Dissensus-Suomi

Suomalainen konsensusyhteiskunta on taantunut dissensusyhteiskunnaksi, jossa päätösten tekeminen on ylivoimaisen vaikeaa, eikä uudistuksista pystytä sopimaan.

Kyse ei ole vain työmarkkinoista, mutta kolmikannan kyvyttömyys sopia edes yhteiskuntasopimuksen tavoitteista kuvaa Suomen johtajuuskriisiä valitettavan hyvin. Siis kolmikannan _kaikkien_ osapuolten, palkansaajajärjestöjen, työnantajajärjestöjen ja hallituksen, vaikka kaikki asianosaiset ovat toki syyttäneet toisiaan neuvottelujen jäämisestä laituriin.

Eikä kyse ole vain julkisen vallan muutoskyvyttömyydestä. Elinkeinoelämässä markkinoita hallitsevat yritykset tekevät omalta osaltaan kaikkensa estääkseen uusien, omaa bisnestään haastavien disruptiivisten liiketoimintamallien pääsyn Suomen markkinoille.

Muutosvastarinta ei ole työntekijöiden yksinoikeus. Liian monen suomalaisen yrityksen johdossa kuvitellaan, että kaikki palaa hyväksi, kunhan palkkakuluja saadaan alennettua, ettei yritysten itsensä tarvitsisi muuttua. Aivan kuin Suomen kokoisilla minimarkkinoilla voisi pysyä piilossa maailman muutoksesta. M-Pesa, Über, AirBnB, Spotify, Kickstarter, Bank Norwegian, BirchBox ja FindMySong ovat vasta alkua. Tässä kyydissä ei palkka-ale pelasta.

Suomalaisten ”suur”yritysten johdossa on selvästi aivan liian turvalliset ja leppoisat oltavat, vähän kuin eduskunnassa, mutta ilman vaalitappion ja eduskunnasta putoamisen riskiä.

Suomi voi menestyä, ylipäätään selviytyä vain olemalla disruptioiden lähde! Ei niiden vastustaja.

Valtiovallan tehtävänä on edistää disruptioita, vaikka … ja erityisesti kun ne uhkaavat vanhojen markkinajohtajien liiketoimintamalleja ja työpaikkoja; Poistaa lainsäädännön esteitä, tukea teknologian kehitystä ja rohkaista liiketoiminnan muutosta.

Suomalaisten yritysten on vietävä virtuaalipankkipalveluita, älykkäitä sähköverkkoja, mobiilikryptovaluuttoja, uutisräätälöintiä, muotoilua 3d-tulostimille, lennokkilähettejä, oppimispelejä, franchising neuvoloita, … palveluita, jotka korvaavat 1900-luvun pankit, sähköyhtiöt, mediayhtiöt, liikenneyhtiöt, vähittäiskaupat, julkiset palvelut, …

Niin, myöskään julkiset palvelut eivät ole ”turvassa” disruptioilta. Kuka tekisi sosiaalitoimelle wikipediat ja peruskoululle paypalit?

Suomessa keskitytään vanhojen asemien puolustamiseen uusien mahdollisuuksien luomisen asemesta. Uudistukset valtiolla, kunnissa ja yrityksissä eivät etene, vaikka kaikki ovat yhtä mieltä, että _jotain_ pitäisi tehdä.

Sote-uudistus ja kuntauudistus ovat kaikilla vielä tuoreessa muistissa. Yksityisellä puolella maksamme edelleen numerolapuilla, samaan aikaan kun Afrikassa ollaan siirtymässä käteisettömään talouteen, jossa transaktiokulut ovat murto-osa meikäläisistä. Vastaavasti talous- ja palkkatietojen sähköinen raportointi viranomaisille ei toimi Suomessa, vaikka esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa talouspolitiikka on jo vuosia perustunut reaaliaikaisiin taloustietoihin. Suomessa talouspolitiikkaa tehdään edelleen sokkona!

Kukaan ei ole kyennyt johtamaan valtion, kuntien ja yritysten rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, sanomaan: ”18 kuukautta aikaa, saa suorittaa.”

Dissensusyhteiskunta saa minut ymmärtämään pääministeri Sipilän toimintatapoja, vaikka en kaikista Sipilän hallituksen päätöksistä pidäkään. Kun yhteiskuntasopimusneuvottelut eivät edenneet, hän vihelsi pelin poikki ja alkoi etsiä toista vaihtoehtoa. Vanhan kaartin ay- ja ek-johtajien tyrmistys oli aitoa, kun hallitus ei suostunut jatkamaan kolmikannan kirjurin roolissa.

Mutta miten Sipilä ja hallitus käyttävät ottamaansa johtajuutta?

Hallituksen ”kilpailukyky”paketin piti parantaa vientiteollisuuden kilpailukykyä, mutta se leikkaakin kuntien ja valtion palkkamenoja. Eivät poliisit ja kätilöt sorvaa meridieseleiden akseleita tai koodaa appseja. Sen sijaan heidän tuloissaan viikonloppu- ja ylityölisillä on suuri merkitys.

Elinkeinoelämän keskusliiton lausunnoissa ei ole kommentoitu hallituksen esitysten vaikutuksia palkansaajien ostovoimaan. Millainen mahtaisi olla ääni Ek:n kellossa, jos pääomatuloista tai suurista palkkatuloista leikattaisiin yhtä suuri siivu kuin palomiesten ja ensihoitajien kokonaisansioista? Nostettaisiin vaikka pääomatulojen verotusta kaksitoista prosenttiyksikköä?

Sairausloma-ajan palkkojen leikkaaminen iskee puolestaan kipeimmin aivan muihin kuin legendojen darrasaikuttajiin. Esimerkiksi syöpähoidot ja monet krooniset sairaudet aiheuttavat useita lyhyitä sairauslomia. Esimerkiksi rakkosyövän uusimisen torjuntaan käytetyistä BCG-huuhteluista (Bacillus Calmette-Guérin –mykobakteeri) toipuminen vie normaalisti vähintään päivän, usein kaksi, jos hoito ei aiheuta komplikaatioita.

Eikö sairastuneiden ja vajaakuntoisten kuntoutuminen työmarkkinoille ole kaikkien yhteinen tavoite? Sairausloma-ajan palkkojen leikkaaminen tekee työkyvyttömyyseläkkeelle pyrkimisestä monille kuntoutujille ja kroonikkosairaille työmarkkinoille palaamista houkuttelevamman vaihtoehdon.

Pääministeri Sipilä on puhunut usein kokeilukulttuurin puolesta: Fail often, fail fast! Toivottavasti tämä pätee myös hallitukseen itseensä, eikä kilpailukykypaketin ongelmien korjaamisesta tule hallitukselle arvovaltakysymys.

Tagged with: , ,
4 comments on “Dissensus-Suomi
  1. anonyymi says:

    Itse ainakin katson, että jos sähköinen maksaminen halutaan pääkäytännöksi, pitää myös sen yksityisyydensuojasta huolehtia lailla nykyistä paljon paremmin. Nythän kaikki korttiostokset ja tilisiirrot on suoraan luettavissa pankeista ties kuinka kauan. Tuohon väliin olisi syytä saada erityislaki suojaamaan yksityistä ihmistä sekä huolehtimaan sekä suurten että pienten summien siirtotietojen vanhentumisesta. Ja siis nuo erikseen, koska ihmisten “käteisostot” eivät kuulu kenellekään, joten niiden ainakin tulee vanhentua melko nopeasti. Entäs SWIFT? Vieläkös ne tiedot menevät kokonaan Yhdysvaltoihin NSA:lle? Niin kauan kuin on poliittisesti ok, että vieraan maan tiedustelupalvelut voivat lukea ihmisten yksityiselämää kuin avointa kirjaa, on korttimaksut ja vastaavat puhdasta fasismia.

    Toinen ongelma on käytettävyys: Käteisellä maksaa sekunneissa, mutta sähköisillä tavoilla menee aina kauemmin. Ongelma on sekä infrassa, joka pitäisi rakentaa käytettävyyden ympärille, että käyttöehdoissa, jotka asettavat kaiken vastuun aina kortinomistajalle. Käteisellä häviää varkaustapauksissa aina vähemmän ja tulee vähemmän vaivaakin.

    EK on ehtinyt tottua uuteeen sanelijan rooliinsa eikä oikeistohallituksesta ole sitä murtamaan – päinvastoin. Se, miksi kolmikanta ei ns. toimi ja talous takkuaa, johtuu siitä, että EK on muodostamisestaan lähtien saanut vapaasti kurjistaa työmarkkinat ja asettaa maan talouspolitiikalle uusliberalistisen kehyksen. Sehän yritti tappaa kolmikannankin ja pisti siitä johtuvat ongelmat tiedotusvälineiden kautta AY-liikkeen syyksi. EK toimii aktiivisesti rikkaiden puolesta työvoimapolitiikan ulkopuolellakin. Se ei ole työnantajajärjestö vaan keskeinen osa järjestäytyvän oikeiston poliittisessa verkostossa.

    Oikeasti pitäisi saada pääomatulotkin progression piiriin ja asettaa järjestelmä, joka kierrättää kaikki rahat verotoimiston kautta. Veronkierto lakkaisi ja ne kovasti kaivatut pimeät pari miljardia tulisivat valtion kassaan, kun muissa maissa verotetut joutuisivat hakemaan hyvityksen kuittia tai niiden verotoimiston muuta lausuntoa vastaan. Koska tätä ei voisi tehdä nimettömästi, antaisi se hyvän pohjan myös veropetostutkimuksille niiden osalta, jotka silti yrittäisivät huijata – siis myös yritykset. Yritysten verojärjestelyt pitäisi myös laittaa tarkempaan syyniin. Voisi vaikka aloittaa konsernimaksujen ja -lainojen ja niihin verrannollisten järjestelmien verovapauden poistamisesta, jolloin Suomessa syntyneitä tuloja ei voitaisi näin imuroida veroparatiiseihin. McDonaldskin käsittääkseni ehti toimia Suomessa muka tappiollisesti 20-30 vuotta. Uskokoon ken haluaa.

    Suoraan sanottuna voisi kieltää kaikki järjestelyt, joiden merkittävä tarkoitus on verosuunnittelu. Tämä kutistaisi harmaan alueen erittäin pieneksi, sillä vastakkainen pitäisi voida todistaa. Tavallista ihmistä tämä ei tietenkään haittaisi missään määrin, mutta tarpeetonta kikkailua se vähentäisi.

    Näiden leikkausten suuri ongelmahan on nimenomaan vaikutukset ostovoimaan. Ne eivät ole toimineet yhdessäkään EU-maassa. Ongelma ei ole kilpailukyky ainakaan kustannusten osalta, koska suomalainen palkkaus on kilpailijoita alempaa ja kilpailukykymittauksissa ollaan aina kärkisijoilla.

    Jos siis kilpailukyky takkuaa, ongelma on yritysjohdossa, omistajissa ja markkinoinnissa eli siis isot pomot ovat mokanneet – johan heidän ammattitaitonsa nähtiin, kun nousukaudella duunarit noudattivat sovittua palkkamalttia ja pomot laittoivat investointirahat osinkoihin.

    Oikeasti ongelma, jota tässä yritetään ratkaista on julkishallinnon rahoitus ja siihen leikkaukset iskevät todela kipeästi: työaikojen pidentäminen kasvattaa työttömyyttä, joka pienentää verotuloja ja lisää sekä työttömyyskorvauksia että työuupumusta, tai vähintäänkin estää sen pienentymisen ja leikkaukset syövät palkkoja ja ostovoimaa eli iskee kaksinkertaisesti verotuloihin. Oikea ratkaisu ongelmaan on työllisyyden parantaminen.

    Talousongelmat ratkeaisivat kertaheitolla täystyöllisyydellä. Rahaa siihen olisi kyllä riittävästi, mutta se imuroidaan palkkauksesta yritysvoittoihin ja seurauksena koko yhteiskunta kärsii.

    Kun kerrankin olisi selvä supply side -ongelma, niin sitten sitä yritetään ratkaista työntekijöitä kurittamalla eikä luomalla työpaikkoja vaikka väkipakolla työnantajia kurittamalla. Työn markkinamekanismit on tuolla suunnalla jo moneen kertaan katsottu ja ne vain vuotavat kaiken tuen yritysvoittoihin. Näyttää kovasti siltä, että harjoitettu talouspoliittinen filosofia ei ole kovinkaan vakaalla pohjalla, ellei sen pääasiallinen tarkoitus ole luokkayhteiskunnan luominen ja syventäminen.

    • Tuomas says:

      “Toinen ongelma on käytettävyys: Käteisellä maksaa sekunneissa, mutta sähköisillä tavoilla menee aina kauemmin.”

      Lähimaksukortilla maksaessa suurin aika menee siihen, kun lukulaite arpoo onko kyseessä s-etukortti, plussakortti, vai haluaako asiakas oikeasti maksaa. Täsmällistä tasarahaa lukuunottamatta maksutapahtuma on siitä huolimatta selvästi käteistä nopeampi.

      • anonyymi says:

        No, sitten kaikki kortin käyttäjät, joita olen ikinä nähnyt ovat harvinaisen kädettömiä, koska heillä kaikilla on mennyt käteismaksajia kauemmin.
        Kortti ei myöskään ole ainoa tapa, sillä kännykkämaksuja, jne., puuhataan ja käytetäänkin. Samaten ainoa käyttökonteksti ei ole lähikaupan kassa. On kioskeja ja baareja ja ties mitä, joissa hommaan kuluu aivan järjettömästi aikaa, koska maksutapahtumaan ei syystä tai toisesta olla valmistauduttu ja on muutenkin kädet täynnä tavaraa, jne. Ostotapahtuma on kokonaisuus eikä pidä keskittyä pelkästään siihen kohtaan, jossa raha vaihtaa omistajaa. Käteisellä se vain tuntuu sujuvan nopeiten.

        Ja muuten se hitaus ei johdu kortin tunnistamisesta, mikä tapahtunee aika nopeasti softalla, vaan siitä, että järjestelmä ottaa kautta suojatun yhteyden pankkiin ja synkronoi tunnistuksen (sirukortin tunnusluku) ja rahansiirron atomiseksi transaktioksi. Valonnopeus, palvelinten toiminta, jne. asettavat alarajan sille, kuinka nopeasti homma voi yleensäkään toimia.

  2. dissonoiva says:

    Suomi on huonojen yrityshallitusten ja johtajien maa

    Suurten yritysten johdossa on turvallista, koska samat henkilöt istuvat ristiin eri yritysten hallituksissa ja nimittävät toimitusjohtajiksi jonkun omiensa joukoista. Hyvävelipiiri pyörii eikä johtajalta vaadita johtajuutta.

    Valtio tukee suuria yrityksiä verohelpotuksin, yritystukien muodossa, ilmaista työvoimaa tarjoamalla, mutta mikään ei riitä. Hallitusruletti huonoine johtajineen jakaa annetut helpotukset osakkeen omistajille osinkoina ja tutkimus sekä kehitystyö jäävät tekemättä.

    Huonojen johtajien keinovalikoimaan kuuluukin ainoastaan YT-neuvottelujen käyminen, jotta osakkeenomistajille riittää osinkoja maksettavaksi.

    Sitten suomalaisten yritysten hallituksissa istuva Nalle käy sättimässä, että Suomi on menossa päin helvettiä, vaikka hän on yksi keskeisimmistä hahmoista yritysten kehittämisen ja eteenpäinviennin kannalta.

    Juuri tämä rakennelma estää minkään uuden kehittämisen ainakaan missään etabloituneessa suuressa yrityksessä. Siksi suurten yritysten johdossa on turvallista, mutta myös hyvin staattista. Mitään muuta ei tapahdu kuin YT-neuvotteluja.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*