Tukibyrokraatista tekoälykuiskaajaksi

Minulla on ollut pitkään tapana lukea hallitusohjelmat ja etsiä niistä kirjauksia, jotka ohjaavat Suomen tietoyhteiskuntakehitystä ja julkishallinnon digitalisaatiota. Rinteen hallituksen ohjelma teetti aiempia enemmän töitä. Se on tunnetusti pitkä, ja siitä löytyy 57 digitalisaatioon viittaavaa mainintaa, 17 kyberiä, kahdeksan tekoälyä ja yksi ICT.

Valitettavasti digitalisaation strategista ohjausta on hallitusohjelmassa vähemmän. Digitalisaation viitataan hallitusohjelmassa lähinnä talouteen ja yhteiskuntaan vaikuttavana haasteena, mutta miten tähän haasteeseen vastataan, jää auki.


Hallitusohjelmaneuvottelijat hikoilivat Säätytalossa lähes neljä viikkoa, ennen kuin ohjelmasta päästiin sopuun.

Olen sinänsä varsin kyyninen hallitusohjelmakirjausten suhteen. Kyynisyyteni perustuu monen hallituskauden kokemukseen, että digiitalisaatiokirjauksilla on paha tapa unohtua, kun hallituksen arkityö alkaa. Digitalisaatio ei ole yhdenkään ministerin ensisijaisella vastuualueella.

Ei ihme, että entinen edelläkävijä Suomi on jäänyt viime vuosina pahasti Viron, Etelä-Korean ja Tanskan kaltaisten maiden jalkoihin.Toivottavasti Rinteen hallitus yllättää minut tässä suhteessa positiivisesti.

Jotain kertoo se, että jostain syystä kaikista hallitusohjelman hankkeista vain ja ainoastaan kansallisen AuroraAI-tekoälyohjelman jatko on sidottu menokehykseen.

Viime aikoina EU:n digitalisaatiopolitikka onkin alkanut vaikuttaa paljon Suomea mielenkiintoisemmalta. Onneksi Suomi edistää edes sitä:

“Suomi edistää EU:n digitalisaatiopolitiikkaa, joka sääntelee kestävästi ylikansallisia alustapalveluja, vahvistaa EU:n digitaalisia sisämarkkinoita ja kilpailukykyä sekä edistää kansalaisten ja yritysten tietosuojaa ja digitaalisia toimintaedellytyksiä. Suomi edistää eettisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän datapolitiikan ja tekoälypoliittisen sääntelykehikon laatimista.”

Sivulle 19 asti hallitusohjelmassa ei puhuta teknologiasta ja digitalisaatiosta mitään, kunnes verotuksen pohjana toimivassa talouden tilannekuvassa teknologian muutos nostetaan ilmastonmuutoksen rinnalle toiseksi Suomen ja maailman talouteen vaikuttavaksi muutosvoimaksi. Mutta miten tämän teknologian muutokseen mahdollisuudet hyödynnetään, sitä ei kerrota. Ainoa huoli näyttää olevan se, miten saadaan verotettua myös digitaalisia palveluita, etenkin alustataloutta.

Sivulla 105 päästään lopulta asiaan, Elinvoimainen Suomi -luvun 3. tavoitteena on Suomi tunnetaan teknologisen kehityksen, innovatiivisten hankintojen ja kokeilukulttuurin edelläkävijänä.

Tavoitteen alta löytyy monta mielenkiintoista irrallista kirjausta, esimerkiksi avoimesta datasta, sähköisistä laskuista, tunnistamisesta ja mydatasta,

“Rakennetaan digitalisaation edistämisen ohjelma, jonka myötä julkiset palvelut on oltava kansalaisten ja yritysten digitaalisesti saatavilla vuoteen 2023 mennessä.“

“Laaditaan julkisen sektorin datan avaamisen ja hyödynnettävyyden strategia toimenpidesuunnitelmineen…”

“Edistetään reaaliaikataloutta rakenteisten sähköisten laskujen ja kuittien laajalla käyttöönotolla.”

“Edistetään toimivien tunnistusratkaisujen kehittymistä, jotka mahdollistavat erilaisten välineiden käytön.”

“Turvataan yksilölle mahdollisuudet hallita omia julkisissa palveluissa olevia tietojaan omadata-periaatteen mukaisesti.”

Mitään radikaaleja uudistuksia nämä eivät ole, pikemmin on kyse käynnissä olevan kehityksen jatkamisesta. Esimerkiksi tunnistusratkaisut ovat teettäneet lainvalmistelijoilla töitä jo parinkymmenen vuoden ajan

Toki ohjelmasta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista myös muiden otsikoiden alta, kun vaan jaksaa lukea. Itse asiassa kaikkein radikaalein kirjaus löytyy luvusta 3.6.2 Sosiaaliturvan uudistaminen, tavoitteesta 3 Eriarvoisuuden vähentäminen, alaotsikon Selkeytetään sosiaaliturvaa alta:

“Tehdään tarvittavat lainmuutokset, joilla edistetään digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämistä sosiaaliturvaetuuksien hakemisessa, käsittelyssä ja päätöksissä.“

Tämä on iso juttu, joka muuttaa radikaalisti paitsi kaikkien asumistuen, opintotuen, toimeentulotuen ym. saajien elämää myös sosiaalialan työntekijöiden toimenkuvaa. Esimerkiksi Kelassa työ muuttuu tukibyrokraatista tekoälykuiskaajaksi, enkä jättäisi TE-keskuksen tai sosiaalitoimiston työntekijänäkään yhtäkään tekoälykurssia väliin.

Ei mikään ihme, että tekoälyjen eettisyyteen kiinnitetään ohjelmassa huomiota ainakin kolmessa eri yhteydessä.

“Suomeen luodaan ohjeistus tekoälyn eettisestä käytöstä.”

Turvallisuuspuolella kyberturvallisuustrategia päivitetään, ja mikä tärkeintä, pannaan toimeen. On selvästi huomattu, miten strategioilla ja ohjelmilla on Suomessa tapana jäädä toteutumatta.

Suomen kybervalmiuden parantamiseen on luvassa rahaakin, peräti neljä miljoonaa euroa. (whee!) Tavoitteena on mm. kyberturvallisuuden 24/7 tilannekuvan luominen.

Erityisen iloinen olen siitä, että kyberturvallisuuden koordinaatiota tiivistetään. Nykyään päätöksenteko voi akuutissa kriisitilanteessa vaatia valtioneuvoston koollekutsumista, vaikka reagointiaikaa olisi vain minuutteja. Onko hallitusohjelmassa nyt esitetty valtioneuvoston kanslia sen parempi koordinaatiotaho, jää nähtäväksi. Ainakin ongelma on tiedostettu.

Ehkä eniten suomalaisten arkeen vaikuttaa kuitenkin kirjaus parantaa sähköisten palveluiden esteettömyyttä ja lisätä selkokielen käyttöä. Jokaisella meistä jossain elämänvaiheessa käsi tärisee tai katse sumenee tai lukutaito heikkenee niin paljon, että tarvitsemme esteettömiä sähköisiä palveluita. Itse asiassa näitä esteettömyyskirjauksia on hallitusohjelmassa kaksi:

“Sähköisten palveluiden esteettömyyttä parannetaan. Erityistä huomioita kiinnitetään viranomaiskieleen. Selkokielen käyttöä lisätään, jotta palvelut olisivat kaikkien saatavilla.”

“Parannetaan sähköisten julkisten palveluiden esteettömyyttä ja turvataan niiden käyttöön riittävät tukipalvelut kansalaisten yhdenvertaisuuden varmistamiseksi.”

Harvaan asutuilla alueilla tervehditään puolestaan ilolla laajakaistayhteyden yleispalvelunopeuden nostoa. Teleoperaattorit ovat velvollisia tarjoamaan kaikkialla Suomessa jokaiseen asuinkäytössä olevaan kiinteistöön vähintään yleispalveluvelvoitteen mukaisen laajakaistaliittymän. Nykyisin velvoitenopeus on vain 2 Mbit/s, mutta nyt sitä on siis tarkoitus nostaa. Myös valokuituverkon kattavuutta parannetaan. Pelkät markkinavoimat kun eivät valtion Laajakaista kaikille 2015 -ohjelman tuillakaan ole kyenneet tuomaan valokuituverkkoa kaikkien ulottuville.

Ulkopolitiikan puolella odotan mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton saa Suomen tavoite kieltää autonomisten aseiden kehittäminen ja tuotanto. Ehkä olemme jo myöhässä, mutta jonkun on nostettava kysymys autonomisten aseiden sääntelystä kansainväliseen keskusteluun.

“Suomi edistää kansainvälisissä neuvotteluissa autonomisten asejärjestelmien globaalia sääntelyä. Tavoitteena on kieltää tekoälyyn perustuvien asejärjestelmien kehittäminen ja tuotanto.“

Kaikkien hallitusohjelman kirjausten koko merkitys ei avaudu yhdellä lukemalla. Esimerkiksi

“Lisätään energiantuotannon päästöohjausta poistamalla teollisuuden energiaveron palautusjärjestelmä ja alentamalla II veroluokan sähkövero kohti EU:n sallimaa minimitasoa. Uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti siirtymäkauden kuluessa. Siirretään sähköveron veroluokkaan II kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavat lämpöpumput ja konesalit. “

Eli käytännössä, jos esimerkiksi konesalin tuottama hukkalämpö käytetään kaukolämmön tuotantoon, konesalin sähkövero siirtyy veroluokkaan II, jota alennetaan kohti EU-minimitasoa. Ei mikään huono kannustin vähentää energian tuhlausta.

Oheisvaikutuksena palvelinkeskusten sijoittelun taloudelliset perusteet muuttuvat. Palvelinkeskukset vaativat paljon tilaa eli tähän asti maan hinta on ollut ratkaiseva sijoitteluperuste. Nyt kun yhteydestä kaukolämpöverkkoon tulee tapa vähentää sähkökuluja, konesaleja aletaan sijoittaa aiempaa enemmän taajamien ympäristöön.

Mitä hallitusohjelmasta sitten puuttuu? Siis sen lisäksi, ettei teknologian murrosta nähdä sellaisena kaiken läpäisevänä strategisena muutosvoimana kuin se on?

Jäin kaipaamaan julkishallinnon digitalisaation ja tietojohtamisen kokonaisvaltaista kehittämistä. Erillisiä hyviä hankkeita on paljon, mutta ne uhkaavat jäädä irrallisiksi. Jotkin kirjaukset yllättävät sillä, miksei näin ole tehty jo vuosia sitten:

“Luodaan rakennetun ympäristön valtakunnallinen digitaalinen rekisteri ja tietoalusta, joihin maankäyttöä ja rakentamista koskevat päätökset ja prosessit tukeutuvat. “

Ohjelmassa korostetaan finanssipolitiikan sopeutumiskykyä ja taloustilanteen seuraamista, mutta miten seuraat ja sopeudut, kun ei ole ajantasaista tietoa. Kansantalouden tilastot valmistuvat vasta vuosia sen jälkeen, kun niitä olisi tarvittu finanssipolitiikan perustaksi.

Hallitusohjelmassa kannustetaan yrityksiä automatisoimaan taloushallintoaan esimerkiksi ottamalla käyttöön rakenteisessa muodossa oleva sähköinen kuitti ja lasku.

Taloushallinnon digitalisaatio nähdään ohjelmassa lähinnä verottajan näkökulmasta, mutta Real Time Economy -periaate hyödyttäisi myös finanssipolitiikkaa. Se edellyttäisi kuitenkin sähköistä tiedon keruuta esimerkiksi yritysten tilinpäätöksistä.

Tanskassa ja Iso-Britanniassa yritykset on velvoitettu raportoimaan tilinpäätöksensä vakiomuotoisina sähköisinä dokumentteina, Suomessa tietojen vastaanoton mahdollistava iXBRL-rajapinta on vuosien työn jälkeen vasta valmistumassa, eikä sen käyttö ole pakollista.

Liikennepolitiikassa huomio kiinnittyi siihen, ettei älykkääseen rahtiliikenteeseen ja logistiikkaan kiinnitetä juuri huomiota, vaikka logistiikassa on suuri tehostamis- ja sitä kautta ilmastopotentiaali. Jokainen turha tai vajaa kuljetus on tuhlausta, jokainen paperinen rahtiasiakirja on avoin kutsu harmaalle taloudelle. Älykäs liikenne nähdään edelleen lähinnä henkilöliikenteen kysymyksenä. Onneksi sentään yksi kirjaus osui silmään:

“Hallitus edistää liikenteen ja logistiikan digitalisoitumista ja automatisaatiota kohdentamalla rahoitusta kokeiluille ja vaikuttamalla alan EU- ja kansainväliseen sääntelyyn.”

Sen sijaan kielelliset oikeudet eivät ohjelmasta puutu, eivät myöskään digitalisaatiokirjauksista, siitä on ilmeisesti RKP pitänyt huolen:

“Suuria digitalisointihankkeita tehtäessä on varmistettava, että kielelliset oikeudet toteutuvat myös käytännössä.”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.