Ajatuksia Pariisista

Pariisin, Beirutin, Siinain, … terrori-iskut pysäyttivät miettimään. Mitä mieltä tässä maailmassa enää on, kun tällaista tapahtuu? Miten säilyttää uskonsa ihmiseen, kun ihmiset kykenevät tällaisiin tekoihin? Mitä minä, me, voimme tehdä terrorismin edessä?

paris-peace

Mitä terrorismi on, miksi? Yleisen määritelmän mukaan terrorismi on väkivaltaa, jonka tuottamalla pelolla pyritään vaikuttamaan yhteiskuntaan ja päätöksentekoon. Pelolle on olennaista väkivallan näennäinen sattumanvaraisuus, kukaan ei voi koskaan eikä missään olla aivan varma, olenko juuri minä seuraava uhri. Iskut kohdistetaan mahdollisimman arkisiin paikkoihin kuten joukkoliikennevälineisiin (Lontoon, Tokion ja Moskovan metrot), lomalennoille (Sharm el Sheikh), julkisiin tiloihin (Oklahoma), kesäleirille (Utøya), asuinkortteleihin (Moskova), …

Todellisuudessa terrorismi ei ole tietenkään sattumanvaraista. Terrorismi on sukua vihaväkivallalle, sillä myös terroristi jakaa ihmiset meihin ja muihin, ja katsoo, että muut ovat vihollisia, joilla ei ole ihmisarvoa. Heitä voi tappaa ilman tunnontuskia siitä riippumatta, onko jaottelu meihin ja muihin uskonnollinen (Boko Haram, Army of God), poliittinen (Brigate Rossi, Nationalsozialistischer Untergrund), filosofinen (Unabomber), nationalistinen (ETA, Verikoirat) tai …

Joka tapauksessa terrorismilla yritetään vaikuttaa. Itsemurhaiskun tekijä on lähettäjilleen poliittinen ase. Osuuko ase maaliinsa, riippuu meistä. Toimimmeko niin kuin terroristit haluavat?

Mitä Isil ja muut ääri-islamistit sitten haluavat? Lietsoa vihaa muslimien ja muun maailman, erityisesti länsimaiden välille, Isilin (Isis, Daesh) tapauksessa sunni-muslimien ja muun maailman välille. Isilille niin shiiat kuin maltilliset sunnitkin ovat vihollisia. Vihan lietsonnan tavoitteena on puhdasoppisen kalifaatin perustaminen, lopullinen taistelu vääräuskoisten ja harhaoppisten tuhoamiseksi ja maailmanloppu. Kun uskoo olevansa Jumalan asialla, ei voi tehdä mitään pahaa tai väärin.

Meidän on tehtävä tietoinen valinta, alistummeko Isilin sätkynukeiksi, vai emme, sorrumeko vihaan, vai emme. Niputammeko kaikki muslimit Isil-mappiin, kuten Pariisin iskujen tekijät haluavat, vai kohtelemmeko jokaista ihmistä yksilönä, omien ansioidensa mukaan?

Isku Pariisiin oli tehokasta vihan lietsontaa. Se ruokkii Ranskassa ja Euroopassa jo valmiiksi kuplivaa islamofobiaa, ja kun nuoret maahanmuuttajamuslimit kokevat elävänsä vihamielisessä ympäristössä, olevansa ulkopuolisia ja ylenkatsottuja, he radikalisoituvat, mikä puolestaan ruokkii muukalaisvastaisuutta, mikä puolestaan… Kuten moni on todennut, ääri-islamistit ja ääri-nationalistit ovat saman kolikon kaksi puolta.

Miksi ääri-islamistit kokevat nimenomaan avoimet demokraattiset länsimaat vihollisikseen? Heidän maailmassaan ihmisten on syntiä päättää omista asioistaan, se valta on heidän uskontulkintansa mukaan vain Jumalalla, jota uskonoppineet edustavat. Vaalit ja demokratia ovat rienausta! Kätevää tässä on tietysti se, että käytännössä vallan saa uskoa tulkitseva uskonoppinut itse.

Miten avoin demokraattinen yhteiskunta voi sitten puolustautua terrorismia vastaan? Helppoa se ei ole. Mikään yhteiskunta ei voi koskaan olla täysin turvallinen, ei avoin, eikä suljettu. Joka tapauksessa emme saa sortua siihen, mitä vastaan taistelemme. Jos me luovumme yhteiskuntamme perusarvoista turvallisuuden illuusion nimissä, terroristit ovat voittaneet.

Vapautta ja avoimuutta ei voi kestävästi puolustaa vapautta ja avoimuutta rajoittamalla. Jos historia jotain on opettanut niin sen, että omia kansalaisiaan tiukasti valvovissa yhteiskunnissa valvontakoneisto itsessään on ennemmin tai myöhemmin vaaraksi ihmisten turvallisuudelle.

Joka tapauksessa me emme saa antaa periksi pelolle. Paras tapa vastata terroristeille on näyttää, etteivät he ole saavuttaneet mitään. Tällä periaatteella esimerkiksi Suomen delegaatio lensi vuonna 2008 YK:n IGF-kokoukseen Intian Hyderabadiin, vain pari viikkoa Lashkar-e-Taiban Mumbaissa tekemien terrori-iskujen jälkeen. Hyderabadissa käytiin IGF-kokouksen aikana tulitaistelu poliisien ja terroristien välillä.

Uusien terroristien syntymisen ehkäisemiseksi meidän on tehtävä kaikkemme nuorten miesten radikalisoitumisen estämiseksi sekä Euroopassa että Lähi-idässä. Taannoista blogiani lainaten: ”Kun nuorilta miehiltä puuttuu toivo paremmasta tulevaisuudesta ja merkityksellisestä elämästä, heidän näköalattomuutensa on helppo ohjata radikaaleihin aatteisiin, jotka nimeävät ongelmille ulkopuoliset syylliset ja tarjoavat ratkaisuksi väkivaltaa. Paras keino taistella radikalisoitumista vastaan onkin antaa nuorille miehille toivoa, mahdollisuus tehdä työtä oman tulevaisuutensa eteen.”

Mitä sitten pitäisi tehdä jo radikalisoituneille islamisteille? Suomen tulee jatkaa osallistumistaan Isilin vastaiseen taisteluun. Päätettäväksi jää, riittääkö Isiliä vastaan taistelevien Kurdien kouluttaminen, vai voisiko Suomi lisätä tukeaan järjestön vastaiseen taisteluun muilla tavoin, vaikka ei osallistuisi suoraan sotilaalliseen toimintaan alueella. Syyrialaisten ja irakilaisten jättäminen yksin Isilin armoille ei ole inhimillinen vaihtoehto, ja tuottaisi jatkuvan pakolaisvirran alueelta. Pariisin iskut muistuttavat, miksi syyrialaiset ja irakilaiset pakenevat.

Lisäksi on katkaistava Isilin ja muiden terroristijärjestöjen rahoitus ja muu huolto. On kestämätöntä, että esimerkiksi Isilille virtaa jatkuvasti rahaa eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi jokainen keräilijä, joka maksaa Syyrian ja Irakin museoista ryöstetyistä esineistä, on osaltaan vastuussa Isilin teoista.

Lisäksi maailmalla on oltava suunnitelma Irakin ja Syyrian tulevaisuudesta Isilin tuhoamisen jälkeen. Alueelle ei saa syntyä samanlaista valtatyhjiötä kuin Yhdysvaltojen jäljiltä jäi Irakiin. Haasteena on luoda kestävä yhteiskunta, jossa kaikki kansanryhmät kokevat osallisuutta. Sotarikoksiin syyllistyneet johtajat Bašar al-Assadista Abu Bakr al-Baghdadiin on saatava oikeuden eteen.

Kysymyksistä ehkä vaikein on päättää, mitä tehdä Isilin joukossa taistelleille rivi-islamisteille. Mikä on heidän vastuunsa barbaarisista hirmuteoista? Mikä on heidän asemansa tulevaisuuden Syyriassa ja Irakissa?

Ja mikä tärkeintä, meidän on muistettava, että emme taistele maailman muslimeita, vaan ääri-islamismia vastaan. Muuten olemme samanlaisia kuin Isil, ja meistä on tullut omien arvojemme vihollisia.

Posted in Uncategorized Tagged with: ,
2 comments on “Ajatuksia Pariisista
  1. jari lehtinen says:

    Pitkän tähtäimen ratkaisu olisi länsimainen islam. Tietysti syntyhetkellään traditionalistit tulevat pitämään sitä yhtä harhaoppisena kuin katoliset luterilaisia, mutta islamin maailmassa on solkenaan oppiriitoja jo valmiiksi. Länsimaissa sen tulee syntyä, koska vain täällä se on mahdollista.

    Kun kerran tiedustelu käyttää miljardeja ja miljardeja joukkovakoiluun (joka ei näytä milloinkaan estävän yhtäkään terrori-iskua!), niin olisi mojovaa jos edes osa niistä kyhnyistä käytettäisiin vastaradikaalin, liberaalin islamin levitykseen ja propagoimiseen. Ja kuka tietää, ehkä sellainen on jo syntymässä.

  2. anonyymi says:

    Ja sitten tietysti se, että tämä yleensäkään koskettaa länsimaita, johtuu a) länsimaiden sotilaallisesta sotkeutumisesta alueen asioihin ja b) siitä, että radikalisoituvia ja huonosti integroituvia ihmisiä otetaan länsimaihin sen sijaan, että heitä tuettaisiin pakolaisleireillä. Voidaan tietysti sanoa, ettei heitä niin paljon oteta, mikä on totta, koska heitä on kokonaisuudessaan niin paljon, mutta kun signaali mahdollisuudesta annetaan eikä vahvasti auteta leireillä (ja signaloida että se on ns. ainoa auttamisen muoto) niin ongelma on valmis.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*