Avoimen yhteiskunnan "puolustus"

(teksti julkaistu 21.2.2015)

Eilen kuulimme kaksi tärkeää uutista. Toisessa kerrottiin Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian signaalitiedustelupalveluiden eli NSA:n ja GCHQ:n murtautuneen maailman suurimman SIM-korttien valmistajan Gemalton tietojärjestelmiin ja varastaneen vähintään miljoonien, ilmeisesti jopa miljardien SIM-korttien salausavaimet.

Toisessa kerrottiin pääministeri Alexander Stubbin toivovan turvallisuusviranomaisille lisää valtuuksia verkkovalvontaan.

Ajoitus samalle päivälle oli sattumaa, mutta se sattuma puhuu paljon. SIM-korttien salausavainten avulla Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian verkkovalvonta ulottuu lähes kaikkialle maailmaan, myös Suomeen. Suomi ei kuitenkaan voi hyvällä omallatunnolla kritisoida Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian toimintaa, jos Suomen pääministeri haaveilee omasta verkkovalvonnasta.

Lisäksi Snowdenin vuotamista dokumenteista käy ilmi, että NSA ja GCHQ käyttivät nimenomaan kohdennettua verkkovalvontaa kerätessään tietoja, joiden avulla ne lopulta mursivat Gemalton tietoturvan … ja saivat pääsyn meidän kaikkien puheluihin, tekstiviesteihin ja internet-liikenteeseen.

NSA ja GCHQ seurasivat pitkään Gemalton, sen asiakkaiden ja kumppanien, mm. Nokian työntekijöiden tietoliikennettä tunnistaakseen yrityksen avainhenkilöt ja haavoittuvuudet. Esimerkiksi vahvasti salatun tietoliikenteen runsas käyttö viittasi siihen, että työntekijä käsitteli työssään Gemalton luottamuksellisia tietoja kuten salausavaimia.

Kyse ei ole vain ihmisten yksityisyydestä. NSA:n tiedetään vuotavan keräämiään tietoja yhdysvaltalaisille yrityksille. Vielä muutama päivä ennen 11.9.2001 Euroopan Unioni painosti Yhdysvaltoja lopettamaan Euroopan kansalaisten ja yritysten tietoliikenteen vakoilemisen NSA:n Echelon-järjestelmän avulla. Unionia ärsyttivät paljastukset, että NSA oli luovuttanut eurooppalaisten yritysten amerikkalaisille kilpailijoille tietoja, jotka auttoivat niitä mm. voittamaan kansainvälisiä tarjouskilpailuja (EU Parlamentin raportti 11.6.2001, kts. luku 10.7). 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen Euroopan Unioni kuitenkin vaikeni vaatimuksistaan.

Mutta mitä pääministeri Stubb oikeastaan sanoi? Varsinainen MTV3:n sivuilla julkaistu blogiteksti oli vielä ihan hyväksyttävissä, osin jopa kehuttavissa. Esimerkiksi: ”Paras keino toimia terrorismia vastaan on se, että puolustamme avointa, suvaitsevaa ja luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaamme – ja siten eurooppalaisia, perusoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin perustuvia arvojamme.”
Eikä tästäkään vielä pysty pahasti pahastumaan: ”Emme voi vaatia turvallisuusviranomaisilta tuloksia, jos sidomme heidän kätensä toimia niillä kentillä, joilla terroristit nykyään toimivat. Samalla meidän on otettava valmistelussa vahvasti huomioon, että avoimeen yhteiskuntaan kuuluvat myös kansalaisten yksityisyys ja viestintäsalaisuus, jotka ovat minulle erittäin merkittäviä arvoja.”

Sen sijaan blogin pohjalta tehdyssä haastattelussa Stubb menee jo pidemmälle: ”On ilman muuta selvää, että meidän lainsäädäntö laahaa perässä vaikkapa Ruotsia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sitä on korjattava jossain vaiheessa ja mitä nopeammin sen parempi. Se on erittäin herkkä tasapaino kansalaisoikeuksien ja turvallisuuden välillä. Mutta kyllä muutamissa tapauksissa olisin valmis pistämään turvallisuuden edelle, mikä tarkoittaa sitä, että viranomaisten valvontaa tietyissä asioissa pitää voida lisätä.”

Ainakin toimittaja on tehnyt lausunnosta selvät johtopäätökset ja otsikoinut juttunsa: ” Stubb: Lisää valtuuksia verkkovalvontaan.” Sama viesti toistuu ingressissä: ”Pääministeri Alexander Stubb (kok) toivoo, että turvallisuusviranomaiset saisivat lisää valtuuksia verkkovalvontaan.”
Toivon, että kyse on toimittajan ylitulkinnasta.

Vapautta ja avoimuutta ei voi puolustaa loukkaamalla kansalaisten vapautta ja yhteiskunnan avoimuutta, sillä sen jälkeen ei ole jäljellä enää mitään puolustamisen arvoista. Silloin olemme hävinneet taistelun terrorille, pelolle, toimineet juuri terroristien toivomalla tavalla.

Verkkovalvonta edellyttää aukotonta luottamusta turvallisuusviranomaisten toimintaan. Luottamusta, jonka historia on moneen otteeseen osoittanut katteettomaksi. Esimerkiksi NSA:n työntekijöitä on jäänyt kiinni puolisoidensa tietoliikenteen vakoilemisesta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*