Limukiljusta limulonkeroon

Hallitus sai esityksensä uudeksi alkoholilaiksi lopulta eduskuntaan asti. Onneksi siitä on tehty ns. omantunnon kysymys, eikä hallitus joudu vetämään sitä pois, vaikka eduskunta päättäisi muuttaa sitä joltain keskeiseltä osin.

Onhan tämä erikoista, että emme tahdo saada tässä maassa päätettyä edes ruokakaupoissa myytävän oluen alkoholiprosentista. Tämä on jo toinen hallitus, joka ei löydä asiasta sopua edes omissa eduskuntaryhmissään, saati opposition kanssa.

Ja siinä sivussa koko alkoholilaki on jäänyt keskioluen panttivangiksi.

Pitkään jatkunut vääntö ruokakaupoissa myytävän oluen vahvuudesta on lopulta päättymässä. Kuva CC 3.0 BY Santeri Viinamäki

En vähättele alkoholin haittoja, mutta viime viikkojen alkoholilakikeskustelu on syönyt eduskunnasta ja mediasta poliittisen hapen. Aivan kuin Suomessa ja maailmalla ei olisi muita tärkeitä asioita. Entä jos olisimme käyttäneet yhtä paljon aikaa ja poliittista pääomaa tämän aikakauden suuriin haasteisiin, kuin tähän 0,8 tilavuusprosenttiyksikön veivaamiseen.

Ehkä suomalaisen alkoholilainsäädännön historia pelottaa. Onnistuttiinhan Euroopan raittiimmasta kansasta, kuten suomalaisia vielä 1900-luvun alussa kutsuttiin, tekemään kieltolailla … vähemmän raitis eurooppalainen kansa.

Mutta koska asia on nyt ajankohtainen, kai tässä on itsekin jotain mieltä oltava. Varaan oikeuden muuttaa mielipidettäni asiantuntijakuulemisten perusteella, mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä, että panimoilla tulisi olla suoramyyntioikeus, ruokakauppojen limukiljut tulisi korvata limuviinoilla, ja ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuutta ei tulisi nostaa.

Miksi?

¤ ¤ ¤

Panimoiden suoramyyntioikeus helpottaisi pienpanimoiden asemaa suhteessa suuriin teollisiin panimoihin. Jos me haluamme Suomeen makuun ja laatuun perustuvan olutkulttuuria ’kunhan se on märkää’ -olutkulttuurin tilalle, meidän on luotava sille uudelle kulttuurille kehittymisen edellytykset. Pienpanimot ovat tehneet oman osansa, nyt on meidän lainsäätäjien vuoro tehdä omamme.

¤ ¤ ¤

Entä miksi haluan korvata karmean makuiset limukiljut ruokakaupoissa hyvältä maistuvilla limuviinoilla?

Onhan se käymisteitse valmistetun lonkeron maku kitkeränhapan nostalgiatrippi 70-luvulle, kun greippimehuun laitettiin hiivaa ja jätettiin käymään. Mutta ei sitä kiljua pidä ihmisille juottaa.

Me tunnumme aina olevan huolissamme kaikkien muiden alkoholin käytöstä paitsi omastamme. Jos me oikeasti uskoisimme alkoholin olevan vaaraksi ja pahan maun vähentävän alkoholin käyttöä, silloin me vaatisimme etikan lisäämistä omiin kuohuviineihimme ja tärpättiä IPAamme.

Itse asiassa valmistustapavaatimuksen poistaminen voi tehdä lonkerokulttuurille saman kuin keskioluen vapauttaminen teki olutkulttuurille. Siihen astihan juotiin sekä kotona että ravintolassa aina IV-veroluokan A-olutta.

Asuin lapsuuteni pienessä maaseutukylässä, ja kun olutta lähdettiin kaupungista asti autolla hakemaan, sitä haettiin kerralla monta koria, ja aina A-olutta. Seuraavan saunaillan tunnelma oli sitten vähän samanlainen kuin Pärnun matkan jälkeen nykyään.

Ei Latvian rajaltakaan keskiolutta kotiin kanneta, ainakaan tölkki kerrallaan.

Kun keskiolutta oli saatavilla kyläkaupasta, A-oluenhakumatkat kaupunkiin loppuivat, eikä kotona enää pidetty monen korin käsivarastoa. Ja vähitellen ihmiset tottuivat keskioluen makuun niin hyvin, että alkoivat lopulta suosia sitä myös ravintoloissa. Vuosikymmeniä se kesti, mutta nykyään joutuu erikseen pyytämään tuoppiinsa A-olutta… eikä sitä ole aina edes hanassa tarjolla.

Jos juomakelpoista lonkeroa ei tarvitsisi hakea Alkosta, moni lonkeron ystävä saattaisi tyytyä ruokakaupan miedompaan … limulonkeroon. Alkosta kun tarttuu helposti mukaan nimenomaan sitä 7,5 tilavuusprosenttiyksikön vahvaa lonkeroa … Ja se ei ole enää mitään limuviinaa.

¤ ¤ ¤

Kokemukset keskioluen vapauttamisesta saavat minut myös vastustamaan ruokakaupoissa myytävien alkoholijuomien alkoholipitoisuuden nostamista 4,7 tilavuusprosenttiyksiköstä 5,5 yksikköön. Periaatteessa kannatan vapaita markkinoita, mutta tässä tapauksessa pelkään, että osa kuluttajista palaisi juomaan keskioluen asemesta A-olutta, jos ne olisivat ruokakaupassa samalla hyllyllä.

¤ ¤ ¤

Mitä sitten tekisin, jos haluaisin oikeasti vähentää alkoholin kulutusta? Yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto olisi keskiolutta miedomman, ns. 2. veroluokan oluen tuominen markkinoille ja sen keskiolutta merkittävästi kevyempi verotus. Halvempi hinta voisi kannustaa osan sauna-, grilli-, haravointi-, talkoo- ja jano-oluiden ostajista vähemmän alkoholia sisältävään vaihtoehtoon.

Toiseksi muuttaisin alkoholiverotuksen painotusta. Vuosina 2004, 2008, 2009, 2012 ja 2014 tehtyjen veromuutosten yhteisvaikutuksena väkevien verotus on laskenut ja viinien noussut, rajusti. Sen sijaan oluen verotus on noussut vain hieman. Ilmeisesti Suomesta ei haluta viini- vaan viinamaa.

Tagged with:
6 comments on “Limukiljusta limulonkeroon
  1. Sonofhades says:

    Tässä onkin dilemmaa. Kävin WorldCon messujen yhteydessä tapaamassa pitkästä aikaa myös pääkaupunkiseudulle kotiutunutta, lapsuudesta asti tuttua ystävääni, joka kuulemma harrastaa oluita kaveripiirinsä kanssa. Muistelimme omaa nuoruuttamme ja pohjoisen poikina pohdimme miksi pääkaupunkiseudulla osataan ottaa paljon nätimmin alkoholia. Kuulemma on ihan normaalia käydä parilla – siis oikeasti parilla oluella töiden jälkeen. Täällä pohjoisemmassa parilla käyminen on koodisana lärvien vetämiselle. Pohjanmaan kautta. Perseet olalle ja tätä rataa. Alkoholin juominen tarkoittaa lähinnä tolkutonta kännäystä, jolloin aamulla ei ole muistikuvaa siitä mitä tuli tehtyä. Itse kyllästyin moiseen ja koska en alkoholin mausta koskaan nauttinut, siirryin ns. “limpparilinjalle”.

    Nuoremme ovat pikkuhiljaa luopuneet alkoholista – tai käyttävät sitä vähemmän kuin aiemmat sukupolvet. Syitä on mietitty varmasti monessa paikassa ja panimoteollisuudella tuntuu todella olevan hätä sen suhteen mistä seuraavat alkoholisoituneet kanta-asiakkaat tuotteille saadaan jos 25% nuorista jättää alkoholin mieluummin juomatta ja iso osa juo hyvin maltillisesti.

    Guardianissa oli hieno artikkeli siitä kuinka Britanniassa on kovasti etsitty alkoholittomia vaihtoehtoja juomaksi (muutakin kuin vettä / tuoremehua / limpparia) ja huomattu tämän trendin potentiaalinen rahasampo. Jos porukka tulee ravintolaan, halutaan juoda jotakin, eikä sen välttämättä tarvitse olla alkoholia.

    Suomessahan limpparivaihtoehdotkin tuntuvat monessa paikassa olevan kola/jaffa-tasoa, joten nähtäväksi jää miten käy vaikka alkoholin myyntiä vapautettaisiin…

  2. nsaspy says:

    itse olen yksilöliberaali mutta olen todennut että yksilöliberaali ei voi mennä äärimmilleen. alkoholipolitiikassa kuitenkin olen joutunut nieltämään yksilöliberalismin.

    jos taustasta, viimeksi olen nauttinut alkoholia vuonna ~2004 ja olen ollut raitis siitä asti. joskus sanon että olen juonut alkoholia enemmän alaikäisenä kuin täysi-ikäisenä.

    täyskiellon seuraukset kyllä tiedetään ja sille linjalle en mene. limuviina eli siis tislaamalla tehdyt miedot juomat on hyväksyttäviä enkä näe niissä ongelmia. veroja kuitenkin kannatan alkoholi juomissa koska minun tietojen mukaan ne hillitsee alkoholin kulutusta. joissakin tapauksissa verojen idea on ohjata eikä kasvattaa valtion kassaa. puhtaan etanolin voisi myöskin laillistaa lantrausta varten (suurilla veroilla).

    keskimäärin haluaisin pitää ruokakaupat ruokakauppana ja alkoholin myynti erikseen. tämä ei taida olla realistista tällä hetkellä mutta vahvemmat voitaisiin pitää alkossa. kuitenkin voi olla poikkeuksena jotkin syrjäseudun kaupat. alkon monopolin purkaminen voisi olla väittely erikseen. täyttä perustelua monopolille en näe mutta pitäisin vahvat aineet omissa kaupoissa. en nyt tiedä pitäisikö tavallisissa kaupoissa myytävien alkoholi-tuotteiden raja olla 4.7% vai 5.5% mutta pointti olisi siinä kumpi vähentää kokonais alkoholi kulutusta. välttämättä vahvempien aineiden saatavuus ei lisää kokonaiskulutusta.

    muuta asiaa jotka jotenkin liittyy asiaan. itse olen karkeasti sitä mieltä että melkein kaikki pitää olla laillista 18 vuotiaana, mukaan lukien vahvojen myynti. suomessa on ruvettu holhoamaan vähän liikaa noilla ikärajoilla, myös muilla alueilla.

    en muuten halua kannustaa alkoholin kulutusta tai lisätä sitä. voisi mainita myös parveketupakoinnin (tai vastaavan). henkilöllä on ehkä oikeus pilata omat keuhkot muttei toisten keuhkoja ja itse katson että prioriteetti on jälkimmäisessä.

    olen nyt korkeakoulu-opiskelija ja kuulin että opiskeluaikana alkoholin nauttiminen on kielletty. näin sen haluan ollakin, sitä voi jotenkin verrata työntekoon.

  3. nsaspy says:

    “itse olen yksilöliberaali mutta olen todennut että yksilöliberaali ei voi mennä äärimmilleen. alkoholipolitiikassa kuitenkin olen joutunut nieltämään yksilöliberalismin.”

    piti kai sanoa että “yksilöliberalismi ei voi mennä äärimmilleen”.

  4. Ville Qvist says:

    Kirjoitin tämän myös toisaalle, mutta haluan tuoda asian esille myös täällä. Varsinkin minimihintajärjestelmä olisi sellainen, että toivoisin siitä keskusteltavan enemmän. Se on jopa ymmärtääkseni nyt hyväksytty EU-oikeudessa, eli sen käyttöönotossa ei pitäisi olla enää ongelmia.

    Suomalaisessa sosiaalipolitiikassa ollaan alkoholin osalta jämähdetty hyvin valitettavaan kuoppaan, jossa saatavuus ja hinta ovat ainoita komponentteja, joilla alkoholihaittoja voidaan hillitä. Koska kuitenkin tiedetään, että alkoholinkäyttö on hyvin voimakkaasti keskittynyt niihin paljon tai todella paljon kuluttaviin (eniten kuluttava viidennes suomalaisista kuluttaa noin 75% kaikesta alkoholista), niin saatavuuden tai hinnan vaikutus alkoholihaittoihin on hyvin rajoitettu. Siksi pitäisikin keksiä uusia konsteja, joilla vaikutettaisiin nimenomaan niihin ihmisiin, jotka joko kuluttavat paljon alkoholia tai ovat siirtymässä sinne. En kuitenkaan ole nähnyt minkäänlaisia keskusteluita näistä aiheista, vaan kaikki keskustelut pyörivät hinnan ja saatavuuden ympärillä.

    Tilastot kertovat myös siitä, että nuorten joukossa alkoholin kulutus on vähentynyt voimakkaasti, vaikka saatavuus onkin parantunut viime aikoina. Tämä antaisi osviittaa siihen, että valistuksellakin on merkitystä, ja kun aikaa kuluu, niin alkoholin kulutus vähenisi, vaikka mitään muutoksia mihinkään ei tehtäisi.

    Valistuksella ei toki voida käytännössä enää vaikuttaa varttuneempaan väestöön, joka on myöskin se porukka, joka tällä hetkellä kuluttaa valtaosan alkoholista. Heitä varten pitää siis kohdentaa muunlaisia toimenpiteitä. Tähän soveltuisi alkoholin minimihintajärjestelmä, joka määrittelisi yhdelle alkoholiannokselle minimihinnan (euro, 1.5e, 2e tjms). Tällöin bulkkikaljan, vahvojen viinien sekä kirkkaan viinan hinta nousisi, mutta käsityöläisoluen, parempien viinien sekä hyvien konjakkien ja viskien hintoihin ei kohdistuisi minkäänlaista painetta. Tämä siirtäisi kulutusta kohti nautintoaineita, poispäin pelkästään humaltumiseen tarkoitetuista tuotteista, ja omalta osaltaan tekisi siis sitä valistusta.

  5. toke says:

    Oluen prossakikkailu on vähän sama kuin Valtio vaatisi, että kaikkien punkkujen pitäisi olla 7%.
    Hirvee vaiva sitten nähdään sille, että prossa on jotaan muuta kuin se luonnollisesti olisi.
    Ite juon nykyään eniten 1-veroluokkaa (sukupolvieron saa myöten hyvin selville, kun kysyy tuntemattomalta: mitä on pilsneri), mut sillon ku ostais kalliin juoman, ni sais olla parhaan makuista, prossista viis.

  6. anonyymi says:

    Olisi kiva tietää, miltä osin nuorten päihdekäyttö on siirtynyt huumeisiin ja miltä osin kyse on siitä, että toisen maailmansodan traumojen vaikutus saattaa vihdoinkin hävitä tässä sukupolvessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*