Epävarmoina aikoina

Kun maailma muuttuu, ihmisten turvallisuudentunne horjuu. Moni alkaa haikailla vanhoja hyviä aikoja, jolloin kaikki oli ”paremmin”, miten se paremmin sitten määritelläänkin.

Tällä hetkellä maailma muuttuu nopeammin kuin kertaakaan ihmiskunnan historiassa, huomenna nopeammin kuin eilen. Ei ihme, että konservatiiviset, ’perinteiset’ arvot ja asenteet ovat suosiossa, niin kuin maailma olisi jonain mystisenä 1980-luvun päivänä ollut valmis, täydellinen, ja sen jälkeen kaikki on mennyt vain huonompaan suuntaan.

mobile payment timo simell

Digitalisaatio mullistaa myös kehittyvien maiden talouksien ja yhteiskuntien rakenteet. Mobiilimaksamista Tansaniassa. Kuva: Timo Simell.

Suorimmin käynnissä olevista megatrendeistä ihmisten arkeen vaikuttaa digitalisaatio, tieto- ja viestintätekniikan kehitys. Tietokoneiden laskentatehon kiihtyvä kasvu vauhdittaa paitsi digitalisaatiota myös muita tietotekniikkaa hyödyntäviä teknologioita kuten bio-, nano-, geeni- ja materiaalitekniikkaa.

Tieto- ja viestintätekniikan kehityksen kiihtymistä ei voi pysäyttää. Se on kuin tsunami, jolla voi joko surffata … tai johon voi hukkua. Eivät Kiinan boksarikapinalliset tai Iso-Britannian luddiitit pystyneet pysäyttämään teollistumista, vaikka tuhosivat kehruukoneita ja rautateitä, jotka olivat vieneet kehrääjien ja kantajien työt.

Monen on kuitenkin vaikea iloita digitalisaation ihmeistä, datalaseista ja tekoälylääkäreistä, kun algoritmi tai robotti uhkaa viedä oman työpaikan. Silti pitäisi uskaltaa huutaa: ”Jee, mun ammattia ei enää ole olemassa! Mitähän uutta voisin seuraavaksi oppia?” Sillä paluuta vanhaan ei ole.

Suomi ei voi sulkea rajojaan digitalisaatiolta, sillä ilman tietotekniikan mahdollistamia uusia toimintatapoja suomalaiset yritykset eivät selviä kansainvälisessä kilpailussa, eivätkä Suomen kunnat ja valtio kykene ylläpitämään hyvinvointipalveluita. Sen sijaan me voimme ja meidän tulee pehmentää digitalisaation välittömiä vaikutuksia yksilötasolla.

Meidän tulee yhdistää kaksi usein vastakkaisina pidettyä asiaa, turvallisuudentunne ja maailman nopea muutos. Muuten ihmiset turvaavat menneeseen tulevan asemesta, ja siihen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Esimerkiksi nykyisenkaltainen sosiaaliturva ei toimi silppuelämässä, jossa ammatit ja työpaikat vaihtuvat jatkuvasti, jossa opiskellaan, yritetään ja työskennellään samanaikaisesti. Perustulo on lähitulevaisuudessa ainoa käytännössä toimiva tapa turvata ihmisten perustoimeentulo. Nykyisen sosiaaliturva-apparaatin hallinnollinen kuorma kasvaa elämän monimutkaistuessa liian suureksi.

Myöskään nykyisenkaltainen koulutusjärjestelmä ei toimi työmarkkinoilla, joissa vanhoja ammatteja katoaa ja uusia syntyy jatkuvasti. Työuran aikana joudutaan oppimaan yhä uusia taitoja ja ammatteja, ja uutta osaamista tarvitaan myös eläkkeellä. Opiskelun eristäminen muusta elämästä ei ole enää mahdollista

Ja mikä tärkeintä, nykyisenkaltainen turvallisuushakuinen elämänasenne ei toimi maailmassa, jossa kaikki muuttuu. Digitalisaation myllerryksessä me joudumme, ei, saamme oppia jatkuvasti uutta. Enää ei riitä, että oppii lapsena lukemaan ja kirjoittamaan ja nuorena ammatin. Nyt saamme oppia uusia tapoja viestiä ja työskennellä, uusia ammatteja koko elämämme ajan.

Onneksi uusien asioiden oppiminen on hauskinta elämässä. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin saman vanhan toistaminen vuodesta toiseen. Tulevaisuudessa siitä ei totisesti ole pelkoa.

Posted in Tulevaisuus, Työ Tagged with: ,

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*