Työmatkapahoinvointia

Työmatkakulut syövät monelta ison siivun työtuloista. Siksi töissä käymiseen kannustetaan työmatkakulujen verovähennyksellä, jotta työtä kannattaa hakea myös kauempaa kotoa. Vastaavasti työttömyyspäivärahan menettää, jos ei ota vastaan työpaikkaa, jonka työmatkoihin kuluisi alle kolme tuntia päivässä julkisilla kulkuvälineillä.

Helsinki_Metro_train_interior

Helsingin metro. CC 2.0 Attribution Lussmu

Työmatka ei ole kuitenkaan pelkkä taloudellinen kysymys. Työmatka syö myös aikaa, ja sen ajan hinta voi olla paljon työmatkan taloudellista hintaa korkeampi. Esimerkiksi kolmen tunnin työmatkoihin kuluu 15 tuntia viikossa, 60 tuntia kuussa ja lomat ja flunssat huomioiden noin 25 vuorokautta vuodessa.

Useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että pitkät työmatkat altistavat erilaisille sosiaalisille ja terveysongelmille kuten korkealle kolesterolille, yksinäisyydelle, ylipainolle ja selkävaivoille. Pitkällä työmatkalla kävely ja pyöräily eivät ole vaihtoehtjo, ja matka on käytännössä pakko istua paikallaan, eikä iltaan jää aikaa eikä jaksamista liikunnalle tai sosiaaliselle elämälle.

Myös lähimmät ihmissuhteet jäävät ajan puutteessa hoitamatta. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan yli 45 minuutin työmatka suuntaansa nostaa avioeron riskiä 40 prosenttia. Esimerkiksi Helsingin seudulla ruuhka-aikaan 45 minuuttia tarkoittaa noin 15 kilometrin työmatkaa…

Korkea kolesteroli, yksinäisyys, avioerot, stressi, ylipaino, … ovat paitsi henkilökohtaisia myös yhteiskunnallisia ongelmia, joiden hinta on suuri myös valtiontaloudelle. Ehkä meidän pitäisikin tukea pitkien työmatkojen asemesta nimenomaan lyhyitä työmatkoja, jotta ihmiset ennemmin muuttaisivat lähemmäs työtä kuin matkustaisivat kaukaa töihin.

Samanaikaisesti on toki helpotettava myös työn perässä muuttamista eli parannettava asuntomarkkinoiden toimivuutta. Esimerkiksi asuntojen kauppahinnasta perittävä kahden tai neljän prosentin varainsiirtovero on käytännössä muuttovero, joka hidastaa asuntokauppaa. Varainsiirtoveron laskemisen yhdellä prosenttiyksiköllä arvioidaan voivan lisätä asuntokauppaa noin 10-20 prosenttia.

Asuntojen varainsiirtoverosta tulisi luopua kokonaan mahdollisimman nopeasti ja korvata sen noin puolen miljardin euron verotuotto esimerkiksi korottamalla kiinteistöveroa, alentamalla omistusasumisen tukia ja leikkaamalla pitkien työmatkojen työmatkavähennystä.

Vastaavasti valtion tulisi vaatia kuntia kaavoittamaan tontteja vuokra-asunnoille sekä rahoittaa kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa ja vanhojen vuokrataloyhtiöiden peruskorjauksia.

Lisäksi on tiivistettävä yhdyskuntarakennetta, jotta keskimääräinen työmatka lyhenee nykyisestä. Samanaikaisesti liikennejärjestelmä on päivitettävä palvelemaan aitoa kaupunkia pientalopeltojen asemesta. Sekä kevyt liikenne, joukkoliikenne että katuverkko on ajateltava uudestaan.

Aina työn perässä muuttaminen ei tietenkään ole mahdollista. Esimerkiksi puolison työ tai omaisista huolehtiminen voi pakottaa pitkään työmatkaan. Siksi sekä työntekijöitä että työnantajia tulee kannustaa osaviikkoiseen etätyöhön esimerkiksi työhuonevähennystä korottamalla.

Työmatkojen terveysvaikutuksista lukiessa tulee mieleen, mitenkähän kansanedustajakollegat pärjäävät työmatkojensa kanssa? Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin minä ja asu linnuntietä kahdeksan kilometrin päässä eduskuntatalosta (aikatauluista ja ruuhkista riippuen 30-45 minuuttia). Moni kansanedustaja viettää jopa neljä tuntia päivässä matkalla eduskuntaan ja takaisin kotiin. Moni onkin kaivannut kaukojuniin lasten leikkipaikan tapaista kuntohyttiä, jossa voisi ajaa kuntopyörällä ja soutaa soutulaitteella.

Tagged with: , ,
3 comments on “Työmatkapahoinvointia
  1. Sonofhades says:

    Minä olen monta kertaa naureskellut ajatukselle, että työnantaja löytää parhaan työntekijän hakijoiden joukosta kun todellisuudessa monesti valitaan sopivin eikä pätevin.

    Kuvittelisin, että monessa tapauksessa lähimpänä asuva työtön työnhakija saattaisi hoitaa hommat tehokkaammin ja motivoituneempana kuin 3h työmatkoja tekevä “sopiva” hakija.

  2. IJ says:

    Tärkeä aihe. Valitettavasti muuttaminen työpaikan läheisyyteen ei ole useinkaan toimiva vaihtoehto. Puolisollakin on työpaikka. Pariskunnan työpaikat vaihtuvat eri tahtiin ja nykyään huomattavan nopeasti – asunnon muutto on aikamoinen revohka lasten koulujen vaihdot mukaan luettuna.

    Siksi ei ole ihme, että keskimääräinen Pääkaupunkiseudulla asuvan työmatka ei merkittävästi poikkea satunnaisesti jakautuneiden asuntojen ja työpaikkojen jakauman tuottamasta työmatkasta (tämä oli jossain tutkittu).

  3. KJ says:

    Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset tekevät työtään asiakkaidensa luona. Käyttävät monipuolisesti julkisia kulkuvälineitä, mutta myös autoa, omaa tai työnantajan. Heitä kuitenkin rangaistaan melkoisesti auton käytöstä työvälineenä. Auton täyskäyttöetu, tapauksessa jossa vuosittain ajetaan 50.000 km ja josta 5.000 km on henkilökohtaista ajoa, rankaisee verotuksessa melkoisesti. Tulona tai “etuna”, joka ei näe. Lisäksi tuo 45.000 km keskinopeudella 60 km/h tekee 750 tuntia vuodessa pelkkää ajoaika, jonka päälle autosta huolehtiminen, lastaus/purkaus ja tauot. Tuo ajoaika muuten määritellään omaksi ajaksi, ei työajaksi. 750 tuntia vuodessa vastaa n. 94 8-tunnin työpäivää. Kansanedustajat ovat viisaudessaan päättäneet rangaista matkatyötä tekeviä verotuksen sekä työajanmäärittämisen avulla. Tasapuolisuuden vuoksi kaikki kuljettajatyötä tekevät pitäisi määrittää auto- ja kuljetusvälinetäysedun piiriin. Kuinka suureksi Verohallinto määrittelisi suurimman sallitun täysperävaunurekan autoedun? Mielestäni epäkohta tulisi korjata pikaisesti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*