Liikunta- ja urheilurahat höntsään

Vaaliblogi 3

Suomessa ollaan huolestuneita lasten ja nuorten liikkumisen vähenemisestä. Kansanterveyden pelätään romahtavan nuorten liikunnan puutteeseen.

Lasten ja nuorten liikkumista on tutkittu pitkään, ja se on poliitikkojen lempiaiheita. Moni ihmettelee, miksi tulokset ovat täysin päinvastaisia kuin on haluttu. Mitä enemmän lasten ja nuorten urheiluun on panostettu, sitä vähemmän he liikkuvat. Syyksi on tarjottu mm. kännyköitä ja ruutuaikaa, mutta en usko, että se selittää ainakaan kaikkea. Kännyköille on tarjolla myös koukuttavia liikuntasovelluksia kuten Zombies, Run! ja Pokemon Go.

Zombies, Run! muuttaa lenkkeilyn selviämistaisteluksi zombien valloittamassa maailmassa, tunnelmaan sopivan musiikin kera.

Itse asiassa liikunta on polarisoitunut. Siinä missä pieni osa nuorista liikkuu ja urheilee erittäin aktiivisesti, valtaosa liikkuu hyvin vähän.

Me olemme keskittyneet nuorten aktiiviurheilijoiden harrastusmahdollisuuksien kehittämiseen, mutta muiden liikunta on jäänyt vähemmälle. Lapset eivät enää potki palloa huvikseen vaatemyttymaaleihin, vaan he osallistuvat jalkapalloseuran ohjattuun, tavoitekeskeiseen valmennukseen. Siis ne, jotka palloa enää potkivat. Liikuntaa voi harrastaa omaksi ilokseen vasta keski-iässä työpaikan sählyporukassa.

Muille nuorille kuin aktiiviurheilijoille liikunta näyttäytyy toimintana, joka ei kuulu heidän elämäänsä. Miten se edes voisi kuulua, jos kalliisti rakennettujen kenttien ja hallien harjoitusajat on varattu urheiluseurojen edustusjoukkueille.

Urheilusta on tullut ammattilaisten tuottamaa viihdettä, jonka tavallinen nuori kohtaa lähinnä TV:n urheilu-uutislähetyksissä, jos siis katsoo enää televisiota.

Moni lapsi ja nuori harrastaa liikunnan sijaan pelejä, kirjoittamista, kuvataidetta tai koodaamista. Myös heidän terveydelleen liikunnan ilon löytäminen olisi tärkeää, ja se ei tule kilpaurheilusta.

Yksi tekijä lasten liikkumattomuuden taustalla on pelko. Lapsia ei uskalleta päästää yksin ulos leikkimään, ja monet viedään autolla koulun ovelle. Sitten päivitellään, miksi koulutiellä on niin paljon liikennettä, etteivät lapset uskalla ajaa polkupyörällä kouluun.

Ehkä meidän on käännettävä koko epäonnistunut liikuntapolitiikkamme päälaelleen, unohdettava aktiiviurheilu ja tehtävä höntsästä valtavirtaa. Urheilua aktiivisesti harrastavat nuoret kyllä liikkuvat joka tapauksessa, siksi meidän tulisi panostaa resursseja, tiloja ja ohjaajia nimenomaan liikkumattoman enemmistön liikuntamahdollisuuksiin niin lasten kuin meidän aikuistenkin kohdalla. Jääaikoja myös pipolätkälle!

Jos me siis todella olemme huolissamme kansanterveydestä emmekä Suomen huippu-urheilumenestyksestä.

Aina ei tarvita edes kalliita liikuntatiloja. Esimerkiksi puistojen suunnittelun yhdeksi lähtökohdaksi tulisi ottaa mahdollisuus pelata nurmikoilla lentopalloa, frisbeegolfia tai vaikka potkia palloa ad hoc -joukkuein.

Istutetaan puistoihin puulaleja, joihin on helppo kiivetä.

Taloyhtiöiden sisäpihat tulisi vapauttaa autoista, jotta vanhemmat uskaltavat päästää lapset yksin pihalle leikkimään ja pelaamaan ilman pelkoa auton alle jäämisestä tai pallolommoista autojen pelleissä.

Estetään oppilaiden tuominen autolla koulun ovelle ja aurataan kouluille johtavat pyörätiet ja jalkakäytävät aamulla ensimmäiseksi.

Tagged with: , ,
One comment on “Liikunta- ja urheilurahat höntsään
  1. anonyymi says:

    Keskustelusta unohtuu, että kun kunnalliset liikuntapaikat aikataulutetaan (tai muuten annetaan) urheiluseuroille, sunnuntaiurheilijoille ei enää löydykään liikuntapaikkaa. Tämä itsessään aiheuttaa polarisoitumista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.