Unohdetut vaalitenttikysymykset

Vaaliblogi 10

Saska Saarikosken kolumni sai minut miettimään, mistä aiheista näissä vaaleissa pitäisi puhua. Vaalitentit ja -debatit kun tuntuvat keskittyvän yksiin ja samoihin aiheisiin, joista kaikki eivät ole olleet kovin tärkeitä Suomen tulevaisuudelle. Moni tärkeä kysymys on jäänyt kokonaan kysymättä.

Koska media ei näitä ehdokkailta kysy, ehdokkaan on pakko paikata .

Ilmastonmuutosta ja 6. sukupuuttoaaltoa on käsitelty vaalitenteissä ihan kiitettävästi, ja puolueiden väliset erot ovat tulleet hyvin esiin. Hyvä niin, sillä ilmastonmuutoksessa on kyse meidän sivilisaatiomme olemassaolon vaarantavasta kriisistä. Jos emme saa ilmastopäästöjämme kuriin, meistä jää jäljelle lähinnä tulevaisuuden arkeologeja kiinnostavia raunioita.

“Onko Suomen metsien ensisijainen tehtävä tuottaa raaka-ainetta puunjalostusteollisuudelle vai toimia suomalaisten ilmastopäästöjä sitovana hiilinieluna?”

“Tulisiko valtion pakkolunastaa ojitetut suometsät ja -pellot ja palauttaa ne soiksi tukkimalla ojat?”

Sen sijaan maailman painopisteen palaaminen Aasiaan on sivuutettu kokonaan. Parinsadan vuoden ajan länsimaat ovat hallinneet maailman taloutta ja kulttuuria, mutta nyt edelläkävijän rooli on palaamassa Aasiaan: Kiinaan, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Kiinan on jo pitkään ennakoitu nousevan tulevina vuosikymmeninä Yhdysvaltojen rinnalle ja ohi, mutta Trumpin politiikka ja Euroopan hajaannus ovat nopeuttaneet kehitystä.

Miten Suomi (ja EU-parlamentin vaaleissa Eurooppa) sopeutuu ja menestyy aasialaisessa maailmassa, jossa suhteet Kiinaan korvaavat trans-atlanttiset suhteet?

“Tulisiko englanti korvata kiinalla koulujen opetusohjelmissa?”

“Tulisiko Suomen tuomita Kiinan ihmisoikeusloukkaukset, vaikka se vaarantaisi Suomen ja Kiinan taloussuhteet?”

Suomalaisten ikääntyminen ja Suomen kaupungistuminen on sentään mainittu pariin otteeseen, silloinkin lähinnä soten yhteydessä. Suomalaiset elävät pidempään ja synnyttävät vähemmän kuin ennen, minkä lisäksi koulutetut suomalaiset muuttavat maasta, eikä tilalle muuta läheskään yhtä paljon koulutettuja ulkomaalaisia.

Suomen eläkejärjestelmä ja vanhustenhoito ovat molemmat matkalla kohti kriisiä. Vaikka rahat saataisiin riittämään, hoitavat kädet loppuvat. Meidän on luotava nuorille perheille ympäristö, jossa uskaltaa tehdä lapsia. Suomalaiset haluaisivat tehdä nykyistä enemmän lapsia, mutta nyky-Suomessa se ei ole yksinkertaisesti mahdollista.

Samalla on aktiivisesti houkuteltava työikäisiä maahanmuuttajia Suomeen opiskelemaan ja työskentelemään ja jäämään Suomeen. Työperäisen maahanmuuton byrokratiaa on purettava eli tarveharkinnasta on luovuttava ja työluvan on oltava ilmoitusasia, kun tulijalla on työpaikka tai opiskelupaikka. Maahanmuuttajien lapsille on oltava kansainvälisiä kouluja, ja esimerkiksi ylioppilastutkinto on voitava suorittaa englanniksi.

“Miten turvaisitte nuorille perheille toimeentulon, jolla pystyy elättämään perheen ja maksamaan perheasunnon?”

“Tulisiko myös töihin Suomeen muuttavan henkilön puolison saada automaattisesti työlupa?”

Suomessa ei ole suurkaupunkeja, joihin kaupunginstumisella yleensä viitataan. Jopa Helsinki on kansainvälisessa mittakaavassa lähinnä pikkukaupunki. Chongqing, Kiina. CC 3.0 BY Jonipoon.

Suomalaisten ikääntymiseen liittyy kaupungistuminen. Suomalaiset ovat muuttamassa kasvukeskuksiin ja maaseutu on autioitumassa. Puheenjohtajatenteissä ei ole kysytty, miten puolueet aikovat vastata tähän kehitykseen? Haluavatko he kiihdyttää vai jarruttaa sitä? Miten? Miksi?

“Miten turvaatte hoivapalveluiden saatavuuden myös autioituvien kuntien vanhuksille?”

“Joudutaanko vanhuksia siirtämään kasvukeskuksiin, joista on helpompi saada ammattitaitoista henkilökuntaa?”

Puhun itse niin usein digitalisaatiosta, että en aina muista, miten vähän muut poliitikot siitä puhuvat. Yhteiskunnan digitalisaatio ja työn murros muuttavat kuitenkin meidän yhteiskuntaamme ja elämäntapaamme vähintää yhtä paljon kuin ilmastonmuutos. Esimerkiksi autonkuljettaja on Yhdysvaltojen yleisin ammatti. Mitä autonkuljettajille tapahtuu kun itseään ajavat autot yleistyvät? Miten arvioimme algoritmien ja tekoälyjen tekemien viranomaispäätösten oikeellisuutta?

“Miten viranomaisten meistä keräämiä tietoja saa hyödyntää uusien sähköisten palveluiden tuotannossa?”

“Tulisiko julkinen palvelu tuottaa roboteilla ja tekoälyillä aina kun se on halvempaa kuin ihmistyö?”

Miten robottien ja tekoälyjen tuottamaa lisäarvoa tulisi verottaa?

Tasavallan presidenttikin on ihmetellyt, miten vähän näissä vaaleissa on keskusteltu turvallisuuspolitiikasta. Venäjä on käyttäytynyt viime vuosina arvaamattomasti ja modernisoi armeijaansa isolla rahalla. Venäjän joukkoja on useiden sen naapurimaiden alueella, ja Itä-Ukrainassa Venäjä osallistuu täysimittaiseen sotaan. Supervalta-aseman menettäminen ei ole selvästikään ollut Venäjälle helppoa.

“Millä Venäjän rajalla seuraavaksi on kriisi, kun Putinin kannatus jälleen kaipaa isänmaallista nostatusta?”

“Voiko Suomi ostaa esimerkiksi tykistötutkia Israelista, vaikka Suomi samaan aikaan tuomitsee Israelin voimatoimet palestiinalaisalueilla.”

Lopuksi olisi hyvä keskustella myös ihmisten muutosahdistuksesta, joka ilmenee esimerkiksi entistä, yksinkertaisempaa Suomea haikailevana populismina. Muutosten tahti on nopea, eikä kyse ole vain teknologioista, vaan myös yhteiskunnan arvoista ja ihmisten maailmankuvasta. Moni kokee tahdin liian kiivaaksi, ja haluaa hypätä pois kyydistä. Kalenterin kääntäminen taaksepäin ei ole kuitenkaan mahdollista. Menneisyyteen ei ole paluuta.

“Miten saamme koko Suomen mukaan käynnissä olevaan yhteiskunnan murrokseen?”

Tagged with: , , , , ,
5 comments on “Unohdetut vaalitenttikysymykset
  1. Jarkko Hietaniemi says:

    Liittyen työperäiseen maahanmuuttoon, myöskään en usko että koulujärjestelmämme on kovin hyvin valmistautunut ulkomaille lähteneiden lasten paluumuuttoon — ja tässä en ole pelkän uskon varassa, on omakohtaista kokemusta siitä kuinka koulun opetus ei oikein saanut otetta kaksikielisestä oppilaasta. Löytyi opetusta täysin suomenkielellä, tai sitten “katastrofiopetusta” aivan nollasta aloittaville, mutta siitä välimaastosta ei oikein löydy mitään. Uskon että tällaisia tapauksia tapauksia tulee olemaan usein jos lapset ovat käyneet kouluja ulkomailla ja perhe haluaisi sitten palata Suomeen.

    Näidenkin tapausten hanskaaminen olisi tarpeen jos haluamme kääntää aivovuodon suunnan. Ja tämä pelkästään lasten koulun tiimoilta, työmarkkinoiden ja työnantajien valmistautumattomuus ulkomailla kokemusta saaneisiin on sitten ihan oma murheenkryyninsä.

    • Jarkko Hietaniemi says:

      Taisin tehdä klassiset eli yrittää kaapata viestiketjun omien hampaankolojeni puhdistukseen, pahoitteluni.

  2. Ville O. Turunen says:

    Muistuipa mieleen, miten Orwell aikanaan yhdessä esseistään muutama vuosi toisen maailmansodan jälkeen kirjoitti, kuinka hän oli onnistunut samasta lehdestä lukemaan, että hiilikaivosalaa vaivaa kova työvoimapula ja toisesta artikkelista, kuinka puolalaiset mainarit, joita oli tullut Iso-Britanniaan pakolaisina tai siirtolaisina, aiheuttavat kaivosmiesten työttömyyttä.

    Olen huomannut, että myös tänä päivänä on jotain vastaavaa: usein tunnutaan samaan aikaan uskottavan työvoimapulaan, johon vain maahanmuutto voisi auttaa ja siihen, kuinka digitalisaatio luo laajaa työttömyyttä varsinkin vähemmän vaativien ammattien kohdalla. Mietinkin, onnistunko itse näkemään nämä kaksi väitettä samassa kirjoituksessa tai julkaisussa.

    Näin näyttää nyt käyneen tässä blogissa, kun siinä toisaalta todetaan: “Suomen eläkejärjestelmä ja vanhustenhoito ovat molemmat matkalla kohti kriisiä. aikka rahat saataisiin riittämään, hoitavat kädet loppuvat. … Samalla on aktiivisesti houkuteltava työikäisiä maahanmuuttajia Suomeen opiskelemaan ja työskentelemään ja jäämään Suomeen. Työperäisen maahanmuuton byrokratiaa on purettava…” Ja vähän ajan päästä myöhemmin: “Yhteiskunnan digitalisaatio ja työn murros muuttavat kuitenkin meidän yhteiskuntaamme ja elämäntapaamme vähintää yhtä paljon kuin ilmastonmuutos. Esimerkiksi autonkuljettaja on Yhdysvaltojen yleisin ammatti. Mitä autonkuljettajille tapahtuu kun itseään ajavat autot yleistyvät? … ‘Tulisiko julkinen palvelu tuottaa roboteilla ja tekoälyillä aina kun se on halvempaa kuin ihmistyö?'”

    Eli voiko tilanne olla niin, että samaan aikaan tarvitaan lisää käsiä korvaamaan ikääntyvät suuret ikäluokat ja miettimään, mitä tehdä, kun digitalisaation ja robottien myötä käsiparit jäävät tarpeettomaksi ja sitä myötä iso osa ihmisistä työelämän ulkopuolelle?

    • Jyrki says:

      Hyvä kysymys, johon olen pohtinut vastausta pitkään. Valmista vastausta minulla ei vielä ole.

      Ensinnä en usko tekoälyjen ja robottien vähentävän työn määrää, vaan muuttavan sitä rajusti ja nostavan samalla työn tuottavuutta radikaalisti. Pysyykö työvoiman osaaminen muutoksen perässä, on toinen hyvä kysymys.

      On meistä itsestämme kiinni, miten kohdistamme digitalisaation mahdollistaman tuottavuusloikan hedelmät. Itse käyttäisin siitä osan työajan lyhentämiseen, kuten teollistumisen myötä tehtiin.

  3. quasiminus says:

    jos nyt yrittäisin tiivistää oleellisia.

    itse näen että talousjärjestelmä ei ole vakaalla pohjalla. tämä koskee lähinnä länsimaita mutta myös muita kuten venäjää ja kiinaa. tässä iso osa on eläkejäjestelmä joka nielee tulevien sukupolvien rahaa isosti. ei ole tilastoja antaa mutta näppi tuntuma on että nuorilla on velat ja vanhoilla on omaisuus, tämä on väärin. lilja tammista (jokseenkin vanha kommentti) lainaten: eduista ei tingitä ja otetaan vähän lisää. (vihje edelliseen, kimmo kiljunen). terveydenhuoltokin on rahanielu mutta sitä saa sentään vähän kaikki mutta tehostusta tarvitaan.

    aasiaa olen jo vähän katsellukin oikeastaan jo vuosikymmenen. tosin en usko että kiina tulisi mahtivaltioksi koska kiinalla on kummallisia ongelmia ja jotkin samoja kuin länsimailla. eläkejärjestelmä vaivaa kiinaakin ja siellä kytee velkapommi. onhan kiina korruptoitunut ja vielä suljettukin, vieläkin kiinalaisia lähtee pois maasta. intia voi olla todellinen nouseva tähti. kiina voi kuitenkin tulla ykköseksi taloudellisesti vain sen takia kun länsimaat mokailee enemmän. talousherruutta ei välttämättä määrittele kuka onnistuu vaan kuka mokaa vähiten.

    mitä tulee englannin kieleen niin näen merkkejä että englanti voi mennä ja olenkin pettynyt moneen anglo-saxiseen maahan mutta kiina (mandariini) ei välttämättä korvaa sitä, tosin vaihtoehdot on vähissä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.