Hyvää 26. itsenäisyyspäivää

Lähes sata vuotta sitten Suomen eduskunta hyväksyi äänin 100-88 hallituksen esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, jonka mukaan Suomi on riippumaton tasavalta.

Itsenäisyysjulistus annettiin ensimmäinen maailmansodan riehuessa, emämaa Venäjän ajauduttua vuoden jo toisen vallankumouksen jälkeen yhä pahempaan sekasortoon, ja suomalaisten keskinäisen, verisen välienselvittelyn tullessa yhä todennäköisemmäksi.

Venäjän kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen 4.1.1918. Sen jälkeen samana päivänä myös Ranskan ja Ruotsin hallitukset tunnustivat Suomen itsenäisyyden.

Entä jos historia olisi syystä tai toista mennyt toisin? Ettei itsenäisyysjulistusta olisi annettu, tai Neuvosto-Venäjä ei olisi hyväksynyt Suomen itsenäistymistä?

Entä jos Suomessa olisi esimerkiksi ajauduttu laajempiin yhteenottoihin jo syksyllä 1917, ja suuriruhtinaskunnan valtiorakenteet olisivat romahtaneet, jolloin maassa ei olisi ollut instituutioita itsenäisyyden toteuttamiseen ennen kuin Neuvosto-Venäjä olisi vakiinnuttanut asemansa? Joka tapauksessa on täysin mahdollista, että Suomesta olisi voinut lopulta tulla yksi neuvostotasavalloista ilman itsenäistymistä.

Toki on myös täysin mahdollista, että Suomi olisi vähän myöhemmin I maailmansodan jälkipyörteissä irtautunut Venäjän imperiumista kuten Baltian maat tekivät. Esimerkiksi Latvian marraskuussa 1918 annettua itsenäisyysjulistusta seurasi kolmen armeijan kesken käyty sisällissota, joka päättyi vasta keväällä 1920.

Monta jossia, mutta jos, niin miten Neuvosto-Suomen historia olisi kehittynyt? Pidemmäksi venynyt sisäinen konflikti olisi todennäköisesti lisännyt verenvuodatusta, jota nähtiin lyhyessäkin sisällissodassa poikkeuksellisen paljon. Tammikuun lopusta joulukuun loppuun 1918 laskettuna Suomen sisällisota vaati keskimäärin noin 3 300 kuollutta kuukaudessa.

Todennäköisesti Suomen alueella olisi mellastanut monia Venäjän sisällissotaan osallistuneiden ulkovaltojen joukkoja. Olihan itsenäinenkin Suomi tukialuetta, jossa bolsevikkien vastustajat toimivat. Esimerkiksi Iso-Britannian laivasto ja ilmavoimat pommittivat vuonna 1919 itsenäisen Suomen maaperältä Pietaria puolustaneita punaisia joukkoja. Itsenäisessä Suomessa toimi myös Venäjän vastavallankumouksellisten terroristien pommitehtaita.

1930-luvulla Stalinin vainot olisivat tehneet myös Neuvosto-Suomessa rumaa jälkeä. Pahimmassa tapauksessa tuho olisi ollut Ukrainan vuosien 1932-33 kansanmurhan luokkaa. Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin paenneet suomalaiset olisivat muodostaneet omat emigrantti-suomalaiset yhteisönsä.

Entä millaiseksi II maailmansota olisi muotoutunut ilman itsenäistä Suomea? Vuoden 1929 suuresta lamasta toipuva Eurooppa ja etenkin Versaillesin rauhan nöyryyttämä Saksa olivat joka tapauksessa hedelmällistä maaperää kansallissosialismin ja fasismin kaltaisille liikkeille, jotka hyödynsivät laman kurittamien ihmisten katkeruutta, vetosivat kansallistunteeseen ja syyttivät ongelmista ’niitä muita’. Suomessa tämä nähtiin Lapuan liikkeen ja IKL:n nousuna.

Mutta palopuheet oman kansan, rodun ja uskon erinomaisuudesta ja paremmuudesta oli myös lunastettava. Omaan propagandaan on helppo uskoa. Moni lähti II maailmansotaan hurraten Suur-X:n nimeen. Kotiinpaluu oli hiljaisempi.

Ainakin Ruotsin asema Neuvostoliiton rajanaapurina olisi ollut tukala. Jos Saksa ja Neuvostoliitto olisivat päätyneet sotaan keskenään, Ruotsin kaivokset ja terästeollisuus olisivat kelvanneet molempien sotateollisuudelle, ja molempien intressissä olisi ollut estää niiden joutuminen vastapuolen haltuun. Ruotsin olisi ollut pakko valita puolensa ja todennäköisesti osallistua sotatoimiin.

Sodan lopputulokselle ei Neuvosto-Suomella olisi ollut juuri merkitystä, paitsi suomalaisten kannalta. Etelä-Suomi olisi voinut kokea Puolan kohtalon, jos Saksa olisi yrittänyt Suomen kautta Leningradiin ja joutunut sitten perääntymään. Myös Lapissa olisi todennäköisesti taisteltu Norjan rajalla.

Osa suomalaisista olisi todennäköisesti noudattanut jääkärien esimerkkiä ja värväytynyt Saksan joukkoihin, mikä olisi tehnyt kaikista suomalaisista Stalinin silmissä epäluotettavia samaan tapaan kuin saksalaismielisyydestä syytetyt Krimin tataarit, jotka kaikki karkotettiin Krimiltä.

Stalinin kuoltua hirmuhallinto olisi vähitellen helpottanut myös Neuvosto-Suomessa, ja elämä olisi muotoutunut sellaiseksi kuin vanhemmat sukupolvet muistavat Tallinnan ja Leningradin matkoiltaan. Siperiaan karkotetuista suomalaisista henkiin jääneet olisivat palanneet kotiin, ja ruotsalaiset kossuturistit olisivat trokanneet suomalaisille farkkuja ja sukkahousuja ruplia vastaan. Suomen kommunistisen puolueen ensimmäisenä sihteerinä olisi toiminut esimerkiksi Neuvostoliiton urheilusankari, eversti Matti Nykänen.

Neuvostoliiton hajotessa 1990-luvun alussa Suomi olisi voinut itsenäistyä muiden Neuvosto-imperiumiin ympättyjen tasavaltojen joukossa, edellyttäen, että suomalaiset olisivat olleet Suomessa edelleen enemmistönä. Neuvostovuosien väestönsiirtojen jäljiltä esimerkiksi Viron, Latvian ja Kazakstanin väestöstä noin neljännes on edelleen taustaltaan venäläisiä.

Itsenäistyttyään Suomi olisi todennäköisesti liittynyt Baltian maiden mukana mahdollisimman nopeasti Natoon ja Euroopan Unioniin. Vaihtoehtona olisi ollut Valkovenäjän tai Ukrainan kohtalo heti Venäjän toivuttua Neuvostoliiton romahduksesta. Tilanne Nato/EU-Suomen ja Venäjän rajalla Karjalassa olisi jännittynyt, sillä rajalinja olisi edelleen vain 32 kilometrin päässä Pietarista, aivan kuten vuonna 1919.

Tai sitten Neuvosto-Suomen rajaa olisi jossain vaiheessa siirretty kauemmas Leningradista. Vastaavasti Neuvosto-Suomeen olisi voitu liittää alueita Itä-Karjalasta. Ainakin Stalin sopi talvisodan alussa tällaisesta aluevaihdosta Suomen kansantasavallan ns. Terijoen hallituksen kanssa.

Joka tapauksessa viettäisimme tänä vuonna Suomen 26. itsenäisyyspäivää. Ehkä joku pohtisi, miten Suomen olisi mahtanut käydä, jos olisimme jo vuonna 1917 onnistuneet irrottautumaan Venäjästä ja puolustamaan itsenäisyyttämme toisessa maailmansodassa. Kuinka todennäköiseltä vaihtoehdolta se mahtaisi tuntua?

Tagged with: ,
2 comments on “Hyvää 26. itsenäisyyspäivää
  1. Sonofhades says:

    Tämä oli virkistävää pohdintaa. Suomessa on kovin vähän keskusteltu siitä kuinka suomalaiset päättäjät kerjäsivät verta nenästään NL:n suunnalta. Ensin itsenäistymisen jälkeen käytiin 1918-1922 heimosotia NL:n maaperällä lähettämällä sinne “vapaaehtoisia” samaan tapaan kuin Venäjä nyt Itä-Ukrainassa.

    Kun tästä tuli turpasauna, perustettiin akaateemista karjalaseuraa, IKL:ää ja muita järjestöjä, jotka äänekkäästi vaativat Suur-Suomen luomista (Saksan avustuksella). Tarkoitus oli haukata iso osa NL:n maaperästä pienen Suomen haltuun.

    Näin jälkikäteen voi vain ihmetellä olivatko päättäjämme täysin sokeita ja kuuroja kaikille varoitusmerkeille. Tai mitä aineita nämä nappailivat siihen aikaan haaveiluidensa pohjiksi. Saksalaiset ajoivat luonnollisesti ainoastaan omia etujaan ja kun sopimuksella saatiin vapaat kädet Länsi-Puolan valtaamiselle, oli Suomi yhtäkkiä NL:n etupiirissä ja Stalinilla puolestaan vapaat kädet tehdä mitä tahtoo.

    • Kati says:

      Näemmä on vielä oma Twitter tili olemassa..en osaa käyttää vissiin ja kommentti menee johonkin ihan muuhun kuin tarkoitus ja vaikkei menisi-syntyy pieni kohu vesilasissa-

      Edesmennyt vaari oli 17-vuotias ensimmäisessä sodassa ja osallistuessaan- lapsi vielä lähinnä. No toki kasvoi mieheksi sodassa ja haavoituttuaan,hehe.

      Suomi 100- aivan täysillä katson tulevia itsenäisyyspäiväjuhlia,teinien tuoman itsenäisyyden ja uhrien vuoksikin- koittakaahan ite samaa.

      Vaari ei koskaan puhunut sodasta, jotain mainintoja vain humalassa,kidutuksista yms. Itse en osaa hahmottaa riittävästi sota-aikaa Suomessa, mutta sen traumat voi kokea vieläkin.
      Hiljetkää Kurjat Lapset! Ruoka suussa ei saa puhua-vie lautasesi rauhallisesti pinoon

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*