Välihuutoja ja tapakulttuuria

Vihreiden puoluekokouksessa Riitta Lätti nosti esiin eduskunnan käytöstavat. Etenkin kyselytunnit ja muut televisioidut debatit eli älämölöt vaikuttavat television katsojista pikemmin opettajien käsistä karanneelta alakoululta kuin Suomen korkeinta valtaa käyttävältä instituutiolta.

Jos ihmisten käsitys eduskunnasta on kyselytuntitelevisiointien varassa, ei pidä ihmetellä, mikseivät ihmiset arvosta politiikkaa tai poliitikkoja. Ei pidä ihmetellä, miksi poliitikot kuriin paneville populisteille riittää äänestäjiä.

Lätti ihmetteli erityisesti välihuutoja, jotka hukuttavat usein varsinaisen puhujan äänen alleen. Periaatteessa välihuudot ovat parlamentaarista tapakulttuuria, osa eduskunnan perinteitä, mutta välihuuto on taitolaji. Valitettavan harvalla edustajalla on niin kattava yleissivistys ja terävät verbaalit hoksottimet, että on jotain kiinnostavaa huudettavaa.

Vielä harvempi edustaja osaa puhuessaan vastata välihuutoihin, ottaa ne mukaan omaan ennalta kirjoitettuun puheenvuoroonsa paperista ulkoalukemisen asemesta.

Toisin kuin useimmissa länsimaissa, Suomen kouluissa ei juuri opiskella puheviestintää saati väittelyä, ja eduskunnassa sen huomaa.

Toinen tekijä kyselytuntimölinän taustalla on tilapäisen istuntosalin akustiikka. Vaikka salin akustiikkaa on yritetty muuttaa akustiikkalevyillä ja kaiuttimilla, Sibelius Akatemian sali on suunniteltu konsertteja, ei kokouksia varten. Yksi ääni kuuluu siis hyvin, mutta useampi samanaikainen ääni puuroutuu.

Varsinaisessa istuntosalissa voi kommentoida puheenvuoroa vieruskaverilleen ilman, että se häiritsee puheenvuorojen seuraamista. Varsinaisessa istuntosalissa voi myös huikata välihuudon, ja sekä puheenvuorosta että välihuudosta saa selvän sekä yleisöparvella että tv:n ääressä.

Ei istuntosalinkaan akustiikka tietenkään ihmeitä tee. Kun eduskunnan lisärakennus Pikku Parlamentti avattiin, täysistunnot muuttuivat levottomiksi. Miksi? Siinä missä edustajat aiemmin tapasivat eduskunnan kahvilassa ja lehtihuoneessa, nykyään puolet edustajien työhuoneista on Pikku Parlamentissa, jossa on oma ruokala ja päivän lehdet. Täysistunto on ainoa paikka, jossa kaikki edustajat näkevät toisensa. Ja kun salissa näkee kollegan, jolle on asiaa, …

Akustiikkaa eli ei, meidän edustajien kannattaa pysähtyä miettimään omaa istuntosalikäytöstämme. Sen perusteella ihmiset arvioivat meitä edustajia, eduskuntaa ja demokratiaa. On meistä itsestämme kiinni, arvostetaanko vai halveksitaanko meitä.

Tagged with:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*