Mitä isot edellä

Oikeistokonservatiiviset kansallismieliset puolueet ovat nousseet vaaleissa valtaan Unkarissa ja Puolassa. Yhteistä näille puolueille on ollut mm. eurooppalaisen liberaalin demokratian ylenkatsominen.

Esimerkiksi Unkarin pääministeri ja Fidez-puolueen puheenjohtaja Viktor Orbán on vahvistanut asemaansa ottamalla Unkarin yleisradion ja oikeuslaitoksen hallituksen ohjaukseen. Orbánin politiikkaa kritisoivan Unkarin opposition on yhä vaikeampi saada ääntään kuuluviin.

Moni selittää Unkarin ja Puolan tilannetta Itä-Euroopan maiden demokratian lyhyellä historialla. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa syntyneet uudet valtiot muuttuivat Suomea ja Tsekkoslovakiaa lukuun ottamatta pian diktatuureiksi, ja toisen maailmansodan jälkeen ainoastaan Suomi ei jäänyt Rautaesiripun taakse kansandemokratiaksi. Diktatuurin ja kommunismin vuosisadan jälkeen voi olla vaikea ymmärtää, että liberaalissa demokratiassa myös vaalivoittajan vallalla on rajat.

Mitä liberaali demokratia sitten tarkoittaa? Se on edustukselliseen demokratiaan perustuva valtiomuoto, jossa vaaleilla valittujen edustajien enemmistön valta ei ole rajaton, vaan sitä rajoittavat mm. laillisuusperiaate ja perustuslaki, ja valvovat sananvapaus ja riippumaton media, jotka suojelevat kaikkia kansalaisia valtion vallankäytöltä, myös vähemmistöjä.

Liberaalin demokratian tunnusmerkkejä ovat mm. ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, vapaat, salaiset ja tasapuoliset monipuoluevaalit, opposition yhtäläiset toimintaedellytykset, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, ilmaisun- ja uskonnonvapaus, vapaa ja riippumaton tiedonvälitys, yksityisyyden ja yksilön vapaus, laillisuusperiaate, itsenäinen, riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos sekä poliisin ja muiden viranomaisten laillisuusvalvonta.

Kaikki nämä ovat laajoja käsitteitä, kaikissa riittää aina parantamisen varaa, ja kaikki ansaitsisivat perusteellisempaa keskustelua julkisuudessa. Aihetta käsitellään mm. Freedom House -järjestön sivuilla.

Liberaalia demokratiaa on totuttu pitämään Euroopassa niin itsestään selvänä asiana, ettei sitä ole oikein osattu edes puolustaa, kun joku on kyseenalaistanut sen. Unkarin Orbánia pidettiin yksittäistapauksena, mutta kun Puolan parlamenttivaalit voittanut Laki ja oikeus -puolue (PiS) syksyllä valtaan noustuaan otti Fidezin tavoin ohjaukseensa sekä Puolan korkeimman oikeuden että kansallisen yleisradioyhtiön, EU:n komission oli pakko puuttua asiaan ja vaatia Puolalta selvitystä, noudattaako Puola enää EU-jäsensopimuksensa edellyttämää oikeusvaltioperiaatetta.

Toisaalta, onhan meillä Suomessakin varsin oikeistolainen, ja suurelta osin myös konservatiivinen sekä kansallismielinen hallitus, jonka ulkoministerin mielestä EU:n ei pitäisi puuttua Puolan hallituksen toimintaan.

Puolan ja Unkarin kaltaisia ylilyöntejä Suomessa ei kuitenkaan ole nähty. Suomessa hallitusvalta on jaettu kolmen puolueen kesken, ja kompromissit pehmentävät politiikkaa. Kokoomuksella ja Keskustalla on lisäksi kummallakin omat liberaalisiipensä.

Perussuomalaisilta on toki kuultu yksittäisiä puheenvuoroja, että myös Suomessa Yleisradion toimituksellinen sisältö tulisi saattaa poliittiseen ohjaukseen, mutta se ei ole puolueen linja. Kokoomuksesta ja Keskustasta löytyy puolestaan halua kaventaa Yleisradion roolia ja vahvistaa kaupallisen median asemaa.

Toistaiseksi tärkein muutos Yleisradion asemassa on kuitenkin ollut se, että Sipilän hallitus on siirtänyt Yleisradiota koskevien päätösten valmistelun eduskunnalta hallitukselle, ottanut YLEn rahoituksen osaksi valtion budjettikehystä ja leikannut Yleisradion rahoitusta.

Yleisradiota koskevien päätösten parlamentaarinen valmistelu ja Yleisradion hallituksesta riippumaton rahoitus ovat olleet tietoisia valintoja, periaatteita, joita on noudatettu vuosikymmenten ajan. Näillä valinnoilla on nimenomaan haluttu turvata Yleisradion itsenäisyys ja riippumattomuus kulloisenkin hallituksen suosiollisuudesta. Nyt näistä periaatteista on luovuttu.

Entä Suomen oikeuslaitos? Suomessa hallitus ei ole yrittänyt ottaa oikeuslaitosta ohjaukseensa. Sen sijaan ministerit ja hallituspuolueet ovat kritisoineet Suomen perustuslakia ja valittaneet sen tulkintojen rajoittavan hallituksen vallankäyttöä. En muista vastaavaa perustuslakikriittisyyttä itsenäisen Suomen poliittisen historian ajalta. Päinvastoin, Suomen perustuslakia on totuttu pitämään suomalaisten perusarvojen viimeisenä turvana, joka on kestänyt politiikan ristiaallokossa poikkeuksellisen hyvin, paremmin kuin useimpien muiden maiden perustuslait. Toistaiseksi.

Eli mitä isot Itä-Euroopan maat isosti edellä, sitä …

Posted in Blogi Tagged with:
One comment on “Mitä isot edellä
  1. Antti Wio says:

    Kiitos tästä! Pitäisi pitää paljon nykyistä enemmän ääntä siitä, että demokratia on todella paljon, paljon muutakin kuin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Ainakaan vielä 70-luvulla lukiota käydessäni yhteiskuntaopissa ei ollut tarjolla mitään kuvaa siitä, mikä tämä liberaalin demokratian kokonaispaketti oikein on. Silloinhan taistelu nähtiin kapitalismin ja kommunismin välisenä. Kun toinen vaihtoehto on “proletariaatin diktatuuri”, vapaat vaalit varmasti tuntuivat niin isolta jutulta, ettei näille liberaalin demokratian muille periaatteille paljoa riittänyt huomiota. Toivottavasti nykyisin tilanne yhteiskuntaopin opetuksessa on parempi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*