Makerspacen avaustilaisuuden juhlapuhe

Otaniemen vanhan Sähköosaston Mordor-salissa 11.4.2019 klo 9:30

Hyvä huomenta myös minun puolestani

Tämä Mordorin sali onkin minulle vanha tuttu, täällä tuli torkuttua monet sähkötekniikan aamuluennot. Silloin tämä tosin tunnettiin nimellä S4 tai jotain. Mordor on kyllä osuvampi.

Aivan aluksi minun on pakko tunnustaa, että minun käy nykyopiskelijoita kateeksi. Ketä kaikkia täällä Otaniemen kampuksella nykyään opiskeleekaan. Vaikka meillä oli 80-luvulla paljon anteliaampi opintotuki, teekkarikylässä sai asua kuusi vuotta eikä valmistumisajoista oltu niin tarkkoja, nykyopiskelijat oppivat tuotekehityksestä, kasvuyrittäjyydestä ja monialaisesta tiimityöstä taitoja … joita olen kaivannut työelämässä monen monta kertaa.

Tänään avattava Makerspace-tila on osa tätä kehitystä. Tila, joka mahdollistaa monenlaista toimintaa, mutta ei pakota ketään mihinkään ylhäältä annettuun muottiin. Ihmiset tekevät tilalle sen funktion.

Otaniemestä on muotoutumassa aidosti monialainen kansainvälinen tiedeyhteisö, jossa eri tieteet ja taiteet ruokkivat toisiaan. Vain humanistinen korkeakoulu puuttuu, mutta sekin löytyy seitsemän metropysäkin päästä.

Muistan edelleen hyvin, miten vaikeaa Helsingin yliopiston opiskelijoiden oli taannoin tulla vetämilleni kursseille bussikyydillä. Moni tuli myöhässä tai joutui lähtemään etuajassa ehtiäkseen ajoissa oman laitoksensa kurssille.

Nyt kun metro on purkanut maantieteelliset esteet Espoon ja Helsingin väliltä, myös hallinnolliset ja kulttuuriset esteet opiskelijoiden liikkuvuudelle kannattaa purkaa. Kuten luovuustutkimuksesta olemme oppineet, luovuus kumpuaa monimuotoisuudesta. Kun erilaiset ihmiset eri taustoista kohtaavat, tuloksena on usein jotain uutta. Innovaatiot lymyävät rajapinnoilla.

Humanististen tieteiden merkityksestä teknologialle kertoo paljon maailman kenties tunnetuimman teknillisen yliopiston, M.I.T:n opetus- ja tutkimusohjelma, jossa on yhtä paljon humanistisia ja taideaineita kuin teknillistieteellisiä aineita.

Enää ei riitä, että ymmärrämme tekniikkaa, muotoilua ja bisnesmalleja. Meidän on ymmärrettävä myös ihmisiä – käyttäjiä ja asiakkaita, joiden haluamme käyttävän meidän teknologiateollisuutemme tuotteita.

Aina kun joku manaa huonoa käyttöliittymää tai hankalaa maksuautomaattia, hän itse asiassa manaa tuotesuunnittelijaa, joka ei ole ymmärtänyt käyttäjän tarpeita eikä suorittanut käytettävyyden perusopintojaksoa. Human Computer Interaction kun ei jostain syystä ole tietotekniikan opiskelijoille vieläkään pakollinen opintojakso.

Mitä suuremman osan teknologia ottaa meidän elämässämme, sitä tärkeämpää monitieteinen osaaminen on. Esimerkiksi tekoälytutkimuksen yksi kuumimpia aiheita tällä hetkellä on tekoälyjen etiikka. Mutta ennen kuin voimme koodata tekoälylle etiikan mallin, meidän on ymmärrettävä, mitä etiikka on.

Robottien kehitystyössä joudumme puolestaan pohtimaan robotin ja ihmisen vuorovaikutusta. Sosiaalistummeko me robotteihin, joiden kanssa teemme työtä? Onko meidän kanssamme kommunikoivien tekoälyjen imitoitava empatiaa, jotta pystymme aitoon vuorovaikutukseen niiden kanssa? Mutta miten sosiaalistuminen ja empatia toimivat? Jonkun on se meille insinööreille kerrottava, että osaamme sen koodata. Pelkkä hymynaaman piirtäminen robotin runkoon ei riitä.

Joka tapauksessa olen iloinen myös siitä, miten kansainvälinen kampus Otaniemi nykyään on. Omina opiskeluvuosina sekä opiskelijat, opettajat että tutkijat olivat käytännössä kaikki suomalaisia. Kansainvälisen huippuyliopiston on oltava kansainvälinen, muuten se ei toimi. Uudet ideat eivät kukoista raja-aitojen sisällä, ei maantieteellisten, eikä tiedekohtaisten.

Siksi olenkin seurannut hieman ihmeissäni keskustelusta Aalto yliopiston tutkintokielistä. Meidän suomen ja ruotsin kieltä vaativa yliopistolainsäädäntömme on tältä osin selvästi vanhentunut eikä palvele suomalaisten oppilaitosten kansainvälistymistä.

# # #

Teknologian kehitystä on vaikea hahmottaa, sillä se on eksponentiaalista. Teknologia kasvaa korkoa korolle. Siksi me helposti yliarvioimme teknologian kehityksen lyhyellä aikavälillä ja aliarvioimme sen pitkällä aikavälillä.

Eksponentiaalinen kehitys tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudentutkijoiden mukaan teknologia tulee kehittymään ja muuttamaan yhteiskuntaa seuraavien 20 vuoden aikana yhtä paljon kuin aiempien 200 vuoden aikana yhteensä.

200 vuotta sitten… Andre-Maria Ampere esitti Amperen lain. Sen jälkeen esim sähkötekniikkaa on kehittynyt … ja muuttanut suomalaista yhteiskuntaa tavoilla, joita 1800-luvun alun suomalaisten olisi mahdotonta ymmärtää.

Tämän päivän opiskelijat pääsevät kokemaan saman tulevaisuusshokin jo työuransa puolivälissä. Uran loppupuoli on uskoakseni sitäkin mielenkiintoisempi.

Teknologian kehityksen pelätään tuhoavan lähivuosina kokonaisia ammatteja ja vaativan ainakin miljoonan suomalaisen täydennyskouluttamista. Paljon suurempi merkitys on kuitenkin meidän koko elämäntapamme muutoksella.

Esimerkiksi liikenteen automaatio tekee autojen omistamisesta ja pysäköintipaikoista tarpeettomia. Kaupunkien keskustoista vapautuu valtava määrä kallista pysäköintitilaa, parkkiruutuja ja pysäköintitaloja uuteen käyttöön. Koko kaupunkirakenne muuttuu.

Harva tulee ajatelleeksi, kuinka paljon kalliita helsinkiläiset parkkipaikat ovat. Usein kalliimpia kuin niissä seisovat autot.

Verkkokauppa puolestaan korvaa ostoskeskukset. Olen hämmentyneenä seurannut, miten joku on vielä valmis sijoittamaan pääkaupunkiseudulla ostoskeskuksiin. Yhdysvalloissa on ollut jo vuosia, jolloin ei ole avattu yhtäkään ostoskeskusta, ei yhtäkään. Monia on sen sijaan jo suljettu.

Eniten pelätään automaation korvaavan ihmistyötä. Sama huoli on ollut aina 1800-luvun alun ludiittikapinoista alkaen, kun työnsä menettäneet käsityöläiset tuhosivat tehtaiden koneita kunnes koneen rikkomisesta säädettiin kuolemanrangaistus.

Teollistumisen alkuvaiheessa kesti vuosikymmeniä, ennen kuin työnantajat ja työntekijät ymmärsivät, että uusi teknologia vaatii uudenlaiset työmarkkinat. Henry Ford järkytti 1900-luvun alussa kollegoitaan laskemalla työntekijöidensä työajan 40 tuntiin viikossa entisellä palkalla. Ennen tätä 100 tunnin työviikot olivat olleet teollisuudessa arkipäivää.

Henry Fordin keksimä liukuhihna ja uusi tuotantomalli, fordismi, olivat parantaneet työn tuottavuutta dramaattisesti. Sen seurauksena Fordin autot olivat entistä halvempia, Henry Ford entistä rikkaampi, ja työviikot entistä lyhyempiä.

Kun Ford vielä yli kaksinkertaisti työntekijöidensä palkat, hän oli luonut kuluttajan. Työntekijän, jolla on säännölliset tulot ja vapaata aikaa. … ja varaa ostaa oma auto. Raha liikkui ja talous kasvoi. Työmarkkinoiden nollasummapeli muuttui plussasummapeliksi. Kesti kuitenkin vielä vuosikymmeniä, ennen kuin 40 tunnin työviikosta tuli normi.

Millaiset työmarkkinat toimivat digitaalisessa maailmassa. Lyheneekö työviikko edelleen? Teemmekö entistä enemmän pätkä- ja freelance -töitä? Joka tapauksessa meidän täytyy automatisoida jokainen työ, joka on automatisoitavissa. Ei Uudenkaupungin autotehtaalla olisi yhtäkään työpaikkaa, jos se ei olisi investoinut robotteihin.

Suomi ei menesty romuttamalla lypsyrobotit ja pankkiautomaatit ja jakamalla lypsyjakkaroita ja pankkikirjoja.

# # #

Täällä Otaniemessä ollaan paljon vartijoina. Suomi elää viennistä. Ja mitä me viemme: kemikaaleja, koneita, puujalosteita, elektroniikkaa, … Meidän viennistämme valtaosa on erilaisia teknologiateollisuuden tuotteita, tekniikan ammattilaisten suunnittelemia ja valmistamia tuotteita.

Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu teknologiateollisuuden tuotteiden laadusta ja hinnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa suomalaisten tekniikan ammattilaisten osaamista ja luovuutta.

Tekniikan alan koulutuksen laatu on Suomen kansantaloudelle kriittistä. Kuka investoi Suomeen ja rakentaa tänne tuotantoa, jos tarjolla ei ole riittävästi tekniikan osaajia tuotekehitykseen ja tuotannon kehitykseen.

Siksi olen erityisen huolissani matematiikan osaamisen tilasta Suomessa. Matematiikka on välttämätön työväline tekniikan tutkimuksessa ja kehittämisessä. Valitettavasti lasten ja nuorten kiinnostus matematiikkaa kohtaan on laskenut jo vuosien ajan, mikä on näkynyt pitkän matematiikan kirjoittajien määrässä, mikä on vuorostaan näkynyt teknillisissä yliopistoissa.

Ongelman juuret ovat peruskoulun alaluokilla, joissa aivan liian monelle lapselle, etenkin tytöille syntyy mielikuva, että matematiikka on vaikeaa, vaikeampaa kuin aiempien sukupolvien mielestä.

Ja kun matematiikkaa pidetään jo peruskoulussa vaikeana aineena, yhä harvempi valitsee myöhemmin pitkän matematiikan. Mitä vähemmän pitkän matematiikan lukijoita, sitä vähemmän teknillisiin yliopistoihin on hakijoita.

Onkon koulutuspoliittinen keskustelu viime vuosina keskittynyt matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen kehittämiseen? … Ei, kiivaimmat väittelyt on käyty uskonnon tuntimäärästä, kaunokirjoituksesta, käden taidoista … ja liikunnasta.

Koululaisille on luvattu tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään. Niin tärkeää kuin liikunta onkin, miksei tuntia matematiikkaa päivässä!

Lapset tarvitsevat myös roolimalleja, jotka innostavat opiskelemaan matematiikkaa ja luonnontieteitä. Kuka siis olisi matematiikan Lauri Markkanen tai fysiikan Ellinoora.

Aivan erityisesti kaivataan roolimalleja tytöille, jotta he näkisivät, ettei matematiikassa ja luonnontieteissä ole mitään sellaista, mikä edellyttää y-kromosomia. Nyt me hukkaamme lähes puolet ikäluokista, koska suuri osa tytöistä oppii jostain, että matematiikka ei ole tyttöjen juttu.

… Opiskelemaan hakevien nuorten määrän lisäksi työelämään valmistuvien tekniikan ammattilaisten laatuun vaikuttaa tietenkin opetuksen laatu. Vaikka yliopistoja vertaillaan pääasiassa tutkimuksen laadun perusteella, oppilaitoksista valmistuvien nuorten osaaminen on yhteiskunnalla vähintään yhtä tärkeää.

Jos emme investoi riittävästi opetukseen ja opintojen ohjaukseen kaikilla koulutustasoilla, se heijastuu vääjäämättä tutkintojen laatuun ja sitä kautta paitsi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyyn myös tieteellisen tutkimuksen laatuun. Huippututkijoita ei synny ilman huippuopetusta.

Tämä ymmärrettiin 90-luvun lamassa, jossa kaikkien säästöjen ja leikkausten keskellä investoitiin koulutukseen ja tutkimukseen … tunnetuin tuloksin.

Nyt, talouskasvun huipulla, me olemme vain säästäneet ja leikanneet koulutuksesta ja tutkimuksesta. … tunnetuin tuloksin

# # #

Yliopistojen ja kuntien yhteistyöstä on puhuttu juhlapuheissa jo pitkään, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomaksi. Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut, ainakin Espoon kaupungin ja Espoossa toimivien oppilaitosten suhteen.

Omnian yhteistyössä A Gridin kanssa operoima Makerspace on tästä hyvä esimerkki

Vastaavasti yhteistyö tekoälyn hyödyntämiseksi kaupungin sosiaalipalveluiden kehittämisessä, on jo tuottanut mielenkiintoisia tuloksia, ja lisää on luvassa nyt kun niin kutsuttu toisiolaki saatiin viime hetkellä ulos eduskunnasta. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakastietoja voidaan nyt siis käyttää laillisesti tutkimukseen ja uusien palveluiden kehittämiseen.

Ennen toisiolain voimaantuloa Espoon kaupunki katsoi parhaaksi tuhota lastensuojelun riskitekijöitä etsineen tekoälyn tuottaman aineiston ennen kuin EU:n gdpr-asetus tuli voimaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi, koska kansallista lainsäädäntöä ei vielä ollut.

Olen tästä yhteistyöstä iloinen ja ylpeä molemmilta puolilta pöytää, sekä vanhana tutkijana että Espoon valtuuston puheenjohtajana. Näistä hankkeista ja niiden tuloksista on helppo röyhistellä muiden kaupunkien kollegoille.

Siksi minun on helppo toivottaa sekä omasta että Espoon kaupungin puolesta onnea MakerSpacelle ja menestystä Omnian ja A Gridin yhteistyölle. Tuottakoon se yllättäviä tuloksia.

Tagged with: , ,
One comment on “Makerspacen avaustilaisuuden juhlapuhe
  1. Lily Díaz-Kommonen says:

    Hieno puhe!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.