Kansanvaltainen edistys lain pohjalta

Suomen tasavallan ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin tunnuslause.

KJ-Ståhlberg-1965

K.J. Ståhlbergin 100-vuotisjuhlamerkki.

Jean Sibeliuksen syntymästä on kulunut päättyvänä vuonna 150 vuotta. Säveltäjämestarin juhlavuotta postimerkkeineen on ollut käytännössä mahdotonta olla huomaamatta. Sen sijaan toisesta vuonna 1865 syntyneestä Suomen historian merkkihenkilöstä on puhuttu julkisuudessa paljon vähemmän.

Vai oletteko päättyvän vuoden mittaan kuulleet tai lukeneet Kaarlo Juho Ståhlbergistä, Suomen tasavallan ensimmäisestä presidentistä? Presidentistä, jonka kautta värittivät mm. suojeluskuntaselkkaus, jääkärikapina, punavankien armahdus, Ahvenanmaan kysymys, 30 000 neuvostovenäjältä tullutta pakolaista sekä sisäministeri Heikki Ritavuoren murha.

Vähintään yhtä tärkeä oli Ståhlbergin rooli vuonna 1917 asetetun perustuslakikomitean puheenjohtajana. Vaikka sisällissota keskeytti perustuslain valmistelun, oli suurelta osin Ståhlbergin ansiota, että Suomen hallitusmuodoksi tuli nimenomaan tasavalta.

1900-luvun alussa tasavalta oli uusi radikaali valtiomuoto. Keväällä 1918 Euroopassa oli vasta neljä tasavaltaa, jotka edes muodollisesti jakoivat vallan kaikkien kansalaistensa kesken: Ranska, Sveitsi, San Marino ja Venäjä. Etenkin oikeistopuolueet olisivat halunneet tehdä vasta itsenäistyneestä Suomesta tutun ja turvallisen monarkian.

Myös valtionhoitajana toiminut Mannerheim jarrutti uuden hallitusmuodon voimaantuloa, koska voimassa ollut Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuoto antoi hänelle valtionpäämiehenä valtuudet yksin päättää esimerkiksi mahdollisesta osallistumisesta Venäjän sisällissotaan.

Lopulta heinäkuussa 1919 voimaantullut hallitusmuoto toimi Suomen perustuslain perustana aina vuoteen 2000 asti, ja sen perusperiaatteet ovat selvästi nähtävissä myös nykyisessä, vuonna 2000 voimaan tulleessa perustuslaissa. Vain harva perustuslaki on kestänyt yhtä pitkään.

Puoluepoliittisesti K.J. Ståhlberg oli sosiaaliliberaali nuorsuomalainen, Kansallisen edistyspuolueen kansanedustaja, jonka poliittinen arvomaailma perustui laillisuusperiaatteelle, demokratialle, kansalliselle sovinnolle, sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle ja liberalismille.

Ståhlbergin liberaaliutta kuvaa hyvin hänen eronsa ns. Mechelinin senaatin kauppa- ja teollisuustoimikunnan päällikkyydestä vuonna 1907, koska hän katsoi, että ei voinut panna toimeen eduskunnan säätämää kieltolakia.

Kansallista sovintoa Ståhlberg rakensi mm. armahtamalla vastalauseista huolimatta 3 700 sisällissodan päättyessä vangittua punaista ja palauttamalla kansalaisuuden 40 000 sen sisällissodan jälkeen menettäneelle. Ståhlberg armahti myös Ahvenanmaan Ruotsiin liittämistä vaatineet, maanpetoksen valmistelusta tuomitut Julius Sundblomin ja Carl Björkmanin.

Erityisesti Ståhlberg tunnetaan kuitenkin vankkumattomasta laillisuuslinjastaan, joka ei hyväksynyt oikeuden omiin käsiinsä ottavaa poliittista radikalismia aatesuunnasta riippumatta. Hänen suhtautui kriittisesti jopa jääkäriliikkeeseen, koska kyse oli laittomasta toiminnasta, liittymisestä sota-aikana vihollismaan joukkoihin.

Tämä ei miellyttänyt kaikkia, ja 14. lokakuuta 1930 Lapuan liike kyyditti K. J. Ståhlbergin ja tämän vaimon Ester Ståhlbergin. Kyyditys kuitenkin kääntyi tavoitteitaan vastaan ja muutti suomalaisten yleisen mielipiteen Lapuan liikettä ja oikeistoradikalismia vastaan.

Ståhlbergin periaatteellisuutta kuvaa hyvin se, ettei hän asettunut ehdolle vuoden 1925 presidentinvaaleissa, koska halusi varjella vasta muotoutumassa ollutta suomalaista demokratiaa liian vahvoilta johtajilta. Huoli, jonka Urho Kekkonen viimeistään osoitti perustelluksi. Vuosina 1931 ja 1937 Ståhlberg oli jälleen ehdolla, mutta hävisi molemmilla kerroilla valitsijamiesvaalin yhdellä äänellä.

On sääli, ettei K.J. Ståhlbergin merkitystä Suomelle ole muisteltu hänen juhlavuotenaan enempää. Hänen edustamansa aatteet ja toimintaperiaatteet ovat nykypäivänä vähintään yhtä tärkeitä kuin sata vuotta sitten. Ehkä me pidämme oikeusvaltiota, kansanvaltaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kansallista yhtenäisyyttä liian itsestäänselvinä asioina; Emme ymmärrä, miten paljon niiden eteen on Suomessa jouduttu tekemään työtä; Emme muista, että niitä on edelleen puolustettava tämän päivän uhilta.

Posted in Blogi Tagged with:
One comment on “Kansanvaltainen edistys lain pohjalta
  1. Sonofhades says:

    Paljon olisi tehtävää tänäkin päivänä. Jos tavallisen riitajutun asianajajien perimät kulut alkavat olla kymmenissä tuhansissa oikeuslaitoksessamme, kenellä on enää varaa oikeudenmukaisuuteen?

    Siinä vaiheessa on jotakin pielessä jos tulee halvemmaksi tehdä sopimus paikallisen moottoripyöräjengin kanssa “velkojen” perinnästä kuin käydä asian tiimoilta oikeutta todistaakseen asiansa riidattomuuden.

    Entä kun valtio asettaa maksut valittamiselle sakoista / veroista, jotka on aiheetta määrätty? Ei köyhällä ole varaa asettaa niin isoa panttia odottamaan vuosikausia oikeudenistuntoja. Summa on kutakuinkin 50% työmarkkinatuen kuukausimaksusta.

    Mielivaltaiset sakot / verot voivat siten pistää porukkaa kyykkyyn sen mukaan miten hankalia nämä valtaapitävien tahojen kannalta ovat. Ei tarvitse pelätä hankalia mielenosoittajia kun näille voidaan antaa 150 euron sakkomaksuja poliisin vastustamisesta vaikka nämä eivät olisi olleet lähelläkään poliisisetiä.

    Pitäisi aina muistaa, että kenellä on valtaa, käyttää sitä ennemmin tai myöhemmin myös väärin. Tämä tulisi päätöksissä ottaa huomioon samalla tavalla kuin ihmisten luontainen laiskuus, ahneus ja laumaeläimen luonne.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*