Puhe tiedemarssin lähtöpaikalla 22.4.2017

Hyvät tiedon tekijät ja tieteen ystävät

Tänään marssitaan tieteen puolesta eri puolilla maailmaa, yli 600 kaupungissa, yli 30 maassa.

Olemme vuosien varrella nähneet mielenosoituksia ja marsseja monen tärkeän asian ja arvon puolesta. Ja olemme itsekin osallistuneet niistä moniin.

On tosiaan korkea aika, että myös vapaan tieteen ja tiedon puolesta marssitaan, osoitetaan sille tukea, ja vaaditaan sille vapautta.

Sillä mitä me olisimme ilman tiedettä? Ilman tietoa siitä, miten maailma toimii, ilman ymmärrystä siitä, mitä me itse olemme.

Yksi tieteen tehtävistä on nimenomaan tiedon avulla vapauttaa meidät perinteiden kahleista ja yhteiskunnan painostuksesta. Luoda edellytykset reflektoida sekä omaa että yhteiskuntamme toimintaa.

Avata meille yksilöinä ja yhdessä mahdollisuudet edistyä ja kehittyä.

Tai no, ehkä elämä luolassa olisi helpompaa … tai turvallisempaa, mutta ei todellakaan näin hauskaa ja mielenkiintoista

# # #

Viime vuosina tieteen merkitys on entisestään korostunut. Kun maailma monimutkaistuu yhä kiihtyvällä tahdilla, sen ymmärtäminen on aina vain vaikeampaa. … ja tärkeämpää.

Jos emme tunne esimerkiksi tekniikan toimintaperiaatteita, emme ymmärrä, miten tekniikan varaan rakennettu yhteiskunta toimii.

Tätä menoa me elämme pian Tylypahkassa, jossa ihmiset heiluttelevat taikasauvojen asemesta älypuhelimia. Tylypahkassa on aivan sama, lausummeko loitsuja … vai käskyjä taloautomaatiota ohjaavalle algoritmille.

Vastaavasti, jos emme tunne esimerkiksi käyttäytymistieteiden perusteita, meitä on helppo manipuloida … ja olemme siihen vain tyytyväisiä … ja pyydämme lisää.

# # #

Maailman monimutkaistuessa tiedosta … tutkitusta riippumattomasta tiedosta on tullut kriittinen resurssi. Se ei ole välttämätöntä vain poliittisille ja taloudellisille päätöksentekijöille, vaan meille kaikille, jotka yritämme ymmärtää maailmaa ja itseämme.

Ei ole todellakaan yhdentekevää, millaisen tiedon varaan me rakennamme maailmankuvamme ja arvomaailmamme.

Ei ihme, että tästä tiedosta on viime vuosina tullut totuuden jälkeisen maailman hybridisotien taistelutanner. Me olemme nytkin … Euroopassa riehuvan … informaatiosodan etulinjassa …

Valemedioiden vaihtoehtoiset faktat on suunniteltu vaikuttamaan meidän mielipiteisiimme ja asenteisiimme. Meidän ei tarvitse edes uskoa niihin. Riittää, että ne rapauttavat meidän luottamuksemme perinteiseen journalismiin, demokratiaan… ja… tieteeseen. Ja saavat meidät kaipaamaan … helppoja totuuksia ja vahvoja johtajia.

Ja tämä on vasta alkua.

Meistä eri lähteistä kerättyä big dataa analysoimalla vaihtoehtoiset totuudet voidaan räätälöidä kullekin meistä erikseen, ruokkimaan juuri meidän henkilökohtaisia epävarmuuksiamme ja ennakkoluulojamme. Lähivuosina myös jokainen meistä suomalaisista saa … omat … henkilökohtaiset … valeuutisensa.

Emmekä me välttämättä edes huomaa sitä.

Briteillä ja amerikkalaisilla, on tästä jo kokemusta.

# # #

Parasta vastamyrkkyä vaihtoehtoisille totuuksille on perinteinen, vapaa ja riippumaton tiede. Ei ihme, että yhteiskunnallista vuorovaikutusta kutsutaan yliopistojen kolmanneksi tehtäväksi – tutkimuksen ja opetuksen rinnalla.

Yliopistolain kirjoittajat olivat kaukaa viisaita.

Sillä ihmiset ovat tottuneet luottamaan tieteeseen aidon tiedon lähteenä. Suurin osa meistä luottaa vielä, ainakin toistaiseksi, tieteeseen.

Sen luottamuksen ylläpitämiseksi… ja vahvistamiseksi… meidän on tehtävä jatkuvasti työtä. Sitä tehtävää me emme saa unohtaa, sillä kerran menetettyä luottamusta … on todella vaikea ansaita takaisin.

Valitettavasti, edes tiede ei ole immuuni väärinkäytölle. Valeuutisten ja valemedioiden rinnalla on noussut myös valetiede, tieteellisiksi tutkimuksiksi naamioitu poliittinen vaikuttaminen. Aluksi valetieteen taustalla oli taloudellisia motiiveja, kuten silloin, kun tutkijoille maksettiin siitä, että he kumosivat tupakan terveyshaitoista kertovia tutkimustuloksia.

Viime vuosina motiivit ovat olleet kuitenkin yhä useammin poliittisia ja ideologisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa molemmilla pääpuolueilla on omat ideologiset ajatushautomonsa, joiden julkaisuista suuri osa muistuttaa erehdyttävästi tieteellisiä artikkeleita. Eduskunnassakin on kirkkain silmin vedottu ilmeisiin valetutkimuksiin, kunhan ne ovat tukeneet omia poliittisia näkemyksiä.

Tieteellisen menetelmän vahvuudet on käännetty tiedettä vastaan.

Esimerkiksi, väite, etteivät tutkijat ole jostain asiasta yksimielisiä, uppoaa hyvin yleisöön, joka ei tunne tiedeyhteisön toimintatapoja ja kulttuuria. Aina löytyy tv-kameran eteen tutkija, joka kyseenalaistaa muiden tutkijoiden tulokset. Ei ymmärretä, että jatkuva kyseenalaistaminen kuuluu tieteeseen, on tiedon jatkuvan kehittymisen ydin. Että nimenomaan silloin pitää huolestua, kun epäileviä tuomaita ei löydy.

Tässä kohtaa osoitankin sanani tuonne Sanomatalon suuntaan, en vain Helsingin Sanomille, vaan sen kautta koko suomalaiselle medialle. Journalistien tulisi ymmärtää tieteellistä menetelmää ja tiedeyhteisön toimintatapoja paljon nykyistä paremmin.

Nykyaikana tarvitaan medialukutaidon rinnalle tieteenlukutaitoa – Muuten emme pysty erottamaan tieteellistä tietoa valetieteellisistä valheista – Muuten emme pysty myöntämään itsellemme, mitä emme tiedä. Muuten meidän omat ennakkoasenteemme huijaavat meidät täyttämään tietojemme aukot meitä miellyttävillä valheilla.

# # #

Viime vuosina suomalaista keskustelua on hallinnut taloudellinen viitekehys. Kaikki jäsennetään talouden kautta. Jopa tiedettä arvotetaan ensisijaisesti sen tuottaman taloudellisen hyödyn kautta. Voisi sanoa, että taloudellinen tiedonintressi on sivuuttanut jopa teknisen tiedonintressin, muista intresseistä puhumattakaan.

Toki, on aivan totta, että tiede hyödyttää usein myös taloutta. Sitä ei vaan välttämättä aina huomaa, sillä tieteen rytmi sopii huonosti yhteen talouden kvartaalien ja politiikan vaalikausien kanssa.

Muistan hyvin, miten taannoin, edellisessä elämässäni, 90-luvun lopulla tutkin Tekesin rahoittamien tutkimushankkeiden tiedon hallintaa. Ja voi että, miten minua harmitti, kun näin niin monen huikean idean unohtuvan mappien kätköihin, niihin käytettyjen rahojen valuvan hukkaan.

Ehkä eniten minua kismitti tutkimushanke, jossa oli kehitetty epäsymmetristä jäänsärkijää, kolmikulmaista laivaa. Ajatus vaikutti aivan liian hienolta … ja hullulta … Suomen konservatiiviselle meriteollisuudelle.

Mutta olin väärässä, tieto ei unohtunut mappiin, ja vuonna 2014 Helsingin telakalta valmistui vinojäänmurtaja Baltica. Vuosisadan vaihteessa aika ei vaan ollut vielä kypsä laivalle, jota voi ajaa jäissä vinottain ja sivuttain. Silloin koko tutkimusprojekti tuntui hukkaan heitetyiltä verorahoilta, mutta nyt jokaiselle siihen investoidulle … markalle … on saatu vastinetta. Ja lisää tulee sitä mukaa kun arktisen merenkulun merkitys kasvaa.

# # #

Hyvät tiedemarssijat

Kuten olemme saaneet uutisista kuulla, moni suomalainen tutkija on viime vuosina muuttanut pois Suomesta, siirtynyt töihin ulkomaisiin yliopistoihin, joissa tutkijoilla on Suomea paremmat edellytykset keskittyä varsinaiseen tutkimukseen.

Sinänsä suomalaisten tutkijoiden lähtö ulkomaille ei ole huono asia. On vain positiivista, että suomalaiset tutkijat ja yliopistot verkostoituvat maailmalle.

Ongelman tästä suomalaisten tutkijoiden muuttoaallosta tekee se, ettei Suomeen muuta tilalle vastaavaa määrä tutkijoita ulkomailta.

Suomalaiset yliopistot … ovat aivan liian kotoperäisiä. Ulkomaiset opiskelijat, opettajat ja tutkijat ovat edelleen, monilla tieteenaloilla, pikemmin poikkeus, kuin sääntö. Yliopistojen vertailuissa käy kuitenkin hyvin ilmi, että ne kansainväliset huippuyliopistot – jollaisia me suomalaistenkin yliopistojen siis haluaisimme olevan – ovat nimenomaan… korostetusti… kansainvälisiä.

Kuten luovuustutkijat ovat toistuvasti havainneet, uudet ajatukset syntyvät nimenomaan heterogeenisissä yhteisöissä, joissa on erilaisia ihmisiä eri aloilta… eri puolilta maailmaa.

Meidän suurena haasteenamme onkin tehdä suomalaisesta akateemisesta urasta jälleen houkutteleva vaihtoehto paitsi suomalaisille … myös ulkomaalaisille nuorille. Siinä ei pelkkä raha riitä, vaan tarvitsemme asennemuutosta.

Asennemuutosta suomalaisissa yliopistoissa, joiden on tarjottava tutkijoille edellytykset keskittyä pitkäjänteiseen tutkimukseen … turhauttavien hallinto- … ja rahoitusapparaattien pyörittämisen asemesta

Asennemuutosta akateemisessa yhteisössä, jotta se arvostaisi myös yliopistojen kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista vuorovaikutusta

Asennemuutosta suomalaisessa yhteiskunnassa, jotta suomalaiset yliopistot olisivat jälleen kansallisen ylpeyden aihe, eivätkä … kaiken maailman dosenttien pesiä.

Valitettavasti myös Suomessa on nähty taloudellisia ja poliittisia päättäjiä, jotka syystä tai toisesta vähätellevät tiedettä, ja tutkijoita, joiden tulokset eivät vastaa heidän omia ennakkoasenteitaan.

On surullisen kuvaavaa tälle ajalle, etteivät kaikki suomalaiset tutkijat enää uskalla julkisesti keskustella omista tutkimusaiheistaan, koska he ovat saaneet osakseen vihapuhetta ja suoranaisia uhkauksia.

Niinpä, mikä tärkeintä, me tarvitsemme asennemuutosta myös meiltä suomalaisilta, niin tutkijoilta kuin kaikilta muiltakin, meiltä jotka niin mielellämme kutsumme itseämme tolkun ihmisiksi. Me emme saa jäädä vaiti, kun suomalaisia tutkijoita pelotellaan tai vähätellään.

Meidän on rohjettava mennä väliin … puolustamaan tiedettä ja sen tekijöitä

Ensi kerralla vaiennettavana voi olla meidän oma tutkimusalueemme, meidän omat tutkimustuloksemme.

Raja, on vedettävä tässä ja nyt.

Hyvät tiedemarssijat,

On ihana nähdä, kuinka paljon meitä on täällä tänään.

Tehdään tästä yhdessä hyvä päivä tieteelle.

Eläköön riippumaton vapaa tiede!

Posted in Puhe Tagged with: , ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*