USA:n aikavyöhykerajat ja Suomen kesäaika

Olen väitellyt sosiaalisessa mediassa useaan otteeseen siitä, pitäisikö Suomen asettua normaaliaikaan vai kesäaikaan, kun kellojen siirtely lopulta lopetetaan. 

Viimeisimmän debatin jälkeen lupasin kaivella tarkemmin viittaamaani Osea Giuntellan ja Fabrizio Mazzonnan Journal of Health Economics -lehdessä viime huhtikuussa julkaistua artikkelia:  Sunset time and the economic effects of social jetlag: evidence from US time zone borders.

Kesän kiireet vaativat aikansa, mutta tässä tämä kaivelu nyt lopulta on.

Varsinainen julkaisu on maksumuurin takana, mutta sen luonnos löytyy verkosta. Tämä teksti perustuu varsinaiseen julkaisuun. 

Aikavyöhykkeistä on debatoitu ennenkin.

Artikkelissa verrataan välittömästi Yhdysvaltojen aikavyöhykerajojen eri puolilla asuvien ihmisten unta, terveyttä ja taloutta – tai toisin sanoen, aikavyöhykkeiden itä- ja länsireunoilla asuvien ihmisten unta, terveyttä ja taloutta.

Vaikka aurinko nousee ja laskee välittömästi aikavyöhykerajan molemmilla puolilla samaan aikaan, rajan länsipuolella kello on tunnin vähemmän kuin itäpuolella, aivan kuten Suomen ja Ruotsin rajalla Tornionjoella. Illat ovat siis rajan itäpuolella valoisampia, ja vastaavasti aamut länsipuolella. 

Asetelma on sama kuin Suomen normaaliajan ja kesäajan välillä. Tuloksista on hyötyä arvioitaessa, kumpi aikavyöhyke on suomalaisille parempi vaihtoehto.

Artikkelissa dokumentoidun tutkimuksen tärkein havainto on ero unen määrässä. Välittömästi aikavyöhykerajan länsipuolella nukutaan keskimäärin 19 minuuttia enemmän vuorokaudessa kuin välittömästi rajan itäpuolella. Tai toisin sanoen, aikavyöhykkeiden itäreunoilla nukutaan 19 minuuttia enemmän kuin samojen vyöhykkeiden länsireunoilla. 

Aikavyöhykkeiden länsireunoilla valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään, mutta työt ja koulut alkavat aamulla samaan kellonaikaan kuin itäreunalla. Aikavyöhykkeiden länsireunoilla uni on myös keskimäärin hieman levottomampaa kuin itäreunoilla, mutta ero on hyvin pieni.

19 minuuttia voi tuntua pieneltä erolta, mutta riittävä uni on keskeistä terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämä ilmenee merkittävinä terveyseroina aikavyöhykerajan itä- ja länsipuolella. Tutkimuksen mukaan ylipainoa, kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia sekä rintasyöpää esiintyy enemmän välittömästi aikavyöhykerajan itäpuolella kuin länsipuolella eli valoisien iltojen puolella enemmän kuin valoisien aamujen puolella.

Moni puolustaa kesäaikaa kansanterveydellä, valoisilla illoilla, jolloin ehtii kuntoilemaan. Kuitenkin Yhdysvalloissa valoisan illan puolella aikavyöhykerajaa asuvista työssäkäyvistä ihmisistä 11% useampi on ylipainoinen kuin valoisan aamun puolella.

Unen määrä korreloi myös tulojen kanssa. Välittömästi aikavyöhykerajojen itäpuolella asuvien amerikkalaisten palkat ovat keskimäärin 3% pienemmät kuin länsipuolella. Tämä ilmiö on havaittavissa kuitenkin vain niillä aikavyöhykerajan vieressä olevilla paikkakunnilla, joiden työssäkäyntialue ei ulotu aikavyöhykerajan yli.

Itse asiassa kirjoittajat arvioivat tuloksensa niin merkittäviksi, että etsivät selitystä sille, miksi ihmiset eivät muuta vuorokausirytmiään tai muuta aikavyöhykerajan yli itään paremman palkan ja terveyden perässä. He eivät löytäneet aikavyöhykerajaan liittyviä eroja esimerkiksi asuntojen hinnoissa tai työmatkoissa. Johtopäätöksissä he ehdottavat lisätutkimusta tämän ihmisten epäoptimaalisen käyttäytymisen syiden selvittämiseksi.

Kuinka luotettavana Giuntellan ja Mazzonnan tutkimuksen tuloksia voi pitää? Vaikka en ole unitutkija tai kansantaloustieteilijä, aineisto ja menetelmät vaikuttavat vanhan tutkijan silmään asianmukaisesti käsitellyiltä.

Aineisto on hyvin laaja, ja kirjoittajat käsittelevät perusteellisesti aineiston puutteita ja vinoutumia ja pyrkivät ottamaan ne analyysissään huomioon. Aineiston laajuus on myös auttanut kirjoittajia hallitsemaan muista kuin aikavyöhykkeeseen liittyvistä tekijöistä aiheutuvaa “kohinaa”. Esimerkiksi vastaava tutkimus itäisimmän ja läntisimmän Suomen eroista ei välttämättä antaisi tuloksia, koska aineisto olisi paljon pienempi, eikä esimerkiksi geeniperimän ja kulttuurin erojen vaikutusta pystyttäisi täysin eliminoimaan.

Kirjoittajat myös testaavat tulostensa validiteettia ja robustiutta usein eri tavoin, minkä seurauksena esimerkiksi vakavan ylipainon (obese) esiintyvyyttä ei nostettu johtopäätöksiin, vaikka sen esiintyvyys oli ilta-auringon puolella aikavyöhykerajaa oli suurempi kuin aamuauringon puolella. 

Suomi ei ole Yhdysvallat, mutta tämä ei ole suinkaan ainoa tutkimus, jossa on päädytty siihen, että valoisat illat lyhentävät yöunta ja lisäävät terveysongelmia valoisiin aamuihin verrattuna. Vastaavia tuloksia on saatu esimerkiksi Venäjältä. Kun Venäjällä siirryttiin 2011 pysyvään kesäaikaan, päätös peruttiin vain kolme vuotta myöhemmin, koska pysyvän kesäajan todettiin aiheuttavan terveysongelmia ja onnettomuuksia etenkin Pohjois-Venäjällä. Nyt suurin osa Venäjästä on pysyvässä normaaliajassa.

Eli Osea Giuntellan ja Fabrizio Mazzonnan artikkelia pengottuani olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että normaaliaika on suomalaisille parempi vaihtoehto kuin kesäaika. Normaaliaikaa puolustavat pidemmät yöunet, alhaisempi sairastavuus ja vähäisemmät sairauspoissaolot. Ihmettelen, mikseivät esimerkiksi työnantajajärjestöt ole jo ryhmittyneet lobbaamaan normaaliajan puolesta. Joissain yhdysvaltalaisissa yrityksissä on jo otettu käyttöön kannustinjärjestelmiä, joissa työntekijöitä palkitaan riittävästä nukkumisesta.

Tagged with: , ,
4 comments on “USA:n aikavyöhykerajat ja Suomen kesäaika
  1. Cristian says:

    Kannattaa huomioida, että aikavyöhykkeet on pituusasteiden suuntaisia, mutta hämärä saapuu Suomeen enemmänkin leveysasteiden suuntaisesti ja pimeyskään ei niin paljon pituusasteiden suuntaisesti kuin valtaosassa muuta maailmaa. Jos Suomessa on vain yksi aikavyöhyke ja ympäri vuoden yksi kellonaika, asia pitäisi ratkaista pimeimpien alueiden ehdoilla, vaikka niillä asuukin vähemmän ihmisiä.

  2. o says:

    Mikäli koko kellojen siirtelystä luopumisen toteutuminen EU:ssa on osaltaan kiinni Suomen alustavasta aikavyöhykevalinnasta (normaaliaika), olisiko mielestäsi syytä tehdä kompromissiratkaisu ja valita kuitenkin pysyvä kesäaika, niin kuin naapurimaamme Ruotsi ja Viro aikovat tehdä? Toisin sanoen: kumpaa pidät pienempänä pahana – pysyvää kesäaikaa vai kellojen siirtelyn jatkumista?

    Itse ajattelen, että pysyvä kesäaika on siedettävä välivaihe matkalla pysyvään normaaliaikaan, johon on yksinkertaista siirtyä, kun tietotekniset järjestelmät on kertaalleen muutettu yhtä pysyvää aikavyöhykettä tukeviksi. Aavistelen, että kansalaismielipiteissä tapahtuu muutosta sen jälkeen kun pysyvää kesäaikaa on kokeiltu käytännössä ja on koettu vuosi-pari pimeämpiä syys- ja talviaamuja.

    • Jyrki says:

      Tärkeintä on luopua kellojen siirtelystä.

      Jos Ruotsi omaksuu pysyvän kesäajan, Suomen normaaliaika tarkoittaisi, että Suomi ja Ruotsi olisivat samalla aikavyöhykkeellä, mikä ei olisi huono asia sekään.

  3. quasiminus says:

    sanon vaan lyhyesti omat näkemykset:

    suomen pitäisi siirtyä suoraan utc aikaan ja juridisesti päivät sen mukaan esim sopimukset. töihin kuitekin auringon mukaan.

    jos utc+2 ja utc+3 pitäisi valita olisi se utc+2. joka sattumalta on ruotsin kesäaika, ns. kopioidaan ruotsi.

    karkaus-sekunneista pitäisi myös luopua.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.