten maailmankuvasta. Moni kokee tahdin liian kiivaaksi, ja haluaa hypätä pois kyydistä. Kalenterin kääntäminen taaksepäin ei ole kuitenkaan mahdollista. Menneisyyteen ei ole paluuta.

“Miten saamme koko Suomen mukaan käynnissä olevaan yhteiskunnan murrokseen?”

Tagged with: , , , , ,

Orator non grata

Poliitikot eivät ole maailman suosituimpia ihmisiä. Jostain kumman syystä heti kun aiemmin ihan mukava tyyppi erehtyy lähtemään vaaleissa ehdolle, hänestä tulee ihmisten silmissä jollain tapaa epäilyttävä.

Olen vuosien varrella tottunut vihaisiin mulkaisuihin vaaliteltoilla, mutta näissä vaaleissa on tullut vastaan aivan uudenlaista nihkeyttä, enkä tarkoita julkisuudessa olleita ehdokkaisiin kohdistuneita uhkauksia ja poliittisia väkivallantekoja, jollaisia ei ole Suomessa koettu vuosikymmeniin.

Perinteiset vaalijulisteet ovat sentään vielä sallittuja.
CC BY-SA 3.0 Kaihsu Tai.

Tarkoitan politiikan sulkemista pois julkisesta tilasta. Esimerkiksi Uudellamaalla kampanjoivia ehdokkaita on tultu häätämään jalkakäytävältä, koska jalkakäytävä on sijainnut kauppakeskuksen edessä. Moni sellainen julkinen paikka, jossa vielä neljä vuotta sitten kampanjoitiin vapaasti, on nyt riidanalainen.

Kauppakeskuksen sisätilojen käytöstä sen omistajat päättävät tietysti itse, mutta omistusoikeus ei ulotu kunnan kadulle.

Lopulta Kokoomuksen ehdokas Henrik Vuornos keksi nerokkaan ratkaisun. Hän teki poliisille mielenosoitusilmoituksen eräälle jalkakäytävälle, josta hänet oli häädetty. Mielenosoitus järjestettiin “kokoomuksen politiikan ja Henrik Vuornoksen tukemiseksi.” Sille eivät kauppakeskuksen vahtimestarit voineet mitään.

Tietoni mukaan myös muut puolueet ovat Uudellamaalla kaivaneet mielenosoitusilmoituslomakkeet valmiiksi ja ovat tarvittaessa valmiita turvautumaan niihin päästäkseen kampanjoimaan julkisille paikoille.

Poliitikka koetaan niin suttuiseksi, ettei poliitikkojen mainoksia suostuta aina julkaisemaan edes rahasta. Esimerkiksi VR ei enää huoli poliittista mainontaa juniinsa. Ilmeisesti liikenneturvallisuus vaarantuu, jos matkustajat näkevät kauramurokeksimainoksen asemesta vaalimainoksen. Jos HSL, bussiyhtiöt ym. ottavat ensi vaaleissa saman linjan, vaaleissa ei enää nähdä ulkomainontaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä muut ällötykset ovat politiikan lisäksi VR:n kiellettyjen aiheiden listalla?  Onneksi oma kampanjani ei ollut pelkkien junamainosten varassa.

Netissä kai sentään voi vielä mainostaa vapaasti jopa poliitikkoa? Ei voi. Vaalimanipulointien säikäyttämä Google on ilmoittanut vaativansa Euroopassa poliittisen mainoksen tilaajalta erityistä sertifikaattia, joka todentaa tilaajan olevan aito poliitikko eikä trollitehtaan tuntipalkkalainen. Mukava uutinen näin kolme viikkoa ennen vaaleja, jos on suunnitellut nettikampanjansa Google-mainosten varaan. Onneksi oma settini ei ollut Googlessa.

Etenkin uusille ehdokkaille tilanne on vaikea. Heidän pitäisi tehdä itsensä tunnetuksi äänestäjille, mutta mitenkäs kampanjoit, jos julkisesta tilasta ajetaan pois, eikä mainoksia suostuta julkaisemaan.

Kun ehdokkaiden vaalimainostusta rajoitetaan, rajoitetaan kansanvaltaa. Äänestäjät eivät saa vapaasti tietoa ehdokkaista.  Valta siirtyy viranomaisille ja yksityiselle sektorille. Ne saavat kyllä aina näkemyksensä kuuluviin. Jopa niiden mainokset julkaistaan.

Tagged with: