Kummitus saapui oopperaan

Suomi on musikaalin kehitysmaa. Liian viihteellisinä musikaalit (ja operetit) ovat vain harvoin mahtuneet verovaroin ylläpidetyille näyttämöille, ja kunnon musikaali vaatii kunnon näyttämön, orkesterin ja laulajia, jotka osaavat sekä näytellä että laulaa.

Phantom-of-the-Opera-banner

Onneksi Teatterikorkeakoulu ja Sibelius-Akatemia ovat nykyään samassa Taideyliopistossa. (Vink vink professorit, rohkaiskaa opiskelijoitanne käymään vieraissa naapurikorkeakoulun puolella.)

Suomalaisten musikaalinälkä kävi ilmeiseksi, kun Kansallisooppera ilmoitti ottavansa ohjelmistoonsa ehkä maailman tunnetuimman ja rakastetuimman musikaalin, Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummituksen. 65.000 lippua myytiin jo ennen ensi-iltaa, ja vapaita paikkoja löytyy enää kevätkauden näytöksiin.

Olen nähnyt Oopperan kummituksesta kolme eri versiota, Webberin säveltämästä teoksesta perinteisen Broadway-tulkinnan San Franciscossa. Ei siis mikään ihme, että hihkuin riemusta kun sain kutsun Kansallisoopperan kutsuvierasennakkonäytökseen viime viikolla.

Periaatteessa ennakkonäytöksiä ei saisi kommentoida, vasta ensi-iltaa, mutta en malta. Sinänsä teos oli jo kaikin puolin valmis, vain 137 mikrofonia ohjaavan äänipöydän säädöt olivat vielä hakusessa. Esimerkiksi kuoron ääni katosi välillä solistien sähköisesti vahvistetun äänen alle, eivätkä nauhalta soitetut musiikkiosuudet olleet aina ihan synkassa orkesterin kanssa.

Musiikista en sano mitään, sitä ovat käsitelleet paljon minua asiantuntevammat musikaalien ystävät. Oopperan kummitus on silkkaa hittipotpuria, ja aiheuttaa kroonisen korvamadon, joka voi kestää viikkoja näytöksen jälkeen.

Kansallisoopperan saliin tultaessa kiinnitti huomiota lavan suuruus. Broadwayn musikaaliteatterien lavat (ja lämpiöt, rappukäytävä ym.) ovat pieniä ja ahtaita, jotta katsomoon mahtuu mahdollisimman paljon maksavia asiakkaita. Pelkkien lipputulojen varassa toimivien amerikkalaisten musikaalinäyttämöiden arkkitehtuuri eroaa julkisin varoin rakennetuista suomalaisista laitosteattereista.

Näyttämön suuruuden takia Kansallisooppera oli saanut poikkeuksellisesti ohjata osan Oopperan kummituksen kohtauksista uudelleen. Normaalisti Webberin Really Useful Group valvoo tarkasti Webberin teosten tulkintoja ja edellyttää, että alkuperäistä toteutusta noudatetaan orjallisesti.

Valitettavasti Kansallisoopperan näyttämön koko myös vesitti Oopperan kummituksen tärkeimmän lavasteen. Avainkohtausten kattokruunu näytti suuren lavan reunalla suorastaan säälittävältä, eikä kauas korkealle Kansallisoopperan katsomon kattoon hinattunakaan tuottanut katsojille Broadwayltä tuttua uhkan tuntua, kummituksen läsnäoloa. Tietoisuutta siitä, että tänä iltana tuo valtava, raskas, pelottava kattokruunu putoaa katsomoon.

Kattokruunun kuuluu olla _läsnä_ koko teoksen ajan. Nyt se vaikutti lähinnä pellistä prässätyltä joulukuusen koristeelta, jota yritettiin piristää parilla paukkupommilla.

Sen sijaan kohtauksessa, jossa Christine ja Kummitus laskeutuvat Pariisin oopperatalon katakombeihin, Kansallisoopperan lavatekniikka pääsi oikeuksiinsa. Broadwaylla vastaavaa kohtausta olisi yksinkertaisesti mahdoton toteuttaa.

Entä esiintyjät? Miten pääosan esittäjät selvisivät haastavasta kaksoisroolistaan laulajina ja näyttelijöinä? Mielestäni ihan kohtuudella. Etenkin Christine Daén roolin esittänyt Sophie Asplund toimi lavalla sekä ääneltään että viattomalta olemukseltaan, ja se ratkaiseva korkea sävelkin kuultiin, kun Kummitus laulatti enkeliään. Sen sijaan Kummituksen roolin esittänyt Ville Rusanen haki vielä musikaaliääntään, ja tyyli huojui kohtauksesta toiseen.

Jostain syystä mietin aina kun kummitus oli lavalla, miten hyvin rooli sopisi Jarkko Aholalle, ainakin lavakarisman osalta, vaikka en tunne Aholan äänivaroja kuin Teräsbetonin ja Tähdet tähdet –ohjelman pohjalta.

Joka tapauksessa, jos haluatte kokea huikean musikaalielämyksen edes kerran elämässänne, ottakaa yhteyttä Kansallisoopperan lippukassaan. Ehkä toukokuulle on vielä pari paikkaa jäljellä. Ehkä.

Tagged with:

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*